Teini - meneekö muilla hermot
Voi herranen aika että välillä menee hermot teiniin, niin rakas kuin hän onkin 😫 Teini on 17-vuotias lukiolainen ja osoittaa ajoittain joitain merkkejä aivotoiminnan palautumisesta, mutta välillä tuo toiminta on kyllä niiiiiin aivotonta ja raivostuttavaa että tekis mieli huutaa metsälle ääneen - ja LUJAA!
Esimerkkejä tältä aamulta.
Teini oli syönyt pannaria ja tarvitsi siihen sokeria. Miten hoitaa pannaripalasen sokeroinnin? Työntää palasen sokerin säilytysastiaan tietenkin. Jolloin lähes kilo leivontaan yms tarkoitettua sokeria on ruskeiden pannarinpalasten vallassa. Mistäkö sain tietää? Siitä että sokeriastia läsötti keskellä pöytää, eihän sitä nyt paikoilleen ole voinut laittaa. Ei, näin EI ole luvallista tehdä. Kyllä, asiasta ON sanottu aiemminkin. Ei, teiniä EI ole kasvatettu kuin pellossa eikä curlingilla.
Tarvitsin aamupalaleipääni kinkkua ja mitä huomaankaan. Teini on avannut kaksi leikkelepakkausta. Silkkaa laiskuuttaan, kiinninnäinen paketti kun on sijainnut varmaan 3 cm lähempänä kuin se ennestään avattu.
Keitin neljä kupillista aamukahvia itselleni, teini kun ei kahvia juo niin eipä tullut kysyttyä haluaisiko. Kohta kuuluu huikkaus: saanks mäki kahvia? Ja kun lupaan, niin lopputuloksena löydän lähes tyhjän pannun, koska teini on päättänyt ottaa kaikkein isoimman mukin mitä kaapista löytyy.
Velvoitin teinin siivilöimään sotkemansa sokerin. Teini tuli tekemään sen (lukion tunnit alkoi vasta klo 11) mutta hirvittävän kaappien ovien paukuttelun ja meluamisen kera. Poistuin keittiöstä. En (vielä) viitsi mennä katsomaan keittiötä, missä kunnossa se on. Keittiöstä pois tullessaan teini sohaisi vielä ampiaispesää: "Jätit kahvikeittimen päälle,, se on paloturvallisuusriski!" (Häntä korpesi illalla havaita että olin ottanut pistokkeesta pois hänen kännykkänsä ja läppärinsä laturit.)
Nämä ovat kenties pieniä juttuja ja minulta on suhteellisuudentaju kateissa mutta oli pakko saada purnata kun muuallakaan en voi näin mitättömiä purnata.
Olen ollut sairaslomalla muutaman viikon ja siten koko ajan kotona pääsemättä oikein mihinkään (olen menossa leikkaukseen). Kenties siksi tämä meidän yhteiselo kiristää nyt pinnassa puolin ja toisin... Tai sitten Luoja valmistelee meitä äitejä tällä tavalla siihen, että teini lentää pian pesästä. Jotta siis annettaisiin lentää. Minusta alkaa tuntua että tietyllä tavalla oikein odotan että teini hommaa oman taloutensa jota sotkea ja minä saan pitää oman huushollini ok kunnossa. Etenkin nämä aamut kun molemmat ollaan kotona, ottaa pahasti kummankin hermoille.
Teini on tyttö, vaikka ei kai sillä ole merkitystä.
Onko muiden teineillä aivopieruja ja miten kestätte ne?
Kommentit (17)
Voivoi. Mulla on just samanlainen. Kahta kuukautta vaille 17 ja viime kesäkuuss jotenkin aiemmin niin terävä pää jotenkin sumeni. Ajoittain on onneksi havaittavissa kirkastumista, mutta pääosin on ihan hirvittävän rasittava!
2 jatkaa että olen kinannut koko vuoden siitä, että kotiin tullessa wi voi heittää takkiaan tuolille niin että se lentää myös patterin päälle. Että talo palaa.
Jäkättää minulle just sähköstä, mutta itse kun lähtee, ei sammuta valoja kylppäristä eikä oman huoneensa kahdesta lampusta.
Olin taannoin kipeänä ja tuli ihan hirveä huuto omenoista. Että miksen ole ostanut omenoista. Tililtään näin että oli käynyt kahdesti kaupassa itse sinä päivänä... ja kulkee kotiin neljän ruokakaupan ohi, joista lähin on puolen kilsan pöässä, jonne kulkee nyös bussi. Olisi myös voinut soittaa siskolleen että tämä toisi niitä, Mutta ei, kuumeonen äitihän sinne kauppaan joutaa.
Esikoisen kanssa (poika) piti aikoinaan kyllä vääntää kättä ihan urakalla kaikesta. Keskimmäisen (poika) kanssa päästiin suht helpolla kuten nyt kuopuksenkin (tyttö).
En tiedä lohduttaako tämä sinua, mutta se on vaihe, joka menee ajallaan ohi. Ihan hyvä ihminen esikoisestani on tullut vaikka teini aika oli kapinointia.
Ihana❤️ Kuulostaa niin tutulta.
Ärsyttäviä, itsekkäitä mutta niin rakkaita.
Samankaltaisia ongelmia, mutta
meillä teinin kielellinen kehitys on taantunut muutamaan sanaan - ov kiinn, mee pois, iha koht..mä en kest sua, vitt. taasko,
Ja sitten kuitenkin se rakas raivostuttava teini osaa olla maailman ihanin ja iloisin teini välillä. Vanhemmudeen onnea, sitä se on, niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.
Hyvä kun en ole lapsia hankkinut, enkä hanki.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten kuitenkin se rakas raivostuttava teini osaa olla maailman ihanin ja iloisin teini välillä. Vanhemmudeen onnea, sitä se on, niin hyvinä, kuin huonoinakin päivinä.
Sehän se tässä onkin, kun sadasosasekunnin kuvittelee olevansa täydellinen vanhempi ja kasvattaneensa lapsen hyvin, mutta hetken päästä tulee ryminällä alas ja todellisuus iskee vasten kasvoja.
Joo, niin tuttua.
Eniten ihmettelen noita käyttäytymismalleja, tyyliin toi pannarin sokeriastiassa uittaminen, kun sellainen ei koskaan ole ollut millä lailla sallittua eikä kukaan perheessä tee noin ja silti meilläkin tapahtuu just tuohon rinnastettavissa olevia juttuja. En vaan käsitä...
Mua eniten on ärsyttänyt teinin kanssa sellainen, että mun ripsari katoaa, mun meikkivoide katoaa, mun naamarasva katoaa. Sitten on joku hemmetin tärkeä työjuttu ja pitäi meikata paremmin ja ei oo rajauskynää, ripsari on viety eikä löydy vaikka tiettyä hiuksiini siloitteluun käyttämääni öljyä. Nää kaikki löytyy - jos löytyy teinin huoneesta. "Mä luulin että sä et käytä niitä"...Ja sei, mikään tällainen ei ole ollut sallittua miellä kotona, mutta jostain toi vaan tietyssä iässä tulee...
Vierailija kirjoitti:
Joo, niin tuttua.
Eniten ihmettelen noita käyttäytymismalleja, tyyliin toi pannarin sokeriastiassa uittaminen, kun sellainen ei koskaan ole ollut millä lailla sallittua eikä kukaan perheessä tee noin ja silti meilläkin tapahtuu just tuohon rinnastettavissa olevia juttuja. En vaan käsitä...
Mua eniten on ärsyttänyt teinin kanssa sellainen, että mun ripsari katoaa, mun meikkivoide katoaa, mun naamarasva katoaa. Sitten on joku hemmetin tärkeä työjuttu ja pitäi meikata paremmin ja ei oo rajauskynää, ripsari on viety eikä löydy vaikka tiettyä hiuksiini siloitteluun käyttämääni öljyä. Nää kaikki löytyy - jos löytyy teinin huoneesta. "Mä luulin että sä et käytä niitä"...Ja sei, mikään tällainen ei ole ollut sallittua miellä kotona, mutta jostain toi vaan tietyssä iässä tulee...
Tuttua.
Multa katoaa vaatteita, ihan ihmeellisiä vielä.
Ai että. Onpa mukava lukea vertaistukea. Meillä teini 14 v. Ennen äärimmäisen älykäs poika. Yhtäkkiä koulu ei kiinnosta (no saa hän vieläkin kymppejä kokeista, kun seiskalla asiat helppoja). Kotona hän on taantunut aivan pikkulapsitasolle. Juo suoraan purkista maitoa, jättää tyhjät maitopurkit pöydälle (olen sanonut tästä viimeiset 6kk JOKA PÄIVÄ), vie huoneeseensa ruokia (meillä ei ole lupaa syödä muualla kuin keittiön pöydällä) silloin kun en ole kotona ja jättää kaikki astiat ja ruoantähteet sängylleen. Aamuisin hän kaivaa kaapistaan hyviä vaatteita niin, että tiputtaa ihan JOKAISEN puhtaan vaatekappaleen maahan. Hän ei suostu siivoamaan jälkiään. Meillä käy kotona hoitaja kahdelle pikkusisarukselle ja en viitsi jättää hänen huonettaan tuommoiseen kuntoon, joten siivoan itse. Suihkun lattiaa hän ei suostu KOSKAAN kuivaamaan. Tuo kavereita kylään ja tyhjentää kaapit herkuista (meillä on lupa syödä kavereiden kanssa herkkuja kohtuudella, mutta ei tyhjentää jokaikistä pussia) ja tietysti jättää tyhjät roskat huoneensa lattialle.
Rangaistuksia on ollut-viikkorahan menetys kunnes siivoaa, puhelin takavarikkoon jne. Mutta millään ei ole hetkellistä tottelemista kummempia vaikutuksia. Täytyy sanoa, että hankalampi on paimentaa tuollaista aikuisen kokoista lasta kuin taaperosisarustaan.
Sellaista se on, meillä 17v. on ok mutta 15v. mun kimpussa koko ajan.
Tänään soitti että tulkaa äkkiä kotiin, ei ole syönyt koko päivänä mitään, oli siis koulussa.
Haluaa ruokaa ruuan perään ja kertoo että 5 ateriaa syötävä päivässä.
Sata kertaa kertonut hönelle ettei se tarkoita kun 2 lämmintä ateriaa ja loput ottaa itse jääkaapista mutta huutaa äiti äiti ruokaa. Ja kun siivoaa huoneensa niin se tarkoittaa mulle tiskiä, kylppärin lattialla vaatevuori ja hänen roskakori keittiössä, siitä se kuulemma häviää.
Teineillä voi vissiin olla myös dementia niin kuin vanhuksilla.
Kuin suoraan meiltä tuo tarinasi! Mitään ei teinin päähän saa
Kyllä se kohta omilleen häipyy.