Onko muut eronneet, jatetyt, petetyt, loukatut, satutetut naiset kateellisia naisille joilla on hyva, kunnollinen ja rakastava mies?

vaan mieheni exille joita hän ei koskaan pettänyt, miksi vaan mua ;(

No en ole. Miksi olisin? Onhan minullakin hieno mies rinnalla. Ja vaikkei olisikaan, niin eihän toisten onni ole minulta pois - olenhan minäkin saanut olla pitkään erittäi hyvässä suhteessa. Ja kukaan ei huomisesta tiedä.

Exän nyksä on liki viisikymppinen alkoholistin näköinen nainen, jolla pysyy tupakka ja lasi paremmin kädessä kuin mikään muu...



Surullinen olen toki siitä, ettei exä saanut elämäänsä kuntoon.. Mutta iloinen siitä, että itselläni on asiat hyvin.

perhe, johon kuuluu vain minä ja poika (isä on vahvasti kyllä mukana perhe-elämässä, juuri olemme eronneet). Mutta että olisin ollut kateellinen, en tosiaan. Yhenkään miestä en todellakaan haluaisi, kaikki pariskunnat olivat n. 30-43v. ja minä olen 24v. nätti nuori nainen, jolla elämä edessä. Tottakait olisi ihanaa, jos sattuisi löytämään sen oikein prinssin, mutta eipä noi häävejä ole, noi teidänkään miehet, sori vaan :D

Kuitenkin aika iso osa ei sitä ole, ainakaan molempien mielestä, ja tällaisille kuvioille silmäni ovat valitettavasti auenneet niin, että näitä pariskuntia ahdistaa seurata.

Mieheni petti ja jätti, mutta moni muu ihana mies ottaisi minut heti jos saisi. Ja yksi saikin jo ;) Ei siis aihetta katkeruuteen. Eksän nyksää kohtaan tunnen lähinnä sääliä.

Onni löytyy ihmisestä itsestä, ei muista ihmisistä.