Naimisiin vai ei?
Olemme olleet avomieheni kanssa yhdessä melkein 9 vuotta ja olemme menossa syksyllä naimisiin. Hääjärjestelyt ovat kuitenkin nostaneet esiin suhteemme vaietun ongelman ja nyt emme tiedä lähetämmekö kutsuja ollenkaan, vai lopetammeko kenties koko suhteen.
Tilanne on siis se, etten tunne miestä kohtaan juuri minkäännäköistä fyysistä vetovoimaa ja seksiä ei meillä juurikaan tämän vuoksi ole. Näin on ollut jo vuosia ja tilanne on luisunut siihen, että vilkuilen muita miehiä sillä silmällä. Mies on tietoinen siitä, ettei hän fyysisesti vastaa minun miesmakuuni, vaikkei hänessä fyysisesti sinänsä vikaa olekaan ja olen myös kertonut sen hänelle.
Olemme nyt lähiaikoina käyneet useita keskusteluja siitä, voimmeko tosiaan lähettää hääkutsut ja sitoutua toisiimme "loppu elämäksemme", jos mies ei viehätä minua ja seksistä ei tule mitään? Rakastamme toisiamme kuitenkin syvästi ja koemme olevamme toistemme parhaat ystävät.
Vaihtoehtoina olemme nähneet naimisiin menemisen ja mukavan elämän toistemme kanssa viettäen, kuitenkin uhraten intohimon (olettaen ettemme tosiaan saa tätä puolta koskaan korjattua) tai suhteen päättämisen ja eri teille lähtemisen. Tämä vaihtoehto kuitenkin tarkoittaa kaikinpuolin muuten hyvän suhteen lopettamista vain siksi, etten näe miestä himoittavana. Mies ei halua eroa, edes, vaikka tietää minun katselevan muita miehiä.
Olemme hyvin avoimia toisillemme tämän asian suhteen ja nyt kaipaamme ulkopuolista näkökantaa asiaan, onko virhe mennä naimisiin tässä tilanteessa?
Kommentit (3)
Sanoisin, että on. Toinen vaihtoehto on avoin suhde, mutta en minä sitäkään ongelmattomana näe. Tiedä en, mutta epäilen, että ongelmia syntyy, jos jompikumpi rakastuu sivusuhdekumppaniinsa. Ja voisiko sekin aiheuttaa närää, jos toisella käy jatkuva flaksi ja vilske ja toinen joutuu olemaan ilman, vaikka periaatteessa olisi lupa naida, kenet nyt petikaverikseen saa.
En tunne sinua, joten en esitä väitettä. Tuo halujen loppuminen pitkän suhteen aikana on aika tavallista. Ja täällä aaveelläkin saa lukea aika usein, että oma puoliso ei enää houkuta, mutta muut kyllä kiinnostavat. Voisiko käydä niin, että jos nyt eroatte ja löydät uuden kumppanin, niin oletko samassa tilanteessa taas muutaman vuoden päästä? Voiko tällaista asiaa edes tietää etukäteen?
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että on. Toinen vaihtoehto on avoin suhde, mutta en minä sitäkään ongelmattomana näe. Tiedä en, mutta epäilen, että ongelmia syntyy, jos jompikumpi rakastuu sivusuhdekumppaniinsa. Ja voisiko sekin aiheuttaa närää, jos toisella käy jatkuva flaksi ja vilske ja toinen joutuu olemaan ilman, vaikka periaatteessa olisi lupa naida, kenet nyt petikaverikseen saa.
En tunne sinua, joten en esitä väitettä. Tuo halujen loppuminen pitkän suhteen aikana on aika tavallista. Ja täällä aaveelläkin saa lukea aika usein, että oma puoliso ei enää houkuta, mutta muut kyllä kiinnostavat. Voisiko käydä niin, että jos nyt eroatte ja löydät uuden kumppanin, niin oletko samassa tilanteessa taas muutaman vuoden päästä? Voiko tällaista asiaa edes tietää etukäteen?
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Avoin suhde on ollut yhtenä vaihtoehtona, mutta päädyimme siihen tulokseen, ettei se toimisi meillä.
Tuo ajatus halujen hiipumisesta pitkässä suhteessa on ollut myös pohdinnassa. Kyse saattaa olla siitä tai sitten olemme yksinkertaisesti väärät kumppanit toisillemme seksuaalisesti. Kun ei voi tietää mitä kenenkin esim. pitkään naimisissa olleen makuuhuoneessa tapahtuu, on mahdotonta sanoa kokevatko ihmiset yleisesti kumppaninsa vuodesta toiseen haluttavana.
Myös tuo, että tämä asia toistuisi seuraavassa suhteessa on hyvin mahdollista. Tällöin kyse saattaisi olla varmaan vaan suhteen arkipäiväistymisestä tai väljähtämisestä.
Ap.
Palaat karuselliin, mies on hukannut vuosia loiseen.