Lue keskustelun säännöt.
Töistä irtisanoutuminen
21.03.2019 |
Juuri tulee 3 kk täyteen ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa. Ei ole yhtään sitä mitä oletin, olen ensimmäisestä viikosta lähtien miettinyt irtisanoutumista. Olen kuukauden sisällä jo kaksi kertaa itkenyt töissä turhautumisesta ja väsymyksestä.
Olenko liian heikko jos irtisanon itseni? Pitääkö vielä yrittää, josko olo parantuisi? Pelkään jäädä ilman varmaa työtä, joka nyt on, mutta puntarissa on oma hyvinvointi ja jaksaminen. Tuntuu myös epäreilulta puolisoa kohtaan jäädä tieten tahtoen työttömäksi/pätkätyöläiseksi kun silloin taloudellinen vastuu kaatuu puolisolle. On kuitenkin lainaa, onneksi ei vielä lapsia.
Mitä teen?
Kommentit (18)
Jos olet sellaisella alalla, missä on pulaa työntekijöistä, niin siitä vaan. Muussa tapauksessa katsoisin kyllä vähän aikaa vielä ja etsisin uuden työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä työssä eniten mättää? Riippuu myös siitä.
Mikä siinä nyt on raskasta? Tarkalleen?
Uuden duunin oppiminen kestää aikansa
Muista, että alussa on aina vaikeaa, älä vaadi itseltäsi liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko vielä koeajalla? Siinä tapauksesss voit periaatteessa irtisanoutua vaikka huomenna ja lähteä samantien.
Ota kuitenkin huomioon, että irtisanoutuessa saat 3kk karenssia + viikko omavastuaikaa ja vielä senkin jälkeen menee viikkoja, ennen kuin saat ansiosidonnaista. JOS siis edes olet oikeutettu ansiosidonnaiseen.
Sinuna sinnittelisin ainakin koeajan loppuun. Sen jälkeen voit saikutella tarvittaessa mt-syistä silloin tällöin ja samalla haet töitä muualta. Jos et reilun vuoden sisällä löydä töitä, voit vaikka irtisanoutua. Silloinkin tosin saat karenssia.
Hanki uusi duuni ja ittisanoudu vasta sitten. Kaikki muu on typerää.
Miksi kuvittelet että toinen duuni olisi helpompi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3kk ja noin kypsänä?
Ja 1. vakityö.
Mikä nyt mättää?
Vai etkö vielä osaa hommia ja se stressaa, sehän helpottaa kokemuksen myötä.
Ehkä sinnittelisin sinuna vielä muutaman kuukauden ja miettisin sitten asiaa uudelleen. Monesti uuden työn omaksuminen kestää 4-6kk, ja tehtävien rutinoituminen vaatii satoja toistoja. Vaikka kuinka tänä päivänä odotetaan nopeaa oppimista ym. niin ei ihminen mikään kone ole ja kaikki on erilaisia. Anna itsellesi aikaa. Toisaalta jos työ ei alkuunkaan ole millään tavalla mielekästä, niin sitten kannattaa etsiä jotain muuta, mutta siltikään en ehkä lähtisi tyhjän päälle, vaan etsisin samalla jotain mielekkäämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen työ on kyseessä? Varmaan kuitenkin sellainen, että ajan myötä työn oppii kunnolla, eikä enää niin kuormita.
Mutta jos talous kestää 3kk karenssin, ja olet valmis etsimään seuraavaa työtä, niin irtisanoutuisin.
Ala miettiä mikä on sun juttu. Ja sit koulutusta ja työnhakua. Mutta ei tyhjän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei ole sun paikka jos pitää itkeä töissä.
Lähdet nyppimään välittömästi baibai jos se sun puolisolle passaa.
Sulla on vaan yksi elämä.
Töitä on useampia.
Itse olen toiminut näin eikä ikinä ole tullut ikävä pascapaikkoihin ja ennen pitkää töitä löytynyt ja ollut aina perusonnellinen elämä.
Ole itsesi paras kaveri.
Juttele puolisosi kanssa ja nosta kytkintä jos se on hänelle okei ettei joudu liriin.
Palkatkoon jonkun toisen tilallesi itkeskelemään, kuulostaa karseelta työpaikalta.
Kiitos kaikille kommenteista!
Puoliso on ollut kultainen ja sanonut, että hänelle on ok jos irtisanon itseni. Toki ei sitä toivo, koska
Työssä mättää se, että se ei vastaa sitä mitä oletin, huonon organisoinnin takia asiat kasaantuvat ja ylitöitä on jatkuvasti (tiimityö, osa organisoinnissa vika varmasti minussa mutta myös tiimissä) eikä ylitöitä kuitenkaan saisi tulla. Kaiken huipuksi haastavat asiakassuhteet. Toki olen itse perfektionisti ja näissä puitteissa en kykene tekemään työtä niin hyvin kuin haluaisin ja se rasittaa ehkä eniten.
Terveisin AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele pois perfektionismista. Se ei sovi nykyajan työelämään. Perfektionismilla poltat itsesi loppuun, mutta mitään hyötyä siitä ei ole sinulle eikä työnantajalle.
Perfektionismi tapaa tyôhalut nopeiten. Tässä ja tulevissa duuneissa
Jossakin iässä jokainen havaitsee, että ei tarvitse olla täydellinen, kun ei kukaan muukaan ole.
Tee jotain itsekin sille asialle, että sinun ei tarvitse itkeä. Mitä yksittäistä asiaa sinä tarkalleen itket? Oletko tyytymätön itseesi, kun et voi olla täydellinen? Siinä tapauksessa ratkaisu löytyy itsestäsi. Sinä olet siellä vain töissä, kuten muutkin.
Älä hätäänny irtisanoutumaan vaan hae ensin seuraava työpaikka: Se on kaikkein helpoin saada silloin, kun on vakituisessa työssä ja vaikeinta silloin, kun on työttömänä lyhyiden työpätkien jälkeen.
No jos vaan suinkin jaksat niin jatkat siinä työpaikassa ja samalla etsit uutta. On melko tyhmää pelkästään irtisanoutua ja jäädä täysin tyhjän päälle epämääräiseksi ajaksi.