Kertokaa ihania koiramuistojanne :)

Tänään olin petotestissä ja koira reagoi "oikein".

Kannattaa aloittaa miettimään niitä negatiivisia asioita, sillä jos ne jaksaa niin vain silloin koira sopii.

iso dobermanni otti rajusti takaa päin

Otin ulkomailta koiratarhalta ns. rescue-koiran. Se oli entinen katukoira ja elänyt tosi karua elämää. Myönnän, olin nuori hippi, otin tuon koiran koska halusin "pelastaa maailman" teko kerrallaan. En yhtään ajatellut mitä riskejä tuosta voisi olla.

Kävi 100% tuuri. Koirasta tuli paras ystäväni. Sen uskollisempaa ystävää ei voi olla. Se oli kaikkialla mukanani, ilman hihnaa, pysyi aina vieressäni. Kiltti, kultainen. Se oli aina ihan kaikkeen tyytyväinen eikä koskaan käyttäytynyt huonosti. Varmaan osasi arvostaa hyvää elämää, kun oli kadulla kokenut nälkää ja pahoinpitelyä.

Tuo koira oli mielettömän kiltti eikä milloinkaan osoittanut aggressiota ketään kohtaan, poikkeuksena yksi kerta, kun illan hämärässä joku laitapuolen kulkija tuli veitsi kädessä ahdistelemaan minua. Koira tuli väliin ja piti sellaisen metelin (iso koira), että ukko lähti juosten pois.

Paras koira ikinä, jota suurimmalla rakkaudella muistelen. ❤

:)

Vierailija kirjoitti:

Otin ulkomailta koiratarhalta ns. rescue-koiran. Se oli entinen katukoira ja elänyt tosi karua elämää. Myönnän, olin nuori hippi, otin tuon koiran koska halusin "pelastaa maailman" teko kerrallaan. En yhtään ajatellut mitä riskejä tuosta voisi olla.

Kävi 100% tuuri. Koirasta tuli paras ystäväni. Sen uskollisempaa ystävää ei voi olla. Se oli kaikkialla mukanani, ilman hihnaa, pysyi aina vieressäni. Kiltti, kultainen. Se oli aina ihan kaikkeen tyytyväinen eikä koskaan käyttäytynyt huonosti. Varmaan osasi arvostaa hyvää elämää, kun oli kadulla kokenut nälkää ja pahoinpitelyä.

Tuo koira oli mielettömän kiltti eikä milloinkaan osoittanut aggressiota ketään kohtaan, poikkeuksena yksi kerta, kun illan hämärässä joku laitapuolen kulkija tuli veitsi kädessä ahdistelemaan minua. Koira tuli väliin ja piti sellaisen metelin (iso koira), että ukko lähti juosten pois.

Paras koira ikinä, jota suurimmalla rakkaudella muistelen. ❤

Voi miten ihana juttu, kiitos tästä :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aloittaa miettimään niitä negatiivisia asioita, sillä jos ne jaksaa niin vain silloin koira sopii.

Juu, tämä puoli on jo hoidettu :)

Ensimmäisenä tuli mieleen muisto siitä kun hain nykyisen koirani. 

Joku oli heittänyt koiran pikkupentuna roskapönttöön, mutta ystävälliset ihmiset olivat toimittaneet sen koiratarhalle ja minä päädyin adoptoimaan kyseisen pennun. Muistan kuinka pentu heti minut nähdessään jähmettyi ja alkoi tuijottamaan minua, aivan kuin se olisi tiennyt, että kaikista ihmisistä juuri minä olin hakemassa sitä kotiin. Tuota kiinteää tuijotusta jatkui niin kauan kuin sain pennun syliini ja pääsimme aloittamaan kotimatkan.

Hieno koira pennusta kasvoi ja näiden neljän yhteisen vuoden aikana se on tarjonnut minulle lukuisia hyviä muistoja. Ei mene päivääkään niin, ettei koira saisi minua iloiseksi. Silti tuo ensikohtaamisen kiinteä tuijotus on jäänyt päällimmäisenä mieleeni.

Up

Heräsin lukiossa lähes joka aamu siihen, kun kultainen noutaja painaa pään tyynylleni, tuijottaa herkeämättä ja hakkaa häntää piironkiin PAM PAM PAM. Kun avaan silmäni, hännän paukutus kiihtyy ja lattialta otetaan lelu, sukka tai aamulenkiltä salakuljetettu käpy, joka työnnetään naamaani. MOI, SÄ HERÄSIT, RAKASTAN SUA!!

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tuli mieleen muisto siitä kun hain nykyisen koirani. 

Joku oli heittänyt koiran pikkupentuna roskapönttöön, mutta ystävälliset ihmiset olivat toimittaneet sen koiratarhalle ja minä päädyin adoptoimaan kyseisen pennun. Muistan kuinka pentu heti minut nähdessään jähmettyi ja alkoi tuijottamaan minua, aivan kuin se olisi tiennyt, että kaikista ihmisistä juuri minä olin hakemassa sitä kotiin. Tuota kiinteää tuijotusta jatkui niin kauan kuin sain pennun syliini ja pääsimme aloittamaan kotimatkan.

Hieno koira pennusta kasvoi ja näiden neljän yhteisen vuoden aikana se on tarjonnut minulle lukuisia hyviä muistoja. Ei mene päivääkään niin, ettei koira saisi minua iloiseksi. Silti tuo ensikohtaamisen kiinteä tuijotus on jäänyt päällimmäisenä mieleeni.

Niinkuin teidän olisi tarkoitettu löytävän toisenne. Henk.koht. uskon sielunkumppanuuteen ja siihen, että usein valitsemme tavata samoja upeita sieluja elämästä toiseen. Osa näistä sieluista on valinnut olla tässä elämässä ihminen, osa on halunnut tulla eläimenä. Oma sielunkumppani tai muu tärkeä ja tuttu sielu voi siis hyvinkin olla tässä elämässä vaikka koira. Varmaan monen mielestä nämä on ihan höpöhöpöjuttuja, mutta toisaalta moni uskoo hullumpiinkin asioihin, eikä minun uskoni ainakaan satuta ketään...

Ei ole. Paskoja sitäkin enemmän.

Up

Ei tule mitään yhtä "suurta" tapahtumaa mieleen.. Jos olen surullinen ja vaikka itken tai olen muuten poissa tolaltani, koirani tulee viereen ja usein tuo jonkun leluistaan minulle, ikään kuin piristykseksi. Muistuttaa, että maailmassa on hyvää ja että joku on siinä tilassa minun luona ja rakastaa minua, vaikka muu maailma tuntuisikin olevan vastaan. Toisaalta myös ilonhetket on hienoja, koira selvästikin ilahtuu jos olen erityisen hyvällä tuulella, vaikkei ymmärtäisikään mistä se johtuu. On ihanaa kertoa iloisesti nappisilmillä katsovalle koiralle siitä, mitä kivaa on tapahtunut tai miksi nyt on erityisen hyvä päivä. Eihän se sanoja ymmärrä, mutta ymmärtää että nyt on asiat hyvin ja iloitsee mukana.

Koiran myötä olen viimeistään ymmärtänyt mitä tarkoitetaan, kun sanotaan että jaettu suru on puolet kevyempi ja jaettu ilo kaksinverroin parempi. 

Tuo jokapäiväinen aamuherätys. Avaan silmät, ja ensimmäisenä näkyy karvainen kuono. Koira seisoo sängyn vieressä ja lepuuttaa päätään siinä sängyllä. Se iloinen hännänheilutus kun huomaa että oi, sä heräsit...

Vaikka en erityisemmin tunne sympatiaa koiria kohtaan, niin olipa ihania tarinoita. Näitä voisi lueskella lisääkin. Sellaisia hyvänmielen tarinoita. Koirat näkyvät olevan omistajilleen tärkeitä ja omistajat koirilleen

Ootko jo noin kylllästyny miehiin?

Muistan kun iso schäfer paimensi pikkuista schäferiä kuin emo ainakin vaikka oli uros.  ne olivat koko kesän kopissa öisin.

Kerran oli hätä kun ne karkasivat mutta onneksi tulivat takaisin.

Mun höpönassu oli niin sairas se tuhisi koko ajan. Ihana tuhisija. Ei varmaan ole eläässään hengittänyt kunnolla.

Kauhein kokemus oli se koirista,kun entinen morsmaikkonen antoi koiran naida itseään. Yäk Yäk (kieltämättä jäi sellainen maku itellä,kuinkaha yleistä toi on)