Onko kukaan pk-seudulla, omakotitalosta haaveillut tehnyt näin:

Tuttavat tekivät näin ja ostivat vanhan rintamamiestalon Espoosta. Remppa on ollut aika hermoja raastavaa, rahaa on mennyt budjetoitua enemmän mutta lopputulos on ihana.

eka piti alakerta rempata, ennen kuin pääsimme muuttamaan. Yläkerta tehtiin sitten pikku hiljaa. Meillä ei ollut silloin lapsia. Se on hermoja raastavaa ilman niitäkin.

Ei kyllä paikkakuntaseudulla...mutta kuitenkii ostettii vanha talo! kahdessa vuodessa ollaan saatu ikkunat vaihettua uusi ulkokate ja kaksi uutta makkaria tyttö nyt 3v.! Toiminu meillä ihan hyvin kun ei pidä liika hoppua mies saa välillä levätä:) ja pysytään budjetissa kun välillä homma seisoo:)

Vielä vois ainakii maalata katon, uusia keittiön, kylppärin ja olkkarin+ muuta pientä pintahommaa kiire ei mihinkää ja luulen että ku homma valmis...on lapsi jo kasvanut ulos huoneestaan jne. ja homma alkaa taas alusta:)

Meillä toiminu hyvin ja mollemmat samalla töissä...

Aina pitää olla yhteisiä tavotteita ja unelmia:) ja tässä niitä riittää...ei kai valmis koskaan!

a) taitoa

b) intoa

c) aikaa

d) rahaa



Tunnen monia perheitä, joissa näin on ollut ja erääseen aikaan meilläkin oli.



jos joku näistä puuttuu, homma muuttuu ikäväksi. Jos kaksi osaa puuttuu tai jos se puuttuva osa on tuo kohta a) eli TAITO, remontoiminen on aivan helvettiä. Rahan puute taas on pienin ongelma, sillä ajan kuluminen auttaa siihen, tosin silloin joutuu pitkään asumaan puolitekoisessa röttelössä. mutta eihän se haittaa, jos intoa piisaa.

kerran on asuntoa laajennettu, eli rakennettu muutama huone lisää. Toisen kerran on uusittu keittiö.



Remontin keskellä asuminen on kertakaikkiaan sietämäntä. Laajennuksen keskellä meni nelisen kuukautta ja keittörempan keskellä kolmisen kuukautta. On sääntö eikä poikkeus, että puolet ajasta kuluu vahtimiseen ja valittamiseen.



Mikään ei mene niin kuin pitäisi, ei voi tehdä seuraavaa asiaa ennenkuin edellinen kohta en tehty, ja sitä edellistä ei voi tehdä, koska siihen tuli väärä osa, koska joku teki mokan, ja tämä joku on hidas, ja koska vielä itsekin pitäisi töissä käydyä ja joskus vapaatakin pitää...

Riippuu varmasti ihmisistä...itse tykkään kokoajan suunnitella ja ideoija ja mieheni taas nauttii jos iltaisinkii jotain askaretta...ei nauti sohvalla löhöilystä! Välillä huonekalut saattaa olla läjässä yhessä nurkassa ja toine nurkka täys kivipölyä ja sahanpurua...jos tätä kestää ni kaupoille vain:)

teillä on yhteinen harrastus, remontoiminen.



Niin ja pitää osata olla vaikka joskus eläminen/asioiden tekeminen on tavallista hankalampaa jonkun keskeneräisen kohteen takia.

Tuo on tärkeää: pitää kestää töhnää, likaa, skeidaa ja epäjärjestystä. Se pöly ja sahanpuru on niin pientä, että menee parhaimmassa tapauksessa vaatekaappeihin, lasiovien taakse. Siivoat ja siivoat, ja taas on joka paikka tasaisen pölyn peitossa.

Ja huom: minä en ole mikään supersiisti ihminen.

Ja ahkeruutta se vaatii. Minä olen mukavuudenhaluinen, nautin leffoen katsomisesta ja lukemisesta. Minun tyyppistä ihmistä stressaa se, että koko ajan tietää, että pitäisi tehdä jotain.

Vierailija:

Riippuu varmasti ihmisistä...itse tykkään kokoajan suunnitella ja ideoija ja mieheni taas nauttii jos iltaisinkii jotain askaretta...ei nauti sohvalla löhöilystä! Välillä huonekalut saattaa olla läjässä yhessä nurkassa ja toine nurkka täys kivipölyä ja sahanpurua...jos tätä kestää ni kaupoille vain:)

mieheni ei ole kovin kätevä käsistään, mutta minä olen, ja eläkkeellä oleva isäni vasta onkin. Eli homma menisi lähinnä niin, että mies katsoisi lapsia, ja me tekisimme isän kanssa :)...

ja tehtiin siinä sisätiloihin ihan täys remontti lattiasta kattoon. Ulkopuolelta myös uusittiin jotain paaneleita ja peltejä. Aikaa meni noin kaksi vuotta, kun tehtiin rauhallista tahtia ja ei ollut mitenkään ahdistavaa asua remontin keskellä, kun tehtiin ikään kuin huone kerrallaan. Meillä oli myös kaksi alle kouluikäistä lasta tuohon remontin aikaan eli pari vuotta sitten. Nyt on suunnitteilla kylläkin rakentaa ihan ihka uusi talo...

me remontoitiin 10 vuotta rintamamiestaloa, mies ihan bittinikkari ja minä toimistotöissä. Siihen meinasi kaatua jo avioliitto. Muutimme kotiin joka uusi, pienempi eikä niin puutarhamainen, mutta elämänlaatu palasi ja välit samoin.

Vierailija:

mieheni ei ole kovin kätevä käsistään, mutta minä olen, ja eläkkeellä oleva isäni vasta onkin. Eli homma menisi lähinnä niin, että mies katsoisi lapsia, ja me tekisimme isän kanssa :)...

pitää tuntea ja tietää materialit ja niiden yhteensopivuus, rakennusmääräykset ja osata laskea, että välipohja kantaa jne. Oikeasti tähän tarvitaan nykyään ammattilaista. oletko sinä tai isäsi sellainen? Onko teillä joku muu luottotuttu, joka voi tehdä suunnitelmat, ja jolle voi soittaa aina ongelman tullessa? Remontti ei ole pelkkää pintaremppaa...

Ja onko kyse hänenkin unelmastaan eikä vain sinun?

Meillä mys ollaan siitä hyvässä asemassa että isäni on kirvesmies->jolta saatu neuvot tekemiseen ja hiukan myös apuja mieheni on amatiltaan säkömies ja tuttava piiristä löytyy myös putkimies, maalari ja kaivinkonekuski (sitäkin tarvittaan mm. salaojituksiin)! Helpottanut budjetissa kovasti ku eivät ota täyttä hintaa ja toki mieheni on antanu heille vastapalveluksia jos ovat pyytäneet esim...pihavalaistuksessa apua katto rempassa jne.

eikä mieskään mikään tumpelo ole, mutta ei mikään remontti-reiskakaan. Yhteistä haavetta haluamme toteuttaa, tottakai. Mietimme vaan muutammeko johonkin väliaikaiseen uuteen asuntoon vai rupeammeko laittamaan sitä lopullista.

Itse en kestäisi tota ajan kanssa remppaamista, ne tuppaavat usein pitkittymään ihan liikaa. Enkä kestäisi kokoajan asumista remontin keskellä.



Me tehtiin niin että, ostettiin talo. Ruvettiin remppaamaan sitä, mutta ei asuttu siinä. Vaan 3 kuukautta asuttiin vielä vuokralla. Sekin oli jo välillä rankkaa, mutta kyllä sen kesti. Ihanaa oli kun ei tarvinnut remontin keskellä asua. Niin, ja sellainen tuuri kävi että kesäaikaan pystyttiin remppaamaan.

Jos miehesi on valmis ikuiseen remppaan ni mikäs siinä! Mutta kannattaa varmasti kysellä myös isäsi mielipidettä onko valmis auttamaan teitä ja riittäkö isälläsi aikaa ja voimia!

Omakotitalo on aina ikuisuusprojekti...aina jotain laitettavaa!

Ja mikään ei ilmaista tarvitaan tapetin lisäks myös porakone, hiomakone, höylä, piikkari ja muut pikkuvälineet jotka maksaa. Oma isäni myös amattilaine mutta työkaluja ei herunu koska luonnolisesti tarvitsee ite omia työssään...

Ulkoset muutokset ja jopa talonvärin vaihto tarvii viranomaisluvat jotka myöskiin pelkkä hakemus maksaa...



T:6...9...