Lue keskustelun säännöt.
Sinä työkyvytön - mikä on elämäsi tarkoitus?
28.03.2019 |
Olen reilu kolmekymppinen työkyvytön, enkä tiedä mikä on elämäni tarkoitus. Olen ylioppilas, mutta yliopisto-opintojani en saanut suoritettua loppuun. En usko, minulla ei ole lapsia (eikä niitä tule), minulla ei ole harrastuksia (pitäisikö niitä hankkia, voiko harrastus olla elämän tarkoitus?) ja poliittisilta mielipiteiltänikin olen aika vaisu. Minulla ei ole ystäviä, mutta minulla on kumppani ja lemmikki.
Identiteettini on hukassa. Olen katsojasta riippuen ”lusmu”, ”loinen” tai neutraalisti ”työkyvytön”.
Muita vastaavassa kriisissä olevia tai sellaisia, jotka ovat kuitenkin löytäneet elämälleen jonkun ”tarkoituksen”?
Vai tarvitseeko sellaista laisinkaan?
Kommentit (7)
"Minulla on lemmikki ja puoliso mutta yhyy elämälläni ei ole tarkoitusta yhyyyyyy". Haista ap víttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs se elämän tarkoitus yleensäkin on?
Se on liksutella tätä hiiirtä tässä.
Koen elämän tarkoituksen olevan onnellisuus.
Vaikka olen suht nuori ja fyysisesti terve niin palkallisesa työssä en ollut päivääkään ja tuskin tulen olemaankaan. Lapsia, kumppania tai lemmikkejä ei ole, eikä tule. Olen pyhittänyt elämäni harrastuksille ja vapaaehtoistyölle. Olen mukana monessa eri yhdistyksessä, hankkeessa ja projektissa luomassa lapsille ja nuorille onnellisempaa elämää monin eri tavoin.
Harrastukset ja vapaaehtoistoiminta pitävät minut kasassa. Sairaseläkkeelle ei Suomessa kukaan pääse ellei ole todellakin työkyvytön.
Tuolla on työpaikoilla lukemattomia ihmisiä, jotka olisivat kuuluneet sairaseläkkeelle ja aika päiviä sitten. Sairaseläkkeellä elää juuri ja juuri kitkutellen eikä leipää ole sallittua leventää mitenkään tai sinut katsotaan työkykyiseksi.
Onnea vaan kaikille oman elämänsä sankareille, jotka tuntevat kateutta sairaseläkeläistä kohtaan. Minun puolestani teidät jokaisen voisi "päästää" nauttimaan sairaseläkeläisen elämästä vaikka psyykkisistä syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset ja vapaaehtoistoiminta pitävät minut kasassa. Sairaseläkkeelle ei Suomessa kukaan pääse ellei ole todellakin työkyvytön.
Tuolla on työpaikoilla lukemattomia ihmisiä, jotka olisivat kuuluneet sairaseläkkeelle ja aika päiviä sitten. Sairaseläkkeellä elää juuri ja juuri kitkutellen eikä leipää ole sallittua leventää mitenkään tai sinut katsotaan työkykyiseksi.
Onnea vaan kaikille oman elämänsä sankareille, jotka tuntevat kateutta sairaseläkeläistä kohtaan. Minun puolestani teidät jokaisen voisi "päästää" nauttimaan sairaseläkeläisen elämästä vaikka psyykkisistä syistä.
Ei täällä pääse vaikka olisi todellakin sanan koko merkityksessä (ja vielä enemmän) työkyvytön. Ei riitä, että on vakavasti kuolemansairas. Julkinen terveydenhuolto hylkää eli tekee suoranaisen rikoksen ihmisyyttä vastaan, mitään sairaslomia ei kirjoitella kun ei edes tutkita, sossuiltakaan ei tipu penninhyrrää jos olet niin autettava, että joudut asumaan toisen ihmisen luona joka tekee sinulle käytännössä kaiken. Mitään tukea tai apua ei todellakaan heru. Ihminen jätetään kitumaan ja kuolemaan yksin jopa nuorena jos on liian sairas. Koko viime vuosi taas nollatuloilla kiitos aktiivimallin. Ei tietoa milloin saa edes alinta leikattua toimeentulotukea. Kiitos kaunis tästä kaikesta. Tämä "maailman onnellisin" maa on häpeällisessä tilassa.
On ihan ok olla vaisu - pääasia ettei ole mulkku.
Elämällä ei ole muuta tarkoitusta kuin lisääntyä, mutta on ihan ok valita toisin.