Onko muita, keitä ei vaan kiinnosta onko omissa hautajaisissa ketään paikalla?
Media tottakai tekee nyyhkytarinoita noista, kenen hautajaisissa ei ollut ketään ja kuinka sitä ei saisi kenellekään tapahtua missään nimessä.
Moni myös pelkää ja pitää surullisena tuollaista kohtaloa, mutta minä en osaa pelätä tai pitää tommosta jotenkin kauheana.
Olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja nautin omasta energiastani ja elämästäni, vaikka läheisiä ihmisiä ei ole kuin puoliso ja pari ystävää, yksi isoveli.
Hyvin todennäköisesti voin olla jopa viimeinen elossaoleva meistä, eikä kiinnosta pätkän vertaa mitä hautajaissani tapahtuu tai onko siellä ketään, koska itsehän olen jo jossain muualla (varmaan siellä rakkaideni luona), niin en todellakaan osaa pelätä "yksinäistä kohtaloani" , koska olenhan elänyt ja nauttinut itse elämästä silloin kun olin voimissani ja se (tämä) riittää. :)
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta, en aio olla itse paikalla.
Okei, eli tämäkin taitaa olla vaan median luoma nyyhkydraama, eikä kukaan todellisuudessa pelkää tuollaista.
Pikkasen eri asia, jos on lapseton ja elää kaveripiiristään vanhimmaksi ja silloin ei kukaan tule, kuin että olisi sisarusta ja lasta ja hengissä olevaa tuttua, mutta ketään ei voisi vaan vähempää kiinnostaa. Ei niinkään se, ettei kukaan tule hautajaisiin, vaan silloin ei varmaan ennen hautajaisiakaan olisi enää aikoihin ollut välejä keneenkään.
Vähän sama, mutta en halua hautajaisia ollenkaan. En myöskään ajattele että kuoleman jälkeen olisin "rakkaideni luona", vaan yksinkertaisesti olemassaoloni lakkaa. Kalmon saa tuhkata ja sirotella jonnekin, missä siitä ei ole haittaa, mutta mitään seremonioita ei tarvitse pitää. Meillä on hyvin pieni suku ja kuollessani tuskin on muita jäljellä kuin veljeni lapset. Jos he joskus ajattelevat, että täti oli kiva, niin se on ihan tarpeeksi.
Ei kiinnosta ei, ihan sama vaikka ojaan heitetään. Lupaan etten valita.
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen eri asia, jos on lapseton ja elää kaveripiiristään vanhimmaksi ja silloin ei kukaan tule, kuin että olisi sisarusta ja lasta ja hengissä olevaa tuttua, mutta ketään ei voisi vaan vähempää kiinnostaa. Ei niinkään se, ettei kukaan tule hautajaisiin, vaan silloin ei varmaan ennen hautajaisiakaan olisi enää aikoihin ollut välejä keneenkään.
No en mä tätäkään ymmärrä, että mikä se ongelma ja kauhistus siinä sit on?
Jos on "läheisiä" keitä ei kiinnostanut oma elämä sillon kun olin elossa (eilä heidänkään elämä pahemmin minua), niin mitä väliä sillä on, tulevatko he hautajaisiini vai ei?
Vai siis onko tuo aateltu vaan sen tahon kantilta, kuka joutuu näkemään vaivaa ja hautaamaan, kun läheisiä ei kiinnostanutkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen eri asia, jos on lapseton ja elää kaveripiiristään vanhimmaksi ja silloin ei kukaan tule, kuin että olisi sisarusta ja lasta ja hengissä olevaa tuttua, mutta ketään ei voisi vaan vähempää kiinnostaa. Ei niinkään se, ettei kukaan tule hautajaisiin, vaan silloin ei varmaan ennen hautajaisiakaan olisi enää aikoihin ollut välejä keneenkään.
No en mä tätäkään ymmärrä, että mikä se ongelma ja kauhistus siinä sit on?
Jos on "läheisiä" keitä ei kiinnostanut oma elämä sillon kun olin elossa (eilä heidänkään elämä pahemmin minua), niin mitä väliä sillä on, tulevatko he hautajaisiini vai ei?
Vai siis onko tuo aateltu vaan sen tahon kantilta, kuka joutuu näkemään vaivaa ja hautaamaan, kun läheisiä ei kiinnostanutkaan?
No ei se varmaan olekaan se suurin asia että hautajaisiin ei tule ketään, vaan nimenomaan se ettei ole ollut elämän aikana läheisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vai siis onko tuo aateltu vaan sen tahon kantilta, kuka joutuu näkemään vaivaa ja hautaamaan, kun läheisiä ei kiinnostanutkaan?
Seurakuntahan sen siunaustilaisuuden järjestää jäsenilleen jos ei ole omaisia.... mitähän meille kirkkoon kuulumattomille käy... suoraan uuniin kylmäkaapista? Ei kyllä hirveästi kiinnosta. Mulla on lapsi eli todennäköisesti hän on paikalla ja ehkä veljentytöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen eri asia, jos on lapseton ja elää kaveripiiristään vanhimmaksi ja silloin ei kukaan tule, kuin että olisi sisarusta ja lasta ja hengissä olevaa tuttua, mutta ketään ei voisi vaan vähempää kiinnostaa. Ei niinkään se, ettei kukaan tule hautajaisiin, vaan silloin ei varmaan ennen hautajaisiakaan olisi enää aikoihin ollut välejä keneenkään.
No en mä tätäkään ymmärrä, että mikä se ongelma ja kauhistus siinä sit on?
Jos on "läheisiä" keitä ei kiinnostanut oma elämä sillon kun olin elossa (eilä heidänkään elämä pahemmin minua), niin mitä väliä sillä on, tulevatko he hautajaisiini vai ei?
Vai siis onko tuo aateltu vaan sen tahon kantilta, kuka joutuu näkemään vaivaa ja hautaamaan, kun läheisiä ei kiinnostanutkaan?
No ei kai se ongelma olekaan jos ei yksinäisyys haittaa.
Todennäköisesti sillä kenen hautajaisiin ei ketään tule ei ollut yhtään ystävää, läheistä tsi sukulaista joka olisi läheinen.
Itse kysymykseen vastaan että eihän sillä nyt ole väliä vaikkei ketään tule mutta minun hautajaisiin todenmäköisesti silti tulee ihmisiä koska minulla on paljon läheisiä ihmisiä ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen eri asia, jos on lapseton ja elää kaveripiiristään vanhimmaksi ja silloin ei kukaan tule, kuin että olisi sisarusta ja lasta ja hengissä olevaa tuttua, mutta ketään ei voisi vaan vähempää kiinnostaa. Ei niinkään se, ettei kukaan tule hautajaisiin, vaan silloin ei varmaan ennen hautajaisiakaan olisi enää aikoihin ollut välejä keneenkään.
No en mä tätäkään ymmärrä, että mikä se ongelma ja kauhistus siinä sit on?
Jos on "läheisiä" keitä ei kiinnostanut oma elämä sillon kun olin elossa (eilä heidänkään elämä pahemmin minua), niin mitä väliä sillä on, tulevatko he hautajaisiini vai ei?
Vai siis onko tuo aateltu vaan sen tahon kantilta, kuka joutuu näkemään vaivaa ja hautaamaan, kun läheisiä ei kiinnostanutkaan?
No ei se varmaan olekaan se suurin asia että hautajaisiin ei tule ketään, vaan nimenomaan se ettei ole ollut elämän aikana läheisiä ihmisiä.
Isäni eli erakkona, ei pitänyt yhteyttä kuin meihin lapsiin. Olin oikeastaan aika yllättynyt siitä keitä kaikkia paikalle tuli. Itse en edes kutusnut ketään, mutta isän sisko oli laittanut sanan kiertämään.
No kuolleena ei varmasti kiinnosta mikään, ei hautajaiset eikä muukaan.
Itse vihaan ja inhoan hautajaisia, en halua mennä muiden hautajaisiin, enkä halua itsellenikään mitään hiton peijaisia. Olen ilmoittanut perheelleni, että kaikki elimet mitkä on vielä siinä vaiheessa käyttökelpoisia niin kiertoon vaan, ja raadonrippeet saa hävittää miten vaan helpoiten ja halvimmin laillisesti onnistuu.
Jos porukat haluaa mennä vaikka yhdessä syömään jotain hyvää, ja ottaa parit snapsit muistokseni, niin siinä on kyllä hautajaisia ihan tarpeeksi meikäläiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen eri asia, jos on lapseton ja elää kaveripiiristään vanhimmaksi ja silloin ei kukaan tule, kuin että olisi sisarusta ja lasta ja hengissä olevaa tuttua, mutta ketään ei voisi vaan vähempää kiinnostaa. Ei niinkään se, ettei kukaan tule hautajaisiin, vaan silloin ei varmaan ennen hautajaisiakaan olisi enää aikoihin ollut välejä keneenkään.
No en mä tätäkään ymmärrä, että mikä se ongelma ja kauhistus siinä sit on?
Jos on "läheisiä" keitä ei kiinnostanut oma elämä sillon kun olin elossa (eilä heidänkään elämä pahemmin minua), niin mitä väliä sillä on, tulevatko he hautajaisiini vai ei?
Vai siis onko tuo aateltu vaan sen tahon kantilta, kuka joutuu näkemään vaivaa ja hautaamaan, kun läheisiä ei kiinnostanutkaan?
No ei se varmaan olekaan se suurin asia että hautajaisiin ei tule ketään, vaan nimenomaan se ettei ole ollut elämän aikana läheisiä ihmisiä.
Niin no, sitäkään ei media voi tietää nyyhkytarinoita kirjoittaessaan, että onko kuollut ollut onneton vai onnellinen eläessään.
Oletetaan automaattisesti, että "tässäpä on ollut karmea elämä ja pahin mahdollinen kohtalo mitä ihmiselle voi käydä!".
Kunnon sosiaalipornoa väännetään.
Ei kiinnosta, en aio olla itse paikalla.