Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtaudutte: Jos ei jaksa tavata, saako jaksaa tehdä jotain muuta?
09.03.2019 |
Tuolta suuttumisketjusta tuli mieleen, kun joku suuttui, kun kaveri ei jaksanut lähteä kahville, mutta jaksoi kuitenkin käydä kaupassa? Tai jos on sairaslomalla, saako näyttäytyä vaikka lähikaupassa vai pitääkö linnottautua sisätiloihin?
Itselleni sosiaaliset suhteet ovat raskaita, joten en jaksa seurustella ja kahvitella, vaikka jaksan vaikkapa käydä kaupassa tai imuroida.
Miten yleistä mahtaa olla, että verrataan jaksamisen tai pystymisen määrää reilusti/ epäreilusti? Kertokaa kokemuksianne.
Kommentit (18)
Kaupassa käyminen ei ole läheskään yhtä raskasta kuin työn tekeminen aktiivisesti 7.5 h. Sairaanakin voi haluta syödä, eikä kaikkien ole mahdollista saada ruokaa lähtemättä itse sitä ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavaa olisi, että jaksaisi käydä kaupassa ostamassa ruokaa ja hygieniatarvikkeita, apteekissa ostamassa lääkkeet, vessassa, peseytyä ja huolehtia hygieniasta. Jos on todella kipeä, ei aina jaksa esim kauppaankaan, vaan täytyy pyytää apua.
Jos en jaksa lähteä kaverin kanssa kahville, mutta jaksan lähteä kauppaan, en arvosta kyseisen kaverin seuraa kovin korkealle.
Tuossa ystävyystilanteessa juuri se lie syy mielipahaan, että esim sinä sanot pitäväsi sosiaalisia tilanteita raskaana, eli tosiasiassa kyse ei ole tuossa tilanteessa ns jaksamisesta eli väsymisestä vaan pidät ihmisiä rasitteena. Se on täysin ok, mutta eihän kukaan mielellään halua kuulla, että "en voi tavata koska olet liian rasittava". Vaikka miten verhoilisi tuon lauseen.
Myönnän olevani tässä asiassa aika tekopyhä. Tietysti jollain tasolla on loukkaavaa jos ystävä ei jaksa olla minun kanssani vaan mieluummin tekee jotain muuta. Ymmärrän kuitenkin, sillä itse olen samanlainen, enkä siis mitenkään verisesti suutu mutta kyllä se hetken mieltä kirveltää kuitenkin.
Joskus on niitäkin päiviä, ettei millään jaksa siivota mutta jaksaa käydä kaupassa ja leipoa pakastimen täyteen herkkuja. Tai ei jaksa lähteä kauppaan ja kokata, tilaakin pitsaa ja jaksaa kuitenkin aloittaa kauan pitkitetyn varaston siivouksen. Miksi ihmisten tapaaminen olisi yhtään sen erilaisempaa, että sitä jaksaisi aina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On olemassa henkistä ja fyysistä jaksamista. Voi jaksaa hakea kaupasta välttämättömiä elintarvikkeita, mutta ei jaksa lähteä kuuntelemaan jotain rasittavaa tyyppiä kahville. Mielestäni ihan ok. Tosin jos saikuttaa esim. Mahatautia vuoksi, ei ole ok lähteä uimaan tai laskettelemaan. Se Saikku on tarkoitettu lepoon.
On myös ok loukkaantua, jos ystävänä pitämä henkilö pitää itseä rasittavana.
Jos olisin liian väsynyt lähtemään kaverin kanssa kahville, mutta kuitenkin olisi pakko raahautua kauppaan, voisin sanoa kaverille vaikka näin: ”Nyt väsyttää hirveesti ja pitäis viel kaupassa käyä. Sopisko jos käytäis kahvilla huomenna?” (tai joku muu sopiva ajankohta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ystävyystilanteessa juuri se lie syy mielipahaan, että esim sinä sanot pitäväsi sosiaalisia tilanteita raskaana, eli tosiasiassa kyse ei ole tuossa tilanteessa ns jaksamisesta eli väsymisestä vaan pidät ihmisiä rasitteena. Se on täysin ok, mutta eihän kukaan mielellään halua kuulla, että "en voi tavata koska olet liian rasittava". Vaikka miten verhoilisi tuon lauseen.
Näinhän voi ihan hyvin tosiasiassa olla. Jonkun toisen ihmisen tapaamisesta saa voimaa, joku toinen taas imee viimeisetkin energiat.
Sitten loukkaantuisin, jos näkisin, että ystäväni tekisi mulle niin: Kieltäytyisi tapaamasta minua jaksamiseen vedoten, mutta jaksaisikin tavata jotakuta toista. Siitä ei siis kannata jäädä kiinni!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ystävyystilanteessa juuri se lie syy mielipahaan, että esim sinä sanot pitäväsi sosiaalisia tilanteita raskaana, eli tosiasiassa kyse ei ole tuossa tilanteessa ns jaksamisesta eli väsymisestä vaan pidät ihmisiä rasitteena. Se on täysin ok, mutta eihän kukaan mielellään halua kuulla, että "en voi tavata koska olet liian rasittava". Vaikka miten verhoilisi tuon lauseen.
Näinhän voi ihan hyvin tosiasiassa olla. Jonkun toisen ihmisen tapaamisesta saa voimaa, joku toinen taas imee viimeisetkin energiat.
Sitten loukkaantuisin, jos näkisin, että ystäväni tekisi mulle niin: Kieltäytyisi tapaamasta minua jaksamiseen vedoten, mutta jaksaisikin tavata jotakuta toista. Siitä ei siis kannata jäädä kiinni!
ap
Niin voikin, mutta haluaisitko itse olla se, jonka ns ystävä kokee vievän häneltä kaikki energiat, ja siitä huolimatta pitää yhteyttä sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välttämättömyyksien hoito on eri asia kuin jaksaa sosiaalisia tilanteita. Ihminen voi olla psyykkisesti väsynyt, eikä vaan jaksa mitään sosiaalista kanssakäymistä. Tarvitsee omaa rauhaa ajoittain. EN tajua, mikseivät kaikki tätä ymmärrä. Mullekin kaveri vaan ilmoittaa tulevansa kylään silloin ja silloin, eikä edes kysy että sopiiko?!
Vierailija kirjoitti:
Välttämättömyyksien hoito on eri asia kuin jaksaa sosiaalisia tilanteita. Ihminen voi olla psyykkisesti väsynyt, eikä vaan jaksa mitään sosiaalista kanssakäymistä. Tarvitsee omaa rauhaa ajoittain. EN tajua, mikseivät kaikki tätä ymmärrä. Mullekin kaveri vaan ilmoittaa tulevansa kylään silloin ja silloin, eikä edes kysy että sopiiko?!
Liittyy ainakin ekstroverttiyteen ja introverttiyteen. Ekstrot saa voimaa ihmisten tapaamisesta, introt taas tarvitsevat enemmän yksinoloa latautuakseen. Tämä on ihan normaalia ja kummallekin täytyy antaa tilaa toimia itselle parhaalla tavalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas tyhmä kysymys. Siellä kaupassa on joka tapauksessa pakko käydä. Ei ole kyse mistään valinnasta jaksaako kahville vai kauppaan. Siinä valitaan lähteekö kauppaan vai kauppaan + kahville. Tai lähteekö kauppaan vai töihin + kauppaan. Tietysti jälkimmäinen on rasittavampaa. Eri asia sitten, jos jaksat mennä uimaan, elokuviin, baariin tms ei pakolliseen, mutta et jaksa kahville.
Ei oikein logiikka ole vahvaa näillä, jotka eivät ymmärrä, että kaupassa on pakko käydä joskus kipeänä ja väsyneenäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ystävyystilanteessa juuri se lie syy mielipahaan, että esim sinä sanot pitäväsi sosiaalisia tilanteita raskaana, eli tosiasiassa kyse ei ole tuossa tilanteessa ns jaksamisesta eli väsymisestä vaan pidät ihmisiä rasitteena. Se on täysin ok, mutta eihän kukaan mielellään halua kuulla, että "en voi tavata koska olet liian rasittava". Vaikka miten verhoilisi tuon lauseen.
Näinhän voi ihan hyvin tosiasiassa olla. Jonkun toisen ihmisen tapaamisesta saa voimaa, joku toinen taas imee viimeisetkin energiat.
Sitten loukkaantuisin, jos näkisin, että ystäväni tekisi mulle niin: Kieltäytyisi tapaamasta minua jaksamiseen vedoten, mutta jaksaisikin tavata jotakuta toista. Siitä ei siis kannata jäädä kiinni!
ap
Niin voikin, mutta haluaisitko itse olla se, jonka ns ystävä kokee vievän häneltä kaikki energiat, ja siitä huolimatta pitää yhteyttä sinuun?
Jos se energiasyöppö on ihana ihminen ja pidät hänestä kovasti, mutta hän usein tarvitsee jotain tai hänellä on paljon murheita, joista hän haluaa avautua. Aina ei jaksa sellaista, mutta sitten kun jaksaa, on kiva voida kuunnella ja auttaa. Hän ei siis välttämättä ole rasittava 24/7, mutta hän vie enemmän energiaa kuin sellainen ystävä, jonka kanssa vuorovaikutus on vaivattomampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa henkistä ja fyysistä jaksamista. Voi jaksaa hakea kaupasta välttämättömiä elintarvikkeita, mutta ei jaksa lähteä kuuntelemaan jotain rasittavaa tyyppiä kahville. Mielestäni ihan ok. Tosin jos saikuttaa esim. Mahatautia vuoksi, ei ole ok lähteä uimaan tai laskettelemaan. Se Saikku on tarkoitettu lepoon.
On myös ok loukkaantua, jos ystävänä pitämä henkilö pitää itseä rasittavana.
Olen nro 6, joka ei siis aina jaksa tavata ystäviään. En suinkaan pidä heitä mitenkään rasittavina, aivan verrattomia huipputyyppejä kaikki! Minulle sosiaaliset kanssakäymiset ovat henkisesti uuvuttavia, tarvitsen päiviini myös "omaa aikaa", hiljaisuutta omassa seurassani ja tilaa omille ajatuksilleni. Ystävänä olen hyvin kuunteleva ja empaattinen, suren ystävän suruja ja iloitsen iloja yhtä vahvasti kuin ne koskisivat minua. Jään myös helposti pohtimaan ystävän ongelmia ja mietin niihin ratkaisuja. Olen se, joka askartelee itse kortit ja lahjat, muistaa ystäviensä synttärit ja heidän lastensa juhlat. Arvostan ystäviäni ja ystävyyttä yleensäkin ja ystäväni kyllä varmasti tietävät tämän.
Sosiaalisissa tilanteissa olen aina täysillä mukana, aikuisten kanssa kahvitellessa ja lasten kanssa leikkiessä. Se on toisinaan hyvinkin väsyttävää mutta mieluummin olen tällainen kuin näpertelisin seurassa puhelintani ja chattailisin muiden kanssa tai päivittelisin somekanavia :).
Vierailija kirjoitti:
Onpas tyhmä kysymys. Siellä kaupassa on joka tapauksessa pakko käydä. Ei ole kyse mistään valinnasta jaksaako kahville vai kauppaan. Siinä valitaan lähteekö kauppaan vai kauppaan + kahville. Tai lähteekö kauppaan vai töihin + kauppaan. Tietysti jälkimmäinen on rasittavampaa. Eri asia sitten, jos jaksat mennä uimaan, elokuviin, baariin tms ei pakolliseen, mutta et jaksa kahville.
Ei oikein logiikka ole vahvaa näillä, jotka eivät ymmärrä, että kaupassa on pakko käydä joskus kipeänä ja väsyneenäkin.
Suuttumisketjussa nimenomaan oli sellainen ihminen, joka loukkaantui siitä, että ystävä kieltäytyi kahvittelusta, mutta jaksoi käydä kaupassa.
Kauppaesimerkki on sinänsä huono, koska kipeänäkin saattaa jaksaa käydä lähikaupassa hakemassa maitoa ja mustikkasoppaa, mutta ei pysty menemään pidemmälle isompaan kauppaan ostamaan kolmea kassillista ruokaa.
Okei, jos joku ei halua kahvitella, mutta jaksaa samaan aikaan vaikkapa kiertää vaatekaupoilla, onko sitten parempi esimerkki?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ystävyystilanteessa juuri se lie syy mielipahaan, että esim sinä sanot pitäväsi sosiaalisia tilanteita raskaana, eli tosiasiassa kyse ei ole tuossa tilanteessa ns jaksamisesta eli väsymisestä vaan pidät ihmisiä rasitteena. Se on täysin ok, mutta eihän kukaan mielellään halua kuulla, että "en voi tavata koska olet liian rasittava". Vaikka miten verhoilisi tuon lauseen.
Näinhän voi ihan hyvin tosiasiassa olla. Jonkun toisen ihmisen tapaamisesta saa voimaa, joku toinen taas imee viimeisetkin energiat.
Sitten loukkaantuisin, jos näkisin, että ystäväni tekisi mulle niin: Kieltäytyisi tapaamasta minua jaksamiseen vedoten, mutta jaksaisikin tavata jotakuta toista. Siitä ei siis kannata jäädä kiinni!
ap
Kaverini loukkaantui minulle siitä, että kiireitteni vuoksi ehdin tavata häntä vain harvoin, mutta ehdin kuitenkin usein tavata aikuisia lapsiani ja heidän puolisoitaan. Ehkä VÄHÄN eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tyhmä kysymys. Siellä kaupassa on joka tapauksessa pakko käydä. Ei ole kyse mistään valinnasta jaksaako kahville vai kauppaan. Siinä valitaan lähteekö kauppaan vai kauppaan + kahville. Tai lähteekö kauppaan vai töihin + kauppaan. Tietysti jälkimmäinen on rasittavampaa. Eri asia sitten, jos jaksat mennä uimaan, elokuviin, baariin tms ei pakolliseen, mutta et jaksa kahville.
Ei oikein logiikka ole vahvaa näillä, jotka eivät ymmärrä, että kaupassa on pakko käydä joskus kipeänä ja väsyneenäkin.
Suuttumisketjussa nimenomaan oli sellainen ihminen, joka loukkaantui siitä, että ystävä kieltäytyi kahvittelusta, mutta jaksoi käydä kaupassa.
Kauppaesimerkki on sinänsä huono, koska kipeänäkin saattaa jaksaa käydä lähikaupassa hakemassa maitoa ja mustikkasoppaa, mutta ei pysty menemään pidemmälle isompaan kauppaan ostamaan kolmea kassillista ruokaa.
Okei, jos joku ei halua kahvitella, mutta jaksaa samaan aikaan vaikkapa kiertää vaatekaupoilla, onko sitten parempi esimerkki?
ap
No ovat nämäkin tietyissä tilanteissa ihan erilaista jaksamista vaativia asioita. Itse olin muutama viikko sitten miesystävän kanssa niin pahoissa riidoissa, että pari päivää vain nieleskelin itkua. Kuitenkin oli pakko yrittää puuhailla jotain, että ajatukset pysyvät pois siitä riidasta. En olisi ehkä pystynyt menemään kaverin kanssa minnekään kahville, kun siellä on kuitenkin ideana se juttelu ja olisin pakosti joutunut ruotimaan vähän sitä riitaakin tai ainakin tietoisesti yrittää välttää puhumasta siitä.
On olemassa henkistä ja fyysistä jaksamista. Voi jaksaa hakea kaupasta välttämättömiä elintarvikkeita, mutta ei jaksa lähteä kuuntelemaan jotain rasittavaa tyyppiä kahville. Mielestäni ihan ok. Tosin jos saikuttaa esim. Mahatautia vuoksi, ei ole ok lähteä uimaan tai laskettelemaan. Se Saikku on tarkoitettu lepoon.