Lue keskustelun säännöt.
kaikillaei ole ketään kelle kertoa ”iloisista uutisisista”
11.03.2019 |
Olen raskaana, pitkän yrityksen ja keskenmenojen jälkeen. Mua harmittaa että meillä ei ole isovanhempia joille kertoa ja jotka iloitsisi raskaudesta. Omille vanhemmille en voi kertoa, isäni on erittäin häiriintynyt ja vaarallinen, ollut aina väkivaltainen ja uhannut useasti minua ja perhettäni. En voi turvallisuussyistä olla tekemisissä, olen aikuisiälläkin joutunut isäni väkivallan kohteeksi.
Appivanhempia ei taas kiinnosta poikiensa perheet (heillä 2 poikaa ja 1 tytär) sillä tytär on ollut heille suosikki aina. Molemmille pojilleen sanoivat suoraan että he eivät sitten ole poikien perheille isovanhempia, kun heillä on tyttären perhe mille antavat kaiken aikansa. Eivät hekään pidä mitään yhteyttä eivätkä halua kuulla esim lapsistsmne. Mies yrittää urheasti soittaa parin kuukauden välein vanhemmilleen, mutta eivät yleensä vastaa tai sitten pyhuvat vain omia asioitaan tai kehuvat tyttären lapsia jotka ovat heidän silmäteriään.
Mulla on lapseton veli jota ei oikein kiinnosta mikään, veljelle sentään olen kertonut. Ystäviä ei oikein ole, huonon ja stressavan lapsuuteni takia en oikein ole osannut koskaan luottaa ihmisiin ja etsiä ystävää.
Tämä nyt kuulostaa varmaan ruikutukselta mutta ehkä haen jotain vertaistukea. Ja eräällä tapaa av on ”ystäväni” sillä täällä on aina pari mukavaakin vastaajaa ketjuissa (joskin 60-70% aina haukkuu aloituksen tekijän).
Iloitsen toki itse uutisestani mutta olisi niin ihanaa kun olisi sukulaisia tai vanhemmat jotka iloitsisi kanssani!
Aurinkoista kevättä varsinkin sellaisille joilta myös läheiset tai omaiset puuttuvat.
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap:lle. Hyvä ettet roiku epäterveissä suhteissa vaan itsetunto riittää olla yksin! Se on jo paljon enemmän kuin monilla muilla. :)
Uskon että saat kavereita mammaporukoiden myötä!
Kaikkea hyvää kevääseen!
Voit tehdä omasta perheestäsi lämpimämmän ja antaa lapsillesi sen, mitä ilman olet itse jäänyt.
Ihanaa odotusaikaa sinulle! Toivottavasti elämääsi löytyisi vielä lisää läheisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon onnea! Ehkä se liekky syttyy veljellesikin kun näkee kuinka ihania pienet lapset ovat :)
Vierailija kirjoitti:
Niin? Jotenkin outoa, että syyttelet muita, mutta et itse halua olla ihminen, jonka kanssa on kiva ystävystyä. Appivanhemmilla taas on oikeus pitää etäisyyttä jo oman turvallisuutensakin takia.
Appivanhemmat eivät tunne vanhempiani (tietoisesti olen jättänyt heidät tutustumatta) joten he eivät ole vaarassa.
Kiitokset kaikille muille ystävällisistä vastauksista! Ne oikeasti merkitsevät paljon ja toivat hyvän mielen! Kiitos! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa odotusta ja vauva-aikaa sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Niin? Jotenkin outoa, että syyttelet muita, mutta et itse halua olla ihminen, jonka kanssa on kiva ystävystyä. Appivanhemmilla taas on oikeus pitää etäisyyttä jo oman turvallisuutensakin takia.
Mikä madafakin vastaus tää on? Totta h*lvetissä lapsenhakkaajavanhempia kuuluu ja pitääkin syyttää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea sinulle ja kumppanillesi! Yritä jättää huomiotta inhottavat kommentit, vaikka täällä ne ovat taattuja joka ikiseen aiheeseen.
Kun lapsi syntyy ja hieman kasvaa, voisit mennä hänen kanssaan vaikka perhekahvilaan, avoimene päiväkotiin jne. Sieltä varmaan löydät itsellesi ystäviä muista vanhemmista.
Kyllä sitä hiljalleen uskaltaa taas luottaa ihmisiin, kun etenee varovasti. Itselläni oli myös kammottava lapsuus enkä ole missään tekemisissä vanhempieni kanssa turvallisuussyistä.
Vierailija kirjoitti:
Onnea sinulle ja kumppanillesi! Yritä jättää huomiotta inhottavat kommentit, vaikka täällä ne ovat taattuja joka ikiseen aiheeseen.
Kun lapsi syntyy ja hieman kasvaa, voisit mennä hänen kanssaan vaikka perhekahvilaan, avoimene päiväkotiin jne. Sieltä varmaan löydät itsellesi ystäviä muista vanhemmista.
Kyllä sitä hiljalleen uskaltaa taas luottaa ihmisiin, kun etenee varovasti. Itselläni oli myös kammottava lapsuus enkä ole missään tekemisissä vanhempieni kanssa turvallisuussyistä.
Kiitos kauniista sanoistasi! Ja lohduttavaa huomata että jollain muulla samanlainen tilanne vanhempien osalta - tätä ei juuri kukaan ymmärrä kun asiasta aina syytetään töysin aiheetta sitä lasta. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ensimmäinen raskaus käynnisti tapahtumaketjun, joka johti siihen että minulla ei ollut välejä vanhempiini enää ollenkaan. Jos kaikki olikin ollut kiikun kaakun ennen raskautta, raskaus keikutti venettä niin että kaikki vanhat ja uudet riidat nosti päätään.
Kun siis itse yritin selvitä hormoneista ja uudesta elämäntilanteesta, ympärilläni adoptioäiti (jo silloin hyvin alkoholisoitunut) ei kestänyt sitä että sain biologisen lapsen, ja adoptioisä ja tämän uusi vaimo eivät osanneet suhtautua tilanteeseen ollenkaan.
Pahin oli se joulu. Olin maha pystyssä miehen perheen joulupöydässä (raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta), kun isän luo en enää saanut kutsua. Äiti oli soittanut humalassa monta kertaa sillä aikaa kun söin. Viikko sen jälkeen miehen mummikin meni ja kuoli. Tunsin oloni ihan kamalaksi. Ystävät oli etääntyneet, sisaruksia ei ole. No, selvisin siitäkin. Joten kuten.
Tsemppiä ap! Keskity itseesi ja tulevaan perheeseesi. Muista, että olet tärkeä. Ja lämpimät onnittelut raskaudesta ❤️
Onnea odotusaikaan! Täälläkin odotellaan esikoista. Muista että tärkeintä olette sinä, miehesi, teidän tuleva perhe. Kaikki muu on yhdentekevää. Raskaus on rankkaa jos ei ole tukiverkostoja, ymmärrän sen. Olethan ollut yhteydessä neuvolaan ja puhunut siellä näistä asioista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea odotusaikaan! Täälläkin odotellaan esikoista. Muista että tärkeintä olette sinä, miehesi, teidän tuleva perhe. Kaikki muu on yhdentekevää. Raskaus on rankkaa jos ei ole tukiverkostoja, ymmärrän sen. Olethan ollut yhteydessä neuvolaan ja puhunut siellä näistä asioista?
Olen puhunut neuvolassa mutta neuvolantäti ei kyllä ymmärrä. Ehdotti että ottaisi yhteyttä vanhempiini (ja päästäisin väkivaltaisen vaarallisen isäni taas riehumaan) koska ”isovanhemmat olisi niin tärkeitä lapselle”. Joo, niin varmaan HYVÄT isovanhemmat olisikin mutta ei todellakaan nää huonot, isäni seurassa saa pelätä henkensä puolesta:(
Mutta kyllä tässä pärjätään, se vain joskus ”ahdistaa” että tätä ei ymmärrä juuri kykaan (paisi saman kokenut). Mua on syytetty kiukuttelusta ja itsekkyydestä kun en pidä yhteyttä vanhempiini. Ei varmaan rakastavan kodin lapsi osaa eses unissaankaan samaistua miten kauheita perheitä/lapsuudenkoteja joillain oikeasti on.
Kiitos kannustavista viesteistänne.
Ap
Niin? Jotenkin outoa, että syyttelet muita, mutta et itse halua olla ihminen, jonka kanssa on kiva ystävystyä. Appivanhemmilla taas on oikeus pitää etäisyyttä jo oman turvallisuutensakin takia.