Viime vuoden toukokuun helteiden alusta tulee vuosi, että olen istunut tässä sohvalla
Kukaan ei voi käsittää, että olen masentunut - en edes itse. Minulle soitetaan, että lähtisitkö kaupoille. OK lähden, mutta rasittaa. Meikkaan että feikkaan että voin hyvin. Kun pääsen taas kotiin niin laitan nopeasti ruuat jääkaappiin ja vajoan sohvakuoppaani.
Kukaan ei huomaa eikä saakaan huomata. Eilen ajattelin, että tarttisin parturia. En vaan pysty, kun hän on puolituttu, kyselee ja kälättää liikaa. Eikä mulla ole enää edes kunnon vaatteitakaan.
Otin siis Fiskarsit ja leikoin hiuksiani vähän lyhyemmiksi. Harmittaa, kun pipokausi on kohta ohi ja pitäis sinne kaupoille jaksaa edes kammata tukkansa.
Olen pirteä ja hoidan lapsenlasta joskus, koska me viihdytään yhdessä. Tosin hänkin kysyi, että miksi sulla mummo on aina sama mekko päällä 😢
Huomautan, että aina lapsen tullessa ryhdistäydyn, vaihdan puhtaat vuodevaatteet, peseydyn, laitan hivenen hajuvettä, mistä lapsi tykkää, teen hänen lempiruokaansa ja olen kanssaan ulkona, kirjastossa, leikkipuistossa, missä ikinä hän haluaakaan.
Vierailun jälkeen saan vajota taas omaan surkeuteeni rauhassa.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
EI kannata kertooa ääneen. Epänormaalia käyyytöstä jollloin suhtaudutaaan kuinn ufoon.
En kertonutkaan ääneen. Avauduin vain raskaasta olostani tänne.
Sellasta se on monella, esitetään normaalia ja sinnitellään. Kunnes lopulta olo on niin huono, että tulee täysstoppi ja on pakko pyytää apua. Näin kävi mulle ja voin nyt paremmin vaikken olekaan parantunut kokonaan.
Hae masennuslääkitystä? Helpottaa monen oloa.
❤️
Kuulostat mukavalta isovanhemmalta. Kyynel tuli silmään. Miksi et haluaisi apua?
Mene käveleen ulkoilmaan.kirjastoon.uimaan.on kai sulla edes 1 ystävä ja sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
❤️
Kuulostat mukavalta isovanhemmalta. Kyynel tuli silmään. Miksi et haluaisi apua?
Kiitos. Haluan olla hyvä mummo kaikille noille lasteni lapsille. Rakastan niitä paljon.
Hain joskus apua ja sain mielialalääkkeet. Lopetin ne itse ja tuli tosi paha olo. Tiedän, että tein väärin, mutta minun pitää pärjätä ilman niitä.
Vierailija kirjoitti:
Mene käveleen ulkoilmaan.kirjastoon.uimaan.on kai sulla edes 1 ystävä ja sukulaisia.
Ymmärrän, että pitäisi lähteä johonkin ihmisten ilmoille - ei vaan pysty. Minulla ei oikeastaan ole yhtään ystävää. Mies oli joskus niin kontrolloiva, että en saanut pitää edes puhelintakaan. Jostain sain voimia, että lähdin lasten kanssa pois. Kumminkin hän on edelleen elämässäni. Lapsilla sentään omat kodit ja perheet.
Oletko ap hakenut apua masennukseen? Masennuksestakin voi parantua, jos ei muuten niin Jeesuksen avulla <3
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap hakenut apua masennukseen? Masennuksestakin voi parantua, jos ei muuten niin Jeesuksen avulla <3
Olen minä rukoillutkin, kun kaikki keinot pitää käyttää. Vielä ei ole auttanut.
Mitenkähän aloittaja jaksaa tänään? ❤️
Mul sama juttu mut en meikkaa ja oon iskä enkä mummo. Tapaan ja tunnen kaltaisiasi kyllä usein täällä meidän kerrostalo-lähiössä.
EI kannata kertooa ääneen. Epänormaalia käyyytöstä jollloin suhtaudutaaan kuinn ufoon.