Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä sellaisia, jotka eronneet vaikka kolme lasta?
08.04.2019 |
Olen tulossa sellaiseen päätökseen, että ero on ainoa vaihtoehto, jos meinaan säilyttää mielenterveyteni. Toki eroaminenkin on varmasti rankaa, mutta sen lisäksi että kuolen pystyyn tässä suhteessa (tämän ehkä vielä kestäisin), niin alan olla aivan tosi väsynyt hyysäämään aikuista miestä. Kolmen lapsen hoitaminen on jo tarpeeksi vaativaa, en jaksa enää neljättä. Tai jaksaisin ehkä oikean lapsen, mutta en tuollaista miesvauvaa, joka vaan ärsyttää päivästä toiseen, ottaa vaan, mutta ei anna mitään.
Miten olette taloudellisesti pärjänneet? Olen itse töissä käyvä ihminen, enkä koskaan ole mitään tukia saanut. Onko minun mahdollista saada jotain? Mitä? Lapset varmaan jäisivät minulle. Tai ehkä vanhimmat olisivat viikko-viikko-systeemillä.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat eronneet, ja meitä lapsia tuo kolme.
Nyt kun aikuisena miettii, oli ero todella hyvä vaihtoehto ainaisen riitelyiden loppuessa, vaikka välillä harmittikin sahata edestakaisin kotien välillä. Voimia.
Kiitos vastauksesta. Hyvä kuulla tällainen mielipide. Oliko teillä taloudellisesti ihan hyvä tilanne kuitenkin erosta huolimatta? Jouduitteko esim vaihtamaan kouluja eron seurauksena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla mies on vauva?
Ei tee mitään pyytämättä. Odottaa että hoidan kodin, lapset ja lisäksi käyn viisi päivää viikossa töissä ja maksan puolet kaikesta ellen enemmänkin. Mies ei osaa/halua ottaa vastuuta asioista. En jaksa enää ostaa ja laittaa miehelle lasteni lisäksi ruokaa. Ärsyttää joka kerta kun ryystää maitoa puolilitraisesta lasista ja tiedän itse, että hitsi huomenna MINUN pitää mennä taas kauppaan, kun mies juo maidot loppuun/ syö illalla seuraavan päivän ruoaksi tarkotetut tähteet tms. Ärsyttää joka kerta kun mies itsestäänselvyytenä tulee etsimään puhtaista vaatteista työasuaan, vaikka hänelle ei tulisi mieleenkään laittaa pesukonetta päälle tai alkaa lajitella pyykkiä. Kun viikonloppuisin hän ei ajatusta vaivaa sille mitä syötäisiin tai mitö tekemistä lapsille keksisi. Minun pitää pyytää, rukoilla ja vaatia ja sitten omien sanojensa mukaan tekee ”minun mielikseni jotta loppuisi tuo napina”. Eli toisinsanoen hänellä ei ole mitään mielenkiintoa ylipäänsä tehdö yhtään mitään perheen kanssa tai perheen hyväksi. En halua enää jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa.
Ero on niin iso juttu että lähettäisin teidät ehdottomasti ensin terapiaan. Olen eronnut ja meidän ongelmat oli paljon suurempia ja patologisia ja terapiat kokeiltu. Lopputulokseen minä olen tyytyväinen mutta tuossa teidän tilanteessa voisi korjata asiat jos yritätte kunnolla eli menette setvimään ongelmiamme ulkopuolisen tahon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero on niin iso juttu että lähettäisin teidät ehdottomasti ensin terapiaan. Olen eronnut ja meidän ongelmat oli paljon suurempia ja patologisia ja terapiat kokeiltu. Lopputulokseen minä olen tyytyväinen mutta tuossa teidän tilanteessa voisi korjata asiat jos yritätte kunnolla eli menette setvimään ongelmiamme ulkopuolisen tahon kanssa.
Kiitos vastauksesta. Mies ei halua terapiaan, joten tilanne on melko mahdoton. Sitäpaitsi pelkään, että olen jo katkeroitunut niin pahasti näiden vuosien aikana, etten pääse enää sen katkeruuden yli. Joskus aiemmin olen uhkailut erolla ja mies luvannut muuttua, ja ehkä muuttunutkin, mutta vain hetkellisesti. Mikään ei koskaan ole pysyvää. Kaikki lupaukset unohdetaan jossain vaiheessa aivan kun niitä ei olisi koskaan tehtykään. En jaksa enää riidellä tai toisaalta kuunnella paskanpuhumista, joka ei kuitenkaan konkreettisesti tarkoita mitään. Hän saattaa luvata siivota jatkossa enemmän jne jne, mutta ei kuitenkaan sitten siivoa. Sanoo niin koska ei missään nimessä halua erota. Sanoo vähän mitä milloinkin. On tosi ristiriitainen tyyppi kaikin puolin ja raskas. Haukkuu aina kaikkia muita ihmisiä ja tuo sellaista negatiivista ilmapiiriä meidän kotiimme. Saattaa esim tulla töistä kotiin, ei tervehdi lapsia (tai minua), ei kysele päivän kuulumisista, vaan heti alkaa valittaa jostain. Joku tavara on jätetty väärään paikkaan, saattaa uhkata heti heittää lapsen piirrustukset takkaan, kun ovat jääneet levälleen pöydälle, syyttää lapsia siitä kun koira pissannut matolle, vaikka ei millään tavalla ole heidän syy jne jne, ihan tosi raskasta. Ap
Kyllä näitä uuvatti-miehiä taas riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vain kaksi lasta mutta vähän samanlaisesta miesvauvasta erosin.
Omat tulot on palkka, asumistuki, lapsilisä jossa yh-korotus (saa vaikka on yhteishuoltajuus), sekä miehen maksamat elarit. Lapset on minulla 4-6 päivää viikossa ja miehellä 1-3 päivää. Vastaan lähes kaikista lasten asioista yksin, mies auttelee jos pyydän (esim. käyttää parturissa tms.). Vastaan myös lasten kuluista. On raskasta toki välillä, mutta raskaampaa oli yhdessä ollessa. Ei tarvitse enää murehtia toimimatonta parisuhdetta ja kotona on vähemmän siivottavaa + ruokaan menee vähemmän rahaa ja vaivaa.
Ja kyllä se mieskin voi nykyään paremmin ja oppinut ottamaan itsestään vastuuta.
Erosin aikoinaan perushyvästä mutta tunnekylmästä avuoliitosta ja muutin pois 3 lapsen kanssa. Lapset tuolloin 3-12v
Mulla oli työpaikka, saimme kaupungin vuokra-asunnon, minimielarit ja vähän asumistukea. Paremmin pärjättiin kuin perheenä. Matkusteltiin kerran vuodessa.
Vaikeinta oli logistiikka, esim tarha aukesi 7.30, töissä piti olla klo 8 ja matkaan meni 55min! Ja sama takaisin - työt loppui klo 16, tarha kiinni 16.45 ja minä tarhalla 16.55 aikaisintaan. Aina tuli huutoa. Isästä ei ollut joskaan enää apua lastenhoidossa.
Olimme silti tosi onnellisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ekaksi lopettaisin miehen vaatteiden pesun. Jos hän ei auta missään, miksi edelleen peset hänen vaatteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut kolmen lapsen äiti. Ex ei osallistunut perhe-elämään eikä arjen pyöritykseen juuri mitenkään. Emme eläneet edes parisuhde-elämää, kun ex ei halunnut. Minkäänlaista fyysistä suhdetta ei ollut.
Eron jälkeen exällä ei edelleenkään perhe kiinnostanut. Lapset ei käy isällään. Isä maksaa pientä elatusmaksua ja nekin on aina myöhässä, että pitää muistuttaa. Ei muista syntymäpäiviä tai joulua. En tiedä soitteleeko lapsille. Olen töissä ja pärjätään hyvin. Lapset jo teinejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asumuseroon vaan jos ei terapia tms kiinnosta.
Hyvä kokeilla siipiä nyt kun ei vielä mitään dramaattista ole tapahtunut(pettäminen tms)
itse erosin, pettämisen takia asiat meni liian mutkalle, toki muutoinkin asiat oli solmussa.
olin siis petetty osapuoli. nyt kahden esiteinin lähi-isä, ovat suurimman osan ajasta mulla. pienin 4v vuoroviikoin molemmilla.
toki itsellä ihan erilaiset lähtökohdat, kotityöt kun sujuu.. mutta en pystyisi katselemaan omassa kodissani sitä kun toinen ei tekisi mitään.. omaa aikaa saa ja pitää molemmilla olla mutta kotiin ja perheeseen plus parisuhteeseen pitää molempien tajuta panostaa.
Omat vanhempani ovat eronneet, ja meitä lapsia tuo kolme.
Nyt kun aikuisena miettii, oli ero todella hyvä vaihtoehto ainaisen riitelyiden loppuessa, vaikka välillä harmittikin sahata edestakaisin kotien välillä. Voimia.