Miten päästä eroon oikeasti pahasta näppylöiden puristelemisen riippuvuudesta?

Hävettää kirjoittaa tätä edes anonyymisti. Olen siis koukussa mustapäiden yms ihoni puristeluun, eli teen sitä vaikka iho olisi alunperin ihan hyvässä kunnossa ja olisin päättänyt etten enää koske kasvoihin. Tätä tapahtuu erityisesti väsyneenä ja stressaantuneena, enkä ole kehdannut hakea ongelmaan apua. Ihooni on jäänyt paljon pysyviä arpia ja punoittava naama rajoittaa usein sosiaalisia tilanteita (en halua päästää ketään yöksi/heti aamusta kotiini tai lähteä meikittömänä mihinkään jos naamasta näkee että olen mennyt nyppimään sitä) ja akne vain pahenee kun ihoon pääsee bakteereja sormista. Luulen ettei minulla edes olisi aknea, jos en itse aiheuttaisi sitä tällä tavoin. Voiko terapia auttaa tällaiseen? En ole keltään koskaan kuullut vastaavasta riippuvuudesta (niin että on kyse oikeasti ongelmasta ja addiktiosta, eikä tietoisesta päätöksestä puristaa yksittäinen finni/finnejä) ja asia tosiaan hävettää minua paljon. On sellainen olo kuin en hallitsisi itseäni tai kunnioittaisi ihoani. Meikkivoidetta kuluu valtavasti ja tällainen nolo salaisuus vaikuttaa itsetuntoon välillä muutenkin. Olen kokeillut teipata vessan peilit, leikata kynnet aivan lyhyiksi, päättänyt satoja kertoja että nyt loppuu. Silti tuosta on kai tullut joku alitajuinen stressinpurku tms oire. Vinkkejä, vertaistukea? En itsekään tiedä miksi teen tällaista, välillä vaan tulee sellainen häiritsevä olo henkisesti kuin ihoni alla olisi paljon ”likaa” josta haluan ”puhdistua” vaikka oikeasti lopputulos on päinvastainen. Koenko minä olevani jotenkin henkisesti silloin ”likainen” vai onko tämä vain huono tottumus joka on jäänyt päälle? En edes kehtaa myöntää kuinka kauan tätä on jatkunut ja kuinka pahana.