Öitä kyllä sinä selviät

En tiedä selviänkö... Taas jälleen taisin tulla hylätyksi:-(

Nyt on kyllä tuntunut siltä että romahdus on lähellä. Joillakin on helpompaa kun on ihmisiä ympärillä, jotka kuuntelevat ja tukevat. Mulla ei ole useimmiten ketään. Eikä enää sinuakaan. Teit sen hyvinkin selväksi että että sulla ei ole halua eikä voimia kuunnella mua enää. Sitä tässä eniten olen surenut. Että en ollut sulle niin arvokas että olisit kiinnostunut kuulemaan minusta edes ystävänä. Sitä en eka halunnut uskoa, että se on totta. Vaikka olisihan mun pitänyt tajuta. Niin moneen viestiin jätit vastaamatta. Tiesitkö että viesteihin vastaamattomuus on sama kuin henkinen väkivalta. Sen luin aika vasta ja se on täyttä totta. Siinä tuntee itsensä täysin merkitsemättömäksi ja arvottomaksi. Varsinkin jos on kysymyksessä luotettava ystävä, joka jättää vastaamatta. Nyt olen luovuttanut. En aio enää ottaa yhteyttä. Ihme on jos sulla ei tule mieleen, että olisko tästä aihetta keskustella. Puran tämän tänne, koska en rohkene enää ottaa yhteyttä. Tuo aloittaja ei varmasti ole hän, mutta tuli niin mieleen oma tilanne.

Oliko tuo kommentti tarkoitettu miehelle? Naiselle? Vai sulle itsellesi?