Miksi sairaanhoitajille ei ole empaattisuusseulaa?

No, enpä uskoisi minäkään huutavan ihmisen tukehtuvan kovin pian. Yleensä ihminen, jonka kurkusta ilma ei kulje, on huomattavan hiljainen. Hoitaja on pelkästään tämän tiedon valossa toiminut täysin johdonmukaisesti. Pitää kuitenkin huomioida, että me emme tiedä, mitä siellä puhelimessa ihan oikeasti on puhuttu.

Olipa muutenkin sekava lehtijuttu. Vai olenko minä vain lukutaidoton?

Sitä paitsi onnettomuustilanteissa opetetaan, että se joka kovimmin kiljuu on vähiten vaarassa. Se joka on hiljaa ja liikkumaton, on todennäköisesti vakavimmin loukkaantunut.

Mutta koska me hoitoalan ihmiset olemme jatkuvasti hampaissa, olisi varmaan viisainta kun menisimme vallan lakkoon emmekä sormeamme nostaisi vaikka tulisitte kirves päässä apua hakemaan. Kyllä sitten älämölö nousisi. Kummallista, sillä olemmehan kaiken pahan alku ja juuri.

Tottahan se puhuu. Onnettomuuspaikalla kovinta meteliä pitävä ihminen osoittaa huutamisellaan sen, ettei hänellä ole yleensä hätää koska elintoiminnot on sillä mallilla että pystyy tuottamaan puhetta eli varsin hyvät. Sairaalassa toimitaan aivan samalla tavalla ja aivan perustellusti, sillä se, että ihminen pystyy tuottamaan suullaan puhetta, vaatii peruselintoimintojen (sydän, keuhkot, hermosto) ja tajunnan tason olevan hyvät. Miten tämä liittyy millään tavalla empaattisuuteen?

No kyllähän se tavallaan vittumaiselta tuntuu että noin "töksäytetään" mutta jos onnistuu huutamaan ja puhumaan sanoja niin asiat ovat kohtuullisen hyvällä mallilla. Itse huolestuisin näin ihan maallikkona enemmän henkilöstä joka ei liiku tai pidä mitään ääntä.