Kummiudesta vielä, millä perusteella valitsitte lapsenne kummit?

eli ihmisiä joiden elämänarvot olivat suht samanlaiset kuin meillä, ja joiden oletimme pysyvät vastedeskin meille läheisinä.



Kummien vlainnan perusteena eivät olleet erityiset kristilliset arvot, sillä uskomme lapsemme saavan niitä muutenkin ihan tarpeeksi.

Esikoisella loistokummit, minun sisareni ja 2 ystäväämme. Kuopuksella sen sijaan on kummeina mieheni 3 sisarta joista yksikään ei välitä lapsesta tippakaan, surullista.



Eli jos nyt saisin valita kummit uudelleen, ottaisin 3 lähintä ystäväämme kuopukselle, he kyllä kävivät mielessä jo ennen kastetta...

Ajattelimme että kummallakin olisi annettavaa omasta elämänkokemuksestaan. Lisäksi eivät olleet kauhean nuoria lapsettomia, jolloin voi olla vaikea ottaa sitä vastuuta. Eivätkä kauhean vanhoja jolloin eivät ehkä olisi lapsen tukena ja aikuiskavereina kauaa.



Lisäksi emme halunneet rasittaa sellaisia joilla tiesimme jo olevan paljon kummilapsia. Mutta niinpä sitten yksi heistä loukkaantuikin :(

Eli ei missään tilanteessa tulisi sellaista oloa, että on pakko pitää yhteyttä - lapsen takia, vaan että yhteistä historiaa on jo sen verran, että pidetään yhteyttä muutenkin. Kummius on lisämauste tähän ystävyyssuhteeseen.

Vierailija:

Eli jos nyt saisin valita kummit uudelleen, ottaisin 3 lähintä ystäväämme kuopukselle, he kyllä kävivät mielessä jo ennen kastetta...

Vierailija:

Lisäksi emme halunneet rasittaa sellaisia joilla tiesimme jo olevan paljon kummilapsia. Mutta niinpä sitten yksi heistä loukkaantuikin :(

Eli sukulaisuus velvoitti, suuri virhe.



t:5

Läheisiä aikuisia ihmisiä. Emme pyytäneet sukulaisia, koska he toivottavasti kulkevat elämässämme joka tapauksessa. Mielestäni siis kummien ei tarvitse ensisijaisesti olla sukulaisia, vaan muita läheisiä ihmisiä.

Jotka välittävät meistä ja lapsestamme paljon. Kulkevat mukana elämässä. Ihmiset, joihin pidämme yhteyttä jatkuvasti. Veljemme ja siskomme kuuluvat muutenkin lapsemme elämään luontevasti, heitä emme pyydä kummeiksi.