Olen varma, että sieluni on erittäin vanha sielu elämänsä loppupuolella.
Uskon, että kun sielu luodaan, niin se syntyy erittäin monta kertaa erilaisiin olentoihin, esimerkiksi ihmisten, eläinten, kasvien ja puiden sieluna. Olen erittäin varma, että eläimillä, kasveilla ja puilla on sielu samalla tavalla kuin ihmisillä. Kun ihminen, eläin, kasvi tai puu kuolee niin sielu siirtyy jollekin toiselle eliölle joka voi olla samanlainen tai erilainen olento kuin missä se oli edellisessä elämässään. Kun sielu on ollut vaikka puussa, niin se voi siirtyä toiseen puuhun tai sitten vaikka koiraan, voikukkaan tai ihmiseen. Sielu voi siirtyä toiseen olentoon melko piankin lähdettyään edellisestä olennosta, mutta yleensä se vaipuu vähäksi aikaa lepäämään ennekuin syntyy uudestaan. Minua sieluni on ollut olemassa luultavasti jo tuhansia vuosia ja ollut
todella monissa eri olennoissa, ihmisissä, eläimisissä, kasveissa ja puissa. Tunnen syvää yhteyttä puihin, joten sieluni on ollut sieluna varmasti erityisen monissa puissa tai joissain edellisessä elämässäni sukulaisina ja tuttavinani olleiden silloin minulle rakkaiden ihmisten sielut ovat nyt puissa joten minä rakastan puita siksi, että niissä on sisällään joku minulle tuttu, rakas sielu.
Kommentit (10)
Kajahtaneitten akkojen höpötyksiänämä, jälleen kerran.
Luonnontieteille ja terveelle järjelle vierasta höpinää -ilman ensimmäistäkään todistetta.
Varmaan uskotte horoskooppeihin enkelihoitoihin yms paskaan myös?
Ihana kirjoitus. Olen hyvin samoilla linjoilla, vaikken osannut sanoiksi pukeakaan niitä tuntemuksiani. Kiitos tästä.
Jumala loi meidät kokeakseen tunteita. Taivas on sielujen odotushuone.
Vierailija kirjoitti:
Kajahtaneitten akkojen höpötyksiänämä, jälleen kerran.
Luonnontieteille ja terveelle järjelle vierasta höpinää -ilman ensimmäistäkään todistetta.
Varmaan uskotte horoskooppeihin enkelihoitoihin yms paskaan myös?
Olen koulutuseltani luonnontieteilijä. Mutta ymmärrän, että näkyvä tai mitattava ei ole kaikki mitä on olemassa. Kun teen työtäni, pysyn luonnontieteen maailmankuvassa, en sekoita siihen mitään yliluonnollista. Mutta kun elän yksityistä elämääni, annan intuitioni, muistini, visioideni olla vapaita luonnontieteen kahleista. Ja minä muistan muita elämiä, minä muistan muita olemassaolon tasoja. Enkä minä kaipaa sille todisteita, sillä se taso joka sanoo "minä vaadin todisteita!" on kovin rajoittunut taso.
Minäkin olen vähän kajahtanut akka, eli uskon sieluun. Uskon, että kun ihmisillä on näitä paikkoja, joissa tuntee olevansa kotona, niin kertoo juuri siitä sielusta. Mutta sitä en näe, että sieluni olisi koskaan ollut puussa.
(Ps. Akateeminen minäkin)
Vain typerys voi väittää varmasti tietävänsä tuollaista.
Tuo on vaan eräs itserakkauden muoto.
Vapaamuurareitten meille syöttämää kakkelia. Tosin eläimilläkin on sielu. Muuten suhtaudun kaikkeen luotuun kunnioittavasti hoivaten kuten meitä kehoitettiin tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vain typerys voi väittää varmasti tietävänsä tuollaista.
En ole ap, mutta kommentoin tietämistä: on myös sisäsyntyistä tietoa. Eli sinulle tulee täysi varmuus, mitä pitää tehdä tai sanoa jollekin tietysssä tilanteessa, vaikka objektiivista varmuutta ei ole. Esim. kun näkee työpaikkailmoituksen niin tajuaa heti, että tuo on minun duunini tai tapaa ihmisen, josta tietää, että tuossa se nyt on. Sitä myös intuitioksi kutsutaan. Ja siitä tässäkin on kysymys.
Se on niin. Olet halunnut kokea tätä elämää jo niin kovin monissa muodoissa, kovin erilaisia haasteita. Myös muualla kuin Maa-planeetalla, myös muissa ulottuvuuksissa kuin fyysisen todellisuuden, ajan ja paikan ulottuvuudessa. Loppujen lopuksi sinä et ole vain nämä inkarnaatiot tai jokin niistä, vaan se mikä inkarnoituu miljooniin muotoihin kaikissa maailmankaikkeuksissa.