Miksi vanhemmilla ihmisillä on niin piintynyt käsitys että työ on orjatyötä

Kun nyky asiantuntijatöissä saa valita esimerkiksi mitä kokouksia pitää mielenkiintoisena ja valita työajan ja jopa paikan vapaasti niin kuulen usein noita, että nyt olet siellä työpaikalla määrätyn ajan ettet saa potkuja ( teen iltaisin kotona aika myöhään töitä ihan työaikana ) ja etätyöstä myös ihmetellään, ensi reaktio on aina et teetköhän sinä oikeastaan mitään.

Ja jos olen kotona ja joku tulee kesken päivän niin heti arvellaan, että olen saikulla.

No ainakin olin tulostavotteissa parhaimmasta päästä ja verotiedoistahan voi jokainen aina varmistaa, että maksettiinko jotain. Tyhjästä työnantaja tuskin maksaa.. sieltä ihan vapaasti reippaasti katsomaan.

Miksi se on niin vaikea käsittää, että maailma muuttuu ja työ. Emme elä enää kellokorttiorjuudessa vaan työn voi muokata mielenkiintoiseksi eikä vain tuijottaa kelloa, koska saan lähteä.