Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä bulimia?
12.04.2019 |
Ahmin kohtauksittain, mutta en oksenna vaan paastoan. Tätä paskaa on nyt jatkunut jo pari vuotta ja en jaksisi enää. En pysty lopettamaan ja tarvitsen apua, mutta musta tuntuu että en ole todellakaan tarpeeksi sairas hankkimaan apua. Nyt kun havahduin tilanteeseeni niin tajusin että oireeni ovat muuten kyllä erittäin sopivat bulimiaan mutta en oksenna. Samalla hävettääkin sekin että aikuinen ihminen ei pysty itestään pitämään huolta
Kommentit (15)
Entäs se ahmintahäiriö? https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs se ahmintahäiriö? https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Mietin sitäkin mutta ilmeisesti tuohon ei niinkään liity se että yrittää hankkiutua hankituista kaloreista eroon :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs se ahmintahäiriö? https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Mietin sitäkin mutta ilmeisesti tuohon ei niinkään liity se että yrittää hankkiutua hankituista kaloreista eroon :/
Ap
Liittyy kyllä. Sitä eroon pääsyä ei vaan tehdä peräruiskeilla, nesteenpoistolääkkeellä tai oksentamalla, vaan juurikin esim. paastoilla tai teholaihdutuskuureilla ahmintakausien välissä.
Mulla diagnosoitu BED (binge eating disorder, ahmimishäiriö) ja olen pian 15 vuotta ollut nopean lihomisen ja nopean äärikeinoilla laihtumisen kierteessä.
Mulla on diagnosoitu bulimia, pääosin paastoan ja harvoin onksennan. Mielestäni paastoaminen on enemmän bulimian kuin BED:in juttu mutta mene lääkäriin, saat sieltä apua ja diagnoosin. Diagnoosillahan ei nyt sinänsä edes väliä ole, kunhan vaan saat itsesi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mulla oli aikanaan bulimia, ilman oksentelemista sillä mulla oli oksennuskammo. Paastosin aina joko sen jälkeen kun olin ahminut jumalattoman määrän herkkuja, tai sitten silloin kun olin syönyt mielestäni ihan normaaleilla aterioilla liikaa tai jotain sopimatonta.
Nyt yli 10 vuoden taistelun jälkeen voin vihdoin sanoa parantuneeni. Säkin pystyt siihen, hurjasti tsemppiä!
Yritä lopettaa paastoaminen, niin ehkä sinulle ei enää tule samanlaista himoa ahmimiseen. Tuo itsensä nälkiinnyttämisen ja hallitsemattoman ahmimisen kierre pitäisi saada keskeytettyä. Kannattaa hakea apua, jos et siihen yksin pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömishäiriöissä on erilaisia muotoja. Onnelsi häiriö on ollut vasta kaksi vuotta, mene ihmeessä hakemaan apua. Mitä pidempään toi jatkuu, sitä vaikeampi päästä eroon. Nytkin on tekemistä, jossain arvioitiin että paraneminen kestää vähintään yhtä kauan kuin sairastumisvaihe. Eli kropan pitkää tottua takas normaaliin ja.pään pysyä perässä.
Sun pitäis vaan sallia itselles säännöllinen syöminen, oppia kuuntelemaan milloin sulla on nälkä, milloin väsyttää, mitä sulle kuuluu. Nyt sä kiellät sun tuntemukset, yrität täyttää jotain kriteerejä (miltä ihmisen pitää näyttää), ahmit sen takia että sulla on nälkä, ja paasto jatkaa kierrettä. Kun katkaiset kierteen, voi olla että ensin ahmit ja lihot jonkin aikaa, mutta sitten se kääntyy ja tasapainottuu. Kun keho saa tasaisesti ruokaa tarve ahmia vähenee. Syömishäiriö on helvetti maan päällä. Siitä on kamalaa päästä eroon, mutta sen on sen arvoista loppuelämän kannalta.
Hae ap apua. Minä päätin bulimian alkaessa, että jos tämä jatkuu vuoden niin haen apua. Vuosi meni, mutta en minä ollut sairas. Pystyin kyllä lopettamaan, jos halusin. Tai niin uskoin. Viisi vuotta mennyt jo. Lopettaminen vaikenee koko ajan ja kynnys hakea apua. Häpeä on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöissä on erilaisia muotoja. Onnelsi häiriö on ollut vasta kaksi vuotta, mene ihmeessä hakemaan apua. Mitä pidempään toi jatkuu, sitä vaikeampi päästä eroon. Nytkin on tekemistä, jossain arvioitiin että paraneminen kestää vähintään yhtä kauan kuin sairastumisvaihe. Eli kropan pitkää tottua takas normaaliin ja.pään pysyä perässä.
Sun pitäis vaan sallia itselles säännöllinen syöminen, oppia kuuntelemaan milloin sulla on nälkä, milloin väsyttää, mitä sulle kuuluu. Nyt sä kiellät sun tuntemukset, yrität täyttää jotain kriteerejä (miltä ihmisen pitää näyttää), ahmit sen takia että sulla on nälkä, ja paasto jatkaa kierrettä. Kun katkaiset kierteen, voi olla että ensin ahmit ja lihot jonkin aikaa, mutta sitten se kääntyy ja tasapainottuu. Kun keho saa tasaisesti ruokaa tarve ahmia vähenee. Syömishäiriö on helvetti maan päällä. Siitä on kamalaa päästä eroon, mutta sen on sen arvoista loppuelämän kannalta.
Että mua ärsyttää, kun mitään tietämättömänä tullaan antamaan vinkkejä! Tajuatko sinä, mitä syömishäiriöinen pelkää eniten? Lihomista! Lihomista ja vielä kerran lihomista. Sinä et liho silloin, kun alat syödä normaalisti vaan vähitellen paino tasaantuu normaalipainoon. Siihen missä elimistö toimii jälleen normaalisti ja elimet pystyvät tekemään tehtävänsä. Se ei ole lihomista vaan selviytymistä. Sinä kuolet ap ja elimesi vaurioituvat, jos elimistösi ei saa tarpeeksi ravintoaineita. Se ei ole laihuutta! Se on kuolemista. Sinä kuolet hitaasti!
Lue Patrik Borgia :) Ja laihduttaa ei saisi, kehosi on sekaisin. Hyötyä on myös jostain harrastuksesta, josta saisit hyvää mieltä. Jos sulla on muuten koko ajan kurjaa, saat syömisestä suhteetonta mielihyvää, ja se edesauttaa ahminista, erityisesti nälkiintymiseen linkitettynä. Syömishäiriössä ruoka, syöminen ja laihdutus vie kaiken fokuksen. Mitä enemmän saat siltä vietyä tilaa, sen paremmin voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syömishäiriöissä on erilaisia muotoja. Onnelsi häiriö on ollut vasta kaksi vuotta, mene ihmeessä hakemaan apua. Mitä pidempään toi jatkuu, sitä vaikeampi päästä eroon. Nytkin on tekemistä, jossain arvioitiin että paraneminen kestää vähintään yhtä kauan kuin sairastumisvaihe. Eli kropan pitkää tottua takas normaaliin ja.pään pysyä perässä.
Sun pitäis vaan sallia itselles säännöllinen syöminen, oppia kuuntelemaan milloin sulla on nälkä, milloin väsyttää, mitä sulle kuuluu. Nyt sä kiellät sun tuntemukset, yrität täyttää jotain kriteerejä (miltä ihmisen pitää näyttää), ahmit sen takia että sulla on nälkä, ja paasto jatkaa kierrettä. Kun katkaiset kierteen, voi olla että ensin ahmit ja lihot jonkin aikaa, mutta sitten se kääntyy ja tasapainottuu. Kun keho saa tasaisesti ruokaa tarve ahmia vähenee. Syömishäiriö on helvetti maan päällä. Siitä on kamalaa päästä eroon, mutta sen on sen arvoista loppuelämän kannalta.
Että mua ärsyttää, kun mitään tietämättömänä tullaan antamaan vinkkejä! Tajuatko sinä, mitä syömishäiriöinen pelkää eniten? Lihomista! Lihomista ja vielä kerran lihomista. Sinä et liho silloin, kun alat syödä normaalisti vaan vähitellen paino tasaantuu normaalipainoon. Siihen missä elimistö toimii jälleen normaalisti ja elimet pystyvät tekemään tehtävänsä. Se ei ole lihomista vaan selviytymistä. Sinä kuolet ap ja elimesi vaurioituvat, jos elimistösi ei saa tarpeeksi ravintoaineita. Se ei ole laihuutta! Se on kuolemista. Sinä kuolet hitaasti!
Mulla on ollut bulinia 10 vuotta, ja olen parantunut. Ydinongelma siinä on juuri laihdutus joka on pakonomaista. Se täytyy lopettaa, bulimia tai syömishäiriö ei parane ikinä jos siitä ei luovu. Laihdutuksen lopetus on kaiken ydin, jonka kanssa joutuu taistelunsa tekemään. Sen rinnalla se, että mitä on normaali syöminen.
Jossain vaiheessa se vaan on tajuttava, koska sä kuolet.
Syömishäiriöiselle painon nousu on lihomista, tapahtui se miten vaan. Itse lihoin 10 kg, ja kutsun sitä lihomiseksi, vaikka se olikin kehon paranemisprosessin osa. Se on pelottavaa, mutta laihtumista ja nääntymistä seuraa lihominen joka oli kohdattava ja kestettävä ja se oli kamalaa ja pelottavaa ja aiheutti minussa häpeää, joka helposti ylläpitää oireilua.
Paino tasapainottuu kyllä ja keho alkaa toimia, ja se on sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae ap apua. Minä päätin bulimian alkaessa, että jos tämä jatkuu vuoden niin haen apua. Vuosi meni, mutta en minä ollut sairas. Pystyin kyllä lopettamaan, jos halusin. Tai niin uskoin. Viisi vuotta mennyt jo. Lopettaminen vaikenee koko ajan ja kynnys hakea apua. Häpeä on valtava.
Olen pahoillani. Itse olen sairastanut anoreksiaa 8+ vuotta nyt, välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Tällä hetkellä taas vähän paremmin. Uskon kuitenkin että tästä on mahdollista toipua mutta se vaati sen, että myönsin olevani sairas ja otin lopulta avun vastaan. Toivon koko sydämestäni että sulla on rohkeutta pyytää apua - miksi et olisi sitä ansainnut? Ansaitset terveyttä ja paremman elämän ilman sairauden kahleita. Ja ihan oikeasti se helpottaa pikku hiljaa, mutta ensiaskel on ottaa apu vastaan. Kumpi on pahempi; pyytää apua vai kärsiä mahdollisesti lopun elämäänsä? Tuon kysymyksen jouduin kysymään itseltäni niin monta kertaa kunnes lopulta tajusin, että tulen kuolemaan nuorena tähän jos en oikeasti hae apua. Monet luulevat että ainoa tappava tai vakavia komplikaatioita aiheuttava syömishäiriö on anoreksia, mutta se ei ole niin. Bulimia ja kaikki muutkin syömishäiriöt vahingoittavat sekä mieltä että kehoa, sitä enemmän mitä kauemmin se jatkuu.
Kai se voi olla bulimia ilman oksenteluakin, eikös se pääasia ole että jotenkin ”hyvittää” itselleen ahmimisen. Suosittelen hakemaan apua