Haluaisin lähteä ihan yksin lyhyelle ulkomaan reissulle, mutta miten esitän asian puolisolleni?

Haluaisin lukea kokemuksista niiltä jota matkustaa yksin vaikka onkin parisuhteessa.

Ei se väärin ole haluta jotain uutta ja kehittää itseään. Mutta muista, että mies ei välttämättä pidä tästä ajatuksesta. Hän ei voi tietenkään kieltää sinua lähtemästä, mutta hän voi sitten itse tehdä omat ratkaisunsa siitä eteenpäin, että miten hän haluaa jatkossa kehittää itseään.

Miehesi ottaa matkan samaan aikaan yksin Pattayalle. Kyllä ne parisuhdeongelmatkin sitten matkan jälkeen ratkeavat luonnollisella tavalla.

Me matkustamme yhdessä ja erikseen. Jos matkakohde miellyttää molempia, menemme yhdessä. Jos ei, niin menemme erikseen. Emme me missään symbioosissa elä, vaikka aviossa olemmekin. 

Ei ole väärin. Voit sanoa sen ihan suoraan, kerro mitä tunnet ja ajattelet. Meillä sekä minä että puolisoni teemme silloin tällöin matkoja yksin. Se on ihana tapa päästä hetkeksi irti kaikesta, keskittyä hetki vain itseen ja kelailla elämää. 

Minä lähdin ulkomaille kahden viikon kylpylälomalle, jonne miestä ei olisi saanut lähtemään millään. 

Hän oli vain tyytyväinen, että pääsin kunnon rentoutumislomalle. Soiteltiin toisillemme joka toinen päivä. 

"mä käyn vähä sellasella retriitillä patikoimassa"

Sillä selvä.

Ethän sä pahantekoon oo menossa, hyvänen aika.

Hmph, jos teillä on hyvä, luottamuksellinen ja normaali suhde, eihän asiassa pitäisi olla mitään ihmeellistä. Sanot, että haluaisit lähteä yksin reissuun ja kokea miltä yksin reissaaminen tuntuu. Jos mies on fiksu, se on hänelle ok.

Minä reissaan usein yksin, samoin mies - se on nastaa. Miehelle se on ok, ja ilmoitus aiheesta riittää (unohtaa toisinaan senkin).

Kerrot asian hänelle ja lähdet. Ilmeisesti olet mennyt hyvin nuorena naimisiin ja liimautunut puolisoosi. Missä menevät sinun rajasi?

Vierailija kirjoitti:

Hmph, jos teillä on hyvä, luottamuksellinen ja normaali suhde, eihän asiassa pitäisi olla mitään ihmeellistä. Sanot, että haluaisit lähteä yksin reissuun ja kokea miltä yksin reissaaminen tuntuu. Jos mies on fiksu, se on hänelle ok.

Minä reissaan usein yksin, samoin mies - se on nastaa. Miehelle se on ok, ja ilmoitus aiheesta riittää (unohtaa toisinaan senkin).

Että sun mielestä ei voi olla hyvä, luottamuksellinen ja hyvä suhde, jos ei pidä ajatuksesta, että puoliso lähtisi yksin reissuun? Olen eri mieltä sinun kanssasi.

Me matkustettiin kanssa yksin, mutta ei enää olla pari! Edelleen matkustetaan yksin, tilanne ei siis muuttunut olennaisesti!

Yhdessä ja erikseen kirjoitti:

Me matkustamme yhdessä ja erikseen. Jos matkakohde miellyttää molempia, menemme yhdessä. Jos ei, niin menemme erikseen. Emme me missään symbioosissa elä, vaikka aviossa olemmekin. 

Sama. Mielelläni matkustan myös puolisoni kanssa, mutta rahaa ja aikaa on rajallisesti eikä molempia kiinnosta samat kohteet. Tulevalle kesälle suunnittelin reissun, johon sisältyy minulle tärkeä kohde, siellä patikointia vuoristossa sekä muutama päivä vapaaehtoistöitä. Puolisoa ei kiinnosta, joten on itsestäänselvää, että menen yksin. En ole koskaan edes ajatellut, että asia pitäisi ilmaista jotenkin erikoisella tavalla, eikä varmaan hänkään.

Meillä ei ole mitään ongelmaa ollut. Käyn yksin muutaman päivän reissuilla. Hyvissä ajoin suunnittelen ja kerron miehelle siitä ja kysyn, että onko ok?

Aina on ollut ok.

Mies käy yksinään tytärtään tapaamassa ja viipyy viikonlopun ja sehän on vain kivaa saada olla välillä yksin. Siis mulle se on tärkeää, miehelle ei kai niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keihäsmatkalle?

Tai pikemminkin seiväs...

Ilmeisesti ajatus yksin matkalle lähtevästä naisesta on sinulle ahdistava. Osaatko kertoa miksi?

Meillä mies ei tykkää matkustamisesta kun työn puolesta joutuu sitä paljon tekemään - vapaa-ajan viettää mieluiten kotona tai enintään mökillä. Joten matkustelen siksikin yksin ja tykkään kovasti. Yhdessä oltu nyt parikymmentä vuotta ja meillä tämmöinen järjestely toimii.

Kerran tai pari olen ottanut jonkun kaverini mukaan matkalle, mutta kun on tottunut menemään oman mielen mukaan, tuntuu rajoittavalta joutua tekemään kompromisseja. Eli semmoinen vaara siinä voi piillä :)

Kulta, sopiihan että lähden yksin reissuun?

Vierailija kirjoitti:

Kulta, sopiihan että lähden yksin reissuun?

Minä aloittaisin siitä, että suunnittelisin matkan tai ainakin matkakohteen ja ajankohdan, ja sitten kertoisin suunnitelmastani.

Miksi olisi? Mekin matkustettiin miehen kanssa suhteen alkuvuosina yhdessä vain jotakin viikonloppukotimaanreissuja, vaikka mies sai työn kautta matkoja ilmaiseksi, ja minullekin olisi tarjottu 1/2 hintaan, jos olisin mennyt hänen mukanaan. Mies kävi kesäisin yksin esim. välimeren risteilyllä ja reissasi Euroopassa. Johtui yksinkertaisesti siitä, että mies oli muutaman vuoden minua vanhempi ja jo työelämässä, kesälomansa oli 4 viikkoa kesäkuukausina. Oli vielä esimiesasemassa eli ei voinut irtautua muulloin kuin jos oli pakko olla kotona sairaana. Sitten taas minulla olisi milloin vain ollut luppoaikaa 1,5 viikon reissuihin vuoden ympäri paitsi juuri silloin kesällä, koska olin opiskelija alalla, jossa luetaan paljon omalla ajalla ja luentoja on vähän. Halusin tehdä kesätöitä, ja täällä on niin kova kilpailu niistä, että ei voi kauheasti olla menoja kesällä tai ei tule valituksi.