Olisiko sinusta elämään maailman suurkaupungeissa?

Mitä ihmettä, miksi suurkaupungissa asuminen merkitsisi ilman sukulaisia elämistä? Omat sukulaiseni asuvat New York Cityssä, jonkinlainen suurkaupunki sekin. Hyvin voisin asua, mutta vastaavasti idän saatuneissa suurkaupungeissa en a la Delhi.

Metropolissa asuneena vastaan että kyllä! Ainoa miinus on pitkät välimatkat ja ruuhkat. Esim. matka hammaslääkärille kestää 1h20min autolla yhteensuuntaan, saman kaupungin sisällä.

En todellakaan voisi asua, ahdistun ihmisten paljoudesta jo käydessäni Prismassa. Asun maalla ja täällä on ihanan vähän ihmisiä. Eikä täälläkään muuten minulla ole ainoan ainutta sukulaista, että se ei vaikuta minulla mitenkään.

En valitsisi metropolia, asuisin mielummin maalla.

Toisaalta pidän tästä maailman mittakaavassa pienestä pääkaupunkiseudusta jossa voin anonyymisti istahtaa junaan ja matkustaa töihin.

Epäonnistujat putoaa? Kuvittelisin metropolin olevan sen verran hektinen, että ihmiset pyrkisivät siirtymään eteenpäin, seuraavaan haasteeseen. Elo ja olo olisi jatkuvaa liikettä.

Juu ei, ei olisi minun juttu.

Mihin se sukulaisten turvaverkko katoaa, jos muutan metropoliin? Ihan samoin pidettäisiin sisarusten ja vanhempien kanssa yhteyttä, ehkä enemmänkin, kun äiti murehtisi 😅

Mutta en mä viihtyisi siellä, liikaa hälinää. Olen tyytyväinen täällä pikkupikku kaupungissa.

Ps. Jäikö aloituksesta puuttumaan "Kalevi, New York"?

Olen asunut kahdessa suurkaupungissa, tosin aika rauhallisella paikalla, ja hyvinhän niissä on pärjännyt. Sitä pitää mennä vain muiden mukana ja suunnitella menojansa hieman. Kaikki toimi ja kaikki mitä tarvitsin oli aika lähellä.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan voisi asua, ahdistun ihmisten paljoudesta jo käydessäni Prismassa. Asun maalla ja täällä on ihanan vähän ihmisiä. Eikä täälläkään muuten minulla ole ainoan ainutta sukulaista, että se ei vaikuta minulla mitenkään.

Kaupungissa saa helposti tilattua kaikki ostokset kotiinkuljetuksena. Asun kaupungissa, mutta en kuitenkaan suurkaupungissa, mutta kuitenkin ison puiston vieressä ja tunnen asuvani kuin maalla. 

Ei ole sukulaisia täälläkään, mutta tykkään höpötellä tuntemattomien kanssa tuolla puistonpenkillä. Onneksi on muitakin, jotka mielellään vaihtavat pari sanaa varsinkin vanhemmat ihmiset. 

Hallava kirjoitti:

En valitsisi metropolia, asuisin mielummin maalla.

Toisaalta pidän tästä maailman mittakaavassa pienestä pääkaupunkiseudusta jossa voin anonyymisti istahtaa junaan ja matkustaa töihin.

Epäonnistujat putoaa? Kuvittelisin metropolin olevan sen verran hektinen, että ihmiset pyrkisivät siirtymään eteenpäin, seuraavaan haasteeseen. Elo ja olo olisi jatkuvaa liikettä.

Juu ei, ei olisi minun juttu.

Maalla asuva kaverini on paljon enemmän liikkeessä kuin minä, koska joutuu ajamaan pitkiä välimatkoja paikasta toiseen ihan vaikka harrastusten takia. Mulla on kaikki tarvittava ihan lähellä ja elämä on helppoa ja leppoisaa. 

Suurkaupunki on se kaupungin keskusta ja laajalle levittäytyvä esikaupunkialue. Esikaupungialue on muutaman tunnin automatka itse keskustasta. Olen asunut, ei ongelmaa.

Arvostan rauhaa ja sitä että parisataa metriä ulko-ovestani on metsä jossa on lenkkipolkuja ja marjastusmaastoja. Ap:n maalailema ympäristö kuulostaa ankealta, elämättömältä ja ahdistavalta. Asian voi muotoilla monella tavalla, esim.: "ei, minusta ei olisi siihen" tai vaikkapa "minusta olisi täysin typerä valinta muuttaa suurkaupunkiin".

Mieluummin suurkaupungissa kuin missään tuppukylässä. Palveluita on laidasta laitaan ja jos yhtäkkiä tekee mieli lähteä vaikka teatteriin, sekin onnistuu. Miinusta tietty pitkistä välimatkoista ja ajoittaisista ruuhkista. T. Lontoosta

En ikinä. Jos tästä johonkin lähden. se on pohjoiseen, paikkaan ilman turhia ihmisiä. Sukulaisten kanssa en ole tekemisissä, heillä ei ole merkitystä.

Hyi, pelkkiä posereita miljoonittain joiden ainoa huvi elämässä on ostaa merkityksettömiä statusta indikoivia helyjä ja keksiä ala-astemaisia "se ei tiedä tän hetken muotidrinksua"-leikkejä luullen että ne tekevät heistä merkityksellisiä ja tärkeitä ihmisiä.

Yksinkertaisia typeryksiä.

Voisin asua mutta lapsen kanssa tuliverkostot ovat tärkeitä. Toiveenani olisi asua jossain suurkaupungissa joskus, ehkä jos saan työt järjestymään tulevaisuudessa, kun lapsi muuttaa pois kotoa tai mikäli isompana haluaa lähteä. Tällä hetkellä kaverit on niin tärkeitä että tuntuisi julmalta repäistä pois. Itselläni olo on aina kodikas isoissa kaupungeissa, kuten Lontoo, Pariisi, New York. Kaukoitään en tosin lähtisi saasteiden keskelle. Toki näissä asumisen kulut olisivat huikeat, joten riittävä tulotaso olisi edellytys.

Muuten olisi, psykologisesti ja kulttuurin puolesta, mutta läntisen maailman metropolit ovat kalliita paikkoja asua. Kehitysmaiden suurkaupungeissa asumiseen minusta ei olisi.

No ei varmaan jos harrastukset ovat laturaivoaminen sukset jalassa ja joku v itun samoilu. Sen sijaan sivistynyt ihminen nauttii kaupungissa.

Ap TÄYSIN oikeassa.

Riippuu täysin metropolista ja asuinpaikasta siellä. En nauti ihmisvilinästä ja kaipaan paikkoja, joissa on väljyyttä ja näkee pitkälle, Sen puolesta Lontoossa tai New Yorkissa voisin asua ainakin jonkin aikaa, koska niissä on ihan keskustassakin avaria miellyttäviä puistoja. Mutta kyllä minulla tällaisissa paikoissa joka tapauksessa on aina sellainen olo, että onneksi olen vain käymässä. Varsinaisena elämänä pidän sitä, kun voi oman ulko-ovensa vieressä maata auringonpaisteessa bikineissä riippumatossa ilman että kukaan näkee.

Asun Yhdysvalloissa suurkaupungissa, ja ihan normaalia elämää elän. Kaupungin keskustaan on 20-60 minuutin matka riippuen ruuhkasta, mutta sen kanssa oppii elämään. Eniten olen pelännyt täällä karhuja, käärmeitä, myrkyllisiä hämähäkkejä, kojootteja ja vesikauhuisia pesukarhuja kuin mitään kliseisempiä suurkaupungin vaaroja. Se, mistä tykkään on se, että kaikkea on tarjolla. Teatteria, musikaaleja, maailmantähtien konsertteja, erilaisia kulttuuritapahtumia, mistä löytyy samanhenkistä porukkaa jne. Pikkukaupungissa jonkun kirjapiirinkin pitäminen vaatii vähän tekohengitystä.

Asunut hetken Portugalissa, Lissabonissa ja se riitti. En ole nykyihminen, niin en oikein sovellu kiireiseen ympäristöön.