Miten niin moni voi olla tykkäämättä pinaattikeitosta?

Mulla on liian korkeat rauta-arvot. Siksi pinaatti maistuu suussani metalliselta ja pahalta. En kerta kaikkiaan saa sitä alas.

Päätin lapsena että se on pahaa ja sen jälkeen en ole sitä syönyt. Sain koululta luvan tuoda aina omat eväät sellaisina päivinä kun oli pinaattikeittoa koulussa.

Minusta se ei ole mitenkään erikoisen hyvää, mutta jos on tarpeeksi suolaa niin ihan kiva kastike munalle. Tai kalallekin.

Toivoisin voivani syödä, mutta jostain syystä se alkaa tökkiä muutaman lusikallisen jälkeen. Samoin juustoiset kastikkeet ja risotot. Joku fiksumpi voisi kertoa mistä johtuu, kun ei ne pahalta suussani maistu, tulee vain ikään kuin jokin kiintiö täyteen ja alkaa tehdä pahaa.

Rakenne. Vauvat ja vaarit syö sileitä keittoja ja soseita. Mun hampaat kaipaa pureskeltavaa.

Mikä siinä muuten on terveellistä? Ei sillä että mikään terveysterroristi olisin, itsekin syön varmaan lihapiirakoita tänään, mutta mietin vain.

Haiseekin jo niin vastenmieliseltä ihan kuin joku olisi veivannut mällit siihen sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä muuten on terveellistä? Ei sillä että mikään terveysterroristi olisin, itsekin syön varmaan lihapiirakoita tänään, mutta mietin vain.

ei ainakaan lihota ja onhan pinaatti terveellistä (jos ei ihan niin terveellistä kuin joskus lultiin)

Vierailija kirjoitti:

Mulla on liian korkeat rauta-arvot. Siksi pinaatti maistuu suussani metalliselta ja pahalta. En kerta kaikkiaan saa sitä alas.

Vastoin yleistä luuloa, pinaatti ei sisällä rautaa juuri ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on liian korkeat rauta-arvot. Siksi pinaatti maistuu suussani metalliselta ja pahalta. En kerta kaikkiaan saa sitä alas.

Tuskin. Pinaatissa ei edes ole paljoa rautaa, vaikka joskus niin luultiin.

Se rakenne...

Ei taida ap varsinainen kulinaristi olla, jos tuota parhaana pitää. Voin kertoa keittopuolelta heti kaksi parempaa, jotka hakkaavat tuon ällölitkun kuusnolla: maa-artisokkakeitto, katkarapukeitto.

Minäkään en lapsena voinut pinaattikeittoa sietää. Ihan oikeasti kerran lapsena (onneksi kotona) oksensin pari syötyä lusikallista takaisin lautaselle. Senkin jälkeen yritettiin vielä kerran pakottaa. Istutettiin muutama tunti lautasen edessä. Mutta sitten jätettiin se ruoka tarjoamatta. Sain jotain muuta, jos tuota oli.

Nykyään sitten taas tykkään siitä oikein paljon, nimenomaan keitetyn kananmunan kanssa.

Mutta tähän ei tosiaankaan päde tämä ajattelu, että:"Lapsena inhoat, mutta aikuisena varmasti rakastat!" Mulla on muutama ruoka, jota en edelleenkään (29v.) suostu syömään. En vaan pysty, tulee oikeasti huono olo jo hajusta ja maku kirvoittaa yökkäysreaktion. Kaikesta ei ole pakko tykätä. Maistella kannattaa, mutta ei kaikkien ole pakko syödä kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida ap varsinainen kulinaristi olla, jos tuota parhaana pitää. Voin kertoa keittopuolelta heti kaksi parempaa, jotka hakkaavat tuon ällölitkun kuusnolla: maa-artisokkakeitto, katkarapukeitto.

Ja juuri tätähän tässä haettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida ap varsinainen kulinaristi olla, jos tuota parhaana pitää. Voin kertoa keittopuolelta heti kaksi parempaa, jotka hakkaavat tuon ällölitkun kuusnolla: maa-artisokkakeitto, katkarapukeitto.

Maa-artisokasta en tiedä mutta äitini katkarapukeitto oli kyllä lapsuuteni karmeimpia pettymyksiä. Mikä on hyvin outoa koska hän on taitava kokki ja katkaravut herkkua.

Koska itse tehty nokkoskeitto on parempaa. :)

Katkarapukeitto kuulostaa kamalalta. 

Pinaattikeitto on hyvää, kun sen hyvin laittaa.