Jos olisitte kuolleita, haluaisitteko elää?

Riippuu millaista se kuolleen elämä olisi.

En halua syntyä enää ihmisten keskelle. Ihmiset ovat kauhea laji.

Kuten Lady Melisandre sanoi prinsessa Shireenille, että ainoa helvetti on tämä jossa nyt elämme.

Mielummin olisin kuollut kuin eläisin tässä elämässä. En vain sen takia, että itse olen tehnyt virheitä ja saanut niistä maksaa kovan hinnan vaan siksi, että muut muistavat ne ja tekee elämästä hankalaa, koska ei anna mahdollisuutta olla tavallinen.

Tämä maailma on samanlainen kuin se “kukkulankuningas”, jota lapsena leikittiin. Säännöt ovat vain armottomanmat.

Mielummin kuollut.

Itse haluaisin välillä kuolla pois. Mieluiten vaan nukahtaisin enkä enää heräisi. Pystyn kyllä elämään, mutten niinkuin täällä pitäisi. Jos vaan voisin olla niin jaksaisin, mutta eihän se riitä. Pitäisi olla tuottava ja tehokas ihminen. Kestää kiirettä, olla sosiaalinen ja rohkea. Jaksaa mitä vaan, kestää kaiken mukisematta. Olla vahva ja pärjäävä sekä elää muiden ehdoilla. Sietää ikäviä ihmisiä ja kadottaa itsensä. Olen vasta nuori ja en hetkiä jolloin toivon, että olisin kuollut ja se yksi olisi saanut elää. Hän sentään oli onnellinen, iloinen ja nautti elämästä. Omastani kun ei meinaa tulla mitään. Minua ei jäisi juuri kukaan kaipaamaan, mutta tätä erästä kaivataan vieläkin ja kaipaan minäkin varmaan loputtomasti.

Haluaisin elää. Koen, että lapseni tarvitsevat minua vielä, enkä halua kuolla ennen vanhempiani tai miestäni ja aiheuttaa heille surua. Muutoin en sinänsä näe kuolemaa mitenkään huonona asiana, otan sen mielenkiinnolla vastaan sitten kun oma aikani tulee.

jahas... itsemurhaa funtsiva vauhdissa taas. sinäänsä ihan jännä kysymyksen asettelu. Elät ja haluat kuolla. Mutta jos olet kuollut haluaisiko elää taas. Onko sen vaihtelun tarve vai onko toinen oikeasti parempi.

juuei. Joko elää tai sitten ei. Jos eläminen on solkkaa hengissä oloa ilman mitään iloja niin eihän hengissä olossa sitten mitään ideaa ole.

En, kuolleen kuuluu olla kuollut. Sitä paitsi lemmikkini kuolivat maanantaina ja, jos nyt yhtäkkiä kuolisin, menisin mieluummin heidän luokseen, kuin kummituslinnaan

Eiköööhän se sun hipppokampus ole jo kuuullut kaiiikki selitykset.

Kuolleen elämä on kuin kylläisen nälkä.

No mutta vakavasti. En usko että kuolleena mulla mitään tahtoa mihinkään suuntaan olisi. Pitäisikö tässä olettaa, että tahtoisi samaa kuin mitä elävänä tahtoisi etukäteen... No joo, kyllä haluaisin elää.

Olen ikuinen sielu/tietoisuus, joten en voi kuolla.

Mutta mieluusti eläisin kyllä jossain muualla, kuin maapallolla, mutta hoidetaan nyt tää tehtävä alta pois kerta tänne tultukin. :)