Menenkö terapiaan vai parisuhdeterapiaan?

Up

Up

Eka yksin, sitten yhdessä? Kauan ootte ollu naimisissa? Mikä suhteessa mietityttää?

Vierailija kirjoitti:

Eka yksin, sitten yhdessä? Kauan ootte ollu naimisissa? Mikä suhteessa mietityttää?

12 vuotta naimisissa ja musta tuntuu että rakkaus minun puoleltani alkaa loppua. Hyvä liitto ja hyvä mies. Jotain on kuitenkin tapahtunut ja huomaan ajattelevani kokoajan enemmän miltä tuntuisi asua yksin ja elää ihan omaa elämääni. Lapsi muutti omilleen ja pärjää elämässä. Haluaisin selvittää mistä nämä ajatukset mahdollisesti johtuu ja onko rakkaus todella lopussa vaiko muuttanut muotoaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eka yksin, sitten yhdessä? Kauan ootte ollu naimisissa? Mikä suhteessa mietityttää?

Siis ehdotat kahta erillistä terapiaa? Tiedäthän, että jos parisuhdeterapiaan mennään niin siellä nimenomaan käydään parina. Ei niin, että mennään ensin yksin ja sitten otetaan se puolisokin mukaan. Joskus parisuhdeterapeutti haluaa tavata molemmat osapuolet yksin, mutta vain kertaalleen, ja silloinkin terapian kohteena on se heidän välisensä suhde, ei kumpikaan puolisoista yksilönä.

Niin päin sen sijaan on mahdollista tehdä, jos terapeutti on pätevä molempiin, että käydään ensin pariterapiassa ja sen jälkeen jatketaan saman terapeutin asiakkaana yksilöterapiassa.

Up up. Äläs lähde mihinkään. Tämä palsta toimii asiantuntevana terapiakeskuksena. Kaikki terapiamuodot käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka yksin, sitten yhdessä? Kauan ootte ollu naimisissa? Mikä suhteessa mietityttää?

12 vuotta naimisissa ja musta tuntuu että rakkaus minun puoleltani alkaa loppua. Hyvä liitto ja hyvä mies. Jotain on kuitenkin tapahtunut ja huomaan ajattelevani kokoajan enemmän miltä tuntuisi asua yksin ja elää ihan omaa elämääni. Lapsi muutti omilleen ja pärjää elämässä. Haluaisin selvittää mistä nämä ajatukset mahdollisesti johtuu ja onko rakkaus todella lopussa vaiko muuttanut muotoaan.

Ap

Minusta kuulostaa siltä, että kyse ei ole parisuhteenne toimimattomuudesta vaan sinun omista henkilökohtaisista tuntemuksista ja ajatuksista, eli ehdottomasti yksilöterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eka yksin, sitten yhdessä? Kauan ootte ollu naimisissa? Mikä suhteessa mietityttää?

12 vuotta naimisissa ja musta tuntuu että rakkaus minun puoleltani alkaa loppua. Hyvä liitto ja hyvä mies. Jotain on kuitenkin tapahtunut ja huomaan ajattelevani kokoajan enemmän miltä tuntuisi asua yksin ja elää ihan omaa elämääni. Lapsi muutti omilleen ja pärjää elämässä. Haluaisin selvittää mistä nämä ajatukset mahdollisesti johtuu ja onko rakkaus todella lopussa vaiko muuttanut muotoaan.

Ap

Hyvinki tavallisia ajatuksia pidemmässä liitossa. En tarkoita että välttämättä kaikille tulee, mutta useille. Nyt olisikin mainio hetki sinne terapiaan hakeutua. Voisit aloittaa ihan sillä että menet yksin juttelemaan ammattiauttajalle ja katsot miten pään sisältö lähtee purkautumaan ja mitä ajatuksia sieltä vielä ehkä piilosta löytyy.

Omalla kohdallani tajusin että rakkaus ei vuosien jälkeen ole aina tuntemuksia. Karikoita voi tulla useampiakin milloin joutuu turvautumaan siihen että on luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Tällöin enemmän olen takertunut siihen tahdon-sanaan. Mitä se rakkaus silloin on käytännössä? Ei tunnetta, vaan tekoja. Valitsemista. Miten paljon olen valmis tekemään työtä että tästä vaiheesta pääsee eteenpäin? Toisen etusijalle laittamista, avointa raadollistakin keskustelua, yhteisen ajan löytämistä. Yhdessä tekemistä. Tutustumista uudestaan. Ja tukena se, että käy juttelemassa siellä terapiassa yksin tai parisuhdeterapiassa yhdessä.

Et tarvitse terapiaa, vaan ennustajaa.

Itsellä vähän sama homma ja menin ensin yksin parisuhdeterapiaan ja mies yksin ja sitten yhdessä. Itse koen ettei mitään hyötyä. Mutta kai silti vielä koitettava kerran käydä kun ei keskenään osata asioista sopia. Muista haluavampi osapuoli on aina se joka joutuu tehdä kompromisseja ja yleensä nainen. Oli kyse haluttomuudesta tai haluavuudesta niin nainen on se, joka laskee rimaa. Mutta onnea ja voimia sinulle!