Ero miehestä ja toinen lapsi tulossa

Onkohan tämä nyt jotain hormonipäissään sekoilua..? Minulla on alkanut kypsyä ero miehestäni. Meillä on ennestään yksi lapsi ja toinen kesällä tulossa. Yhdessä jo kymmenen vuotta takana. Mutta nyt tuntuu, että alkaa riittää. En taida jaksaa enää.

Näennäisesti kaikki on hyvin. Hyvät työpaikat, tukiverkostot, ja parisuhdekin voi ihan hyvin. Mutta tämä meidän yhteinen perhe-elämä tökkii. Ensimmäinen lapsi oli miehelle "shokki", hänen oli mielestäni hieman vaikeaa sitoutua isyyteen mm. hankalan oman isäsuhteensa vuoksi. Kai kuvittelin, että jaamme lapsesta vastuuta enemmän, mutta kyllä se arjenpyöritys jäi, ja on jäänyt täysin, vastuulleni.

Toista lasta harkittiin pitkään, koska ensimmäinen vei voimavarat tiukille, mutta lopulta päädyttiin että toinen saa tulla. Pelottaa, että nyt pyöritän kotiin jäätyäni taas koko arjen, ja mies on sorttia että tarvitsee ja ottaa omaa aikaa halutessaan, koska kokee kuormittuvansa helposti lapsiperhearjessa. Nyt minua on jopa alkanut kaduttaa päätös toisesta lapsesta mieheni kanssa, ja mietin, olisiko vihdoin hyvä aika erota, kun luulen että on ihan sama montako vanhempaa tässä perheessä on, kun saan hoitaa kaiken taas kuitenkin yksin. Ensimmäisen lapsen aikana muutaman kerran erosta, ehkä puolitosissaan jo keskusteltiin, miehen aloitteesta silloin.

Meillä tuntuu arjen suhteen olevan niin eriävät toiveet, mä viihdyn ihan hyvin lasten kanssa, ja ajattelen että arki on nyt tätä perheen pyöritystä enimmäkseen nyt joitakin vuosia tästä eteenpäin. En tarvitse paljoa omaa aikaa ja koen kaikesta huolinatta voivani ihan hyvin. Mutta tuntuu, että mies haluaisi elää vapaammin edelleen, ja kokee tämän perheen enemmän riesana kuin voinavarana. Haluaisin, että mies olisi enemmän isänä läsnä, ja nauttisi meidän perheen arjesta.

Kokemuksia tällaisesta tilanteesta? Mihin päädyitte vastaavassa tilanteessa? Miktä tämä edes ulkopuoliselta kuulostaa?