Olen mieheni kanssa säälistä
En rakasta häntä enää, mutta jos jätän hänet niin hän murtuu täysin. Mieheni rakastaa minua todella paljon ja ahdistuu jo ajatuksestakin että erottaisiin. Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta. Olen miettinyt miten toisen voi jättää mahdollisimman kauniisti. Mitään uutta miestä minulla ei ole enkä sellaista haluakaan. Ollaan naimisissa. Jos edes yritän puhua erikseen muuttamisesta niin mies on totaalisen hukassa ja toimintakyvytön. Mitä ihmettä voin tehdä? Toivon koko sydämestäni, että hän löytäisi uuden naisen. Kuinka kauan hän jaksaa vielä katsoa kun etäännyn kokoajan kauemmaksi. Meillä ei ole enää aikoihin ollut edes halauksia.
Kommentit (7)
Sama tilanne mullakin. Pakko vaan repiä itsensä irti, parempi molemmille osapuolille.
Olen toivonut samaa jo vuosia. Halauksia kyllä on. Nyt hän sairastui syöpään. Sitä en toivonut.
Nyt lähtö on mahdotonta. Toivon kuitenkin, että paranee.
Sama täällä. Olen päättänyt odottaa kesään ja sit lähden. Siihen asti teen hänelle pikkuhiljaa selväksi, että meillä ei ole enää tulevaisuutta. Harmittaa ehkä eniten 17 vuotiaan lapsen puolesta.
Minkä ihmeen takia kidutatte puolisoanne, jäämällä jos olette jo päättänyt lähtevänne
Mies vaikuttaa kiltiltä, joten uuden puolison löytäminen lienee äärimmäisen epätodennäköistä.
Miten hän voi löytää uuden puolison kun on jo ihan hyvä samassa talossa?
Normaalit ihmiset kun ovat varattuja eivät nää muita ihmisiä enää vaaleanpunaisinsilmälasein.
Päästä mies luontoon, kerran se kirpaisee ja sitten löytyy uusi kumppani.
Parempi elää yksin kuin ihmisen kanssa joka ei halua olla kanssasi.
Huoh. Ajatelkaa aivoilla ei sydämellä.
JSSAP