Ihmisten ärsyttävät oletukset "Kai te nyt naimisiin menette kun olet raskaana?" "Kai te nyt toisen teette?" " Milloi te ostette oman talon?"
AARHK kun mulla rasahtaa rusinat. Viihdyn hyvin avoliitossa olevana, yhden lapsen äitinä omassa kerrostalokodissani.
Kommentit (19)
Vanhemmat ihmisethän tuota lähinnä tekevät, se sukupolvi jossa ei avoliitossa eletty ja oma talo ostettiin heti kun tulot riitti.
Minä kyselen kaltaisiltasi, että miten se Villen (keskustelukumppanin puolison) konkurssi vaikuttaa elämään, joko on lapselle saatu aika neurologille ja tekeekö taloyhtiö homeremontin.
Ja nyt tähän sukulaistätimäiseen jankutukseen on liittynyt valtiokin kuinka syntyvyys pitäisi saada kasvuun.
Niin, ärsyttävää on. Meillä taas on omakotitalo maalla, ollaan naimisissa, mutta lapsia ei todennäköisesti hankita. Arvaapa onko moni ollut todella järkyttynyt tästä yhtälöstä.
Muut ei kiinnosta, mutta vähän outoa, jos haluaa elää vuokralla, vaikka olisi varaa omaan mieluisaan kotiin. Tietty jos ei olisi perillisiä, niin ei niin väliä.
Täälläpäin, missä asun, on tapana rakentaa talo omaan kylään, perustaa perhe sinne. Kylässä asuu pääasiassa toisilleen sukua olevia klaaneja. Puolisot tuodaan muualta, jos saadaan joku raahattua sisäänpäin lämpenevään yhteisöön.
Täällä kysellään ihmetellen, jos muualla opiskelevat lapset eivät tukekaan takaisin kotikylään opiskelun jälkeen ja ajele sadan km työmatkoja sitten vuosikymmenet.
Vierailija kirjoitti:
Muut ei kiinnosta, mutta vähän outoa, jos haluaa elää vuokralla, vaikka olisi varaa omaan mieluisaan kotiin. Tietty jos ei olisi perillisiä, niin ei niin väliä.
Lisään nyt vielä, etten kyllä keneltäkään lähde mitään tivaamaan. Jokaiselka on oikeus tuhlata rahojaan, miten haluaa. Mutta itsekseni oudoksun.
Olette nyt pari teitä on kaksi? Typerää loukkaantua! Voi sitä asiallisesti vastata mitä haluaa.
Me asumme kerrostalokolmiossa keskustan lähellä ja sekä minun vanhempani, että appivanhemmat ovat pöyristyneitä kun lapsilla ei ole omaa pihaa temmeltää ja kaikkia hullujakin on liikenteessä.
Tytär 11v on vain innoissaan, kun voi käydä yksin jossain vaatekaupassa ilman että tarvitsee bussilla ajella/pyydellä kyytiä ja 2v pikkuveli taas viihtyy hyvin pihan hiekkalaatikolla naapurin suloisen 5v downtytön kanssa.
Miks tuollaisesta ärsyynnyt? Vastaat vaan että ei oo ei tuu, täällä meidän on hyvä.
Miksi pulttaat kyselyistä? Jos olisit aikuinen, niin hymyilisit vain herttaisesti ja vähitellen kyselyt loppuisivat, kun muut huomaavat, että asiat eivät ole sinulle heikko kohta.
Nyt kaikki näkevät, että asia on sinulle Akilleen kantapää ja kyselyt jatkuvat. Oma vika siis.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pulttaat kyselyistä? Jos olisit aikuinen, niin hymyilisit vain herttaisesti ja vähitellen kyselyt loppuisivat, kun muut huomaavat, että asiat eivät ole sinulle heikko kohta.
Nyt kaikki näkevät, että asia on sinulle Akilleen kantapää ja kyselyt jatkuvat. Oma vika siis.
Eiköhän uteliaassa, tahdittomassa kyselijässä ole kuitenkin se vika, vaikka hyvät käytöstavat ovatkin menneet pois muodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut ei kiinnosta, mutta vähän outoa, jos haluaa elää vuokralla, vaikka olisi varaa omaan mieluisaan kotiin. Tietty jos ei olisi perillisiä, niin ei niin väliä.
Lisään nyt vielä, etten kyllä keneltäkään lähde mitään tivaamaan. Jokaiselka on oikeus tuhlata rahojaan, miten haluaa. Mutta itsekseni oudoksun.
Lienet tietoinen siitä, että taloyhtiöistä voi ostaa osakkeen, joka antaa oikeuden tietyn asunnon hallintaan - tämä asunto on silloin "oma" (lainausmerkit siksi, ettei se ole sitä ihan samalla tavalla kuin omakotitalo), silloin ei makseta vuokraa vaan vastiketta, joka sitten käytetään monilla tavoilla rakennuksen ylöspitoon.
Toisaalta kaikki rationaliteetti ei ole taloudellista, vaan keskikaupungilla vuokralla asuminen tuottaa erilaisia elämänlaatuhyötyjä niille, jotka kaupunkielämästä pitävät - esimerkiksi Helsingissä voi hyvinkin olla varaa asua vuokralla asunnoissa, joiden omistaminen olisi taloudellisesti mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut ei kiinnosta, mutta vähän outoa, jos haluaa elää vuokralla, vaikka olisi varaa omaan mieluisaan kotiin. Tietty jos ei olisi perillisiä, niin ei niin väliä.
Lisään nyt vielä, etten kyllä keneltäkään lähde mitään tivaamaan. Jokaiselka on oikeus tuhlata rahojaan, miten haluaa. Mutta itsekseni oudoksun.
Lienet tietoinen siitä, että taloyhtiöistä voi ostaa osakkeen, joka antaa oikeuden tietyn asunnon hallintaan - tämä asunto on silloin "oma" (lainausmerkit siksi, ettei se ole sitä ihan samalla tavalla kuin omakotitalo), silloin ei makseta vuokraa vaan vastiketta, joka sitten käytetään monilla tavoilla rakennuksen ylöspitoon.
Toisaalta kaikki rationaliteetti ei ole taloudellista, vaan keskikaupungilla vuokralla asuminen tuottaa erilaisia elämänlaatuhyötyjä niille, jotka kaupunkielämästä pitävät - esimerkiksi Helsingissä voi hyvinkin olla varaa asua vuokralla asunnoissa, joiden omistaminen olisi taloudellisesti mahdotonta.
Kiitos kysymästä. Tiedän, asun itsekin kerrostalossa omistusasunnossa. Tämä ihmettely ei siis koskenut ap:ta, joka ei tarkemmin tähdentänyt asumismuotoaan, enemmänkin samaan laariin meneviä stereotyyppisiä ihmettelyn aiheita. Vuokra-ihmettelyn siis ymmärrän jossain määrin.
Mainitsin myös, että outoa asua vuokralla, jos on varaa "omaan MIELUISAAN kotiin". Ymmärrän siis, ettei vain osta heti mitä vain asuntoa, kunhan on varaa.
Meillä on kaksi lasta, emme ole naimisissa ja asumme rivitalossa. Minulta ei kukaan ole koskaan kysellyt, milloin menemme naimisiin, teemmekö lapsia tai ostammeko oman talon.
Meiltä taas udellaan, milloin tulee lapsia. Varsinkin nyt, kun viime kesänä menimme naimisiin, on utelijat saaneet lisäpontta kyselyihin.
Lapsia ei ole tulossa, ei nyt eikä myöhemmin. Utelijat eivät vaan suostu ymmärtämään tuota.
Oma äitini on ihan samanlainen. Alkoi kauhea kysely että milloin mennään naimisiin kun tulin raskaaksi. "Yleensä ihmiset menevät ensin naimisiin ja sitten tehdään lapsia!"-lausahdus kävi hyvin tutuksi. No ollaan vieläkin avoliitossa, asutaan vuokralla eikä olla vieläkään naimisissa vaikka muksu on parivuotias. Äitäni korpeaa tämä vieläkin, miehen suku totesi että teette miten itse lystäätte, aikuiset ihmiset.
Minä olen 35v ja rakentanut aika hyvän työuran, ollut töissä 16 vuotiaasta lähtien, valtavasti monipuolista kokemusta ja innostusta, sitten tuleekin täti ohjestamassa että kuinka tuun jäämään jalkoihin kun en ole yliopistoa käynyt. Hän ei millään pystynyt käsittää kuinka olen päässyt tähän ilman kympin tytön syndrooma.
Ainii Suomessa on oikiksesta, lääkiksestä ja kauppikselta valmistuneita työttömiä, ovat työttömiä koska eivät pärjää työelämässä.
Minulla on amiksesta tulleita kavereita jotka ovat jo johdossa ja esimiehinä, palkat aika kovat.
Täti jäi hiljaiseksi!
ok