Lue keskustelun säännöt.
Miksei nykyään saa olla ihan tavallinen?
07.03.2019 |
Tuntuuko kenestäkään muusta tältä? Nykyäänhän eletään yksilönoikeuksien kulta-aikaa, mutta silti tuntuu, että ei ole todellakaan okei olla ihan tavallinen oma itsensä. Vähintään pitää hävetä sitä, että on suomalainen. Mielipiteesi ovat vääriä, jos niitä ei ole referoitu jonkin liikkeen edustajalta. Pukeudut väärin, jos et tunnusta jonkin alakulttuurin, yläkulttuurin tai kulmakarvajumalan värejä. Olet tyhmä, jos haluat juoda oluen pilsnerin sijaan, sukupuoliroolit ovat mielestäsi ok, eikä laskiaispulla ole vegaaninen. Jos satut löytämään uskonnosta tai pyhistä kirjoista lohtua, olet auttamaton. Onko maailma aina ollut yläasteikäisten kuppikuntainen leikkikenttä, vai olenko vasta nyt kokenut heräämisen?
Kommentit (13)
Yksilönoikeuksien kulta-aikaa?
LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sit oot vaan nyt ruvennu turhan herkäks..
Oman kokemukseni perusteella ihminen, joka esittää tällaisen kysymyksen, on yleensä individualismivastainen. Siis hänen on vaikea hyväksyä sitä, että kaikki muut eivät olekaan samanlaisia kuin hän itse. Identiteetti perustuu samankaltaisuuteen muiden kanssa, ja jokainen poikkeama tästä samankaltaisuudesta koetaan uhkaksi. Kun tämä asenne sitten näkyy ko. henklön käytöksessä, muilta tulee vaihtelevassa määrin erilaisia vastareaktioita. Nämä vastareaktiot sitten tulkitaan ikään kuin muilla ihmisillä olisi jotain "tavallisuutta" vastaan.
Todellisuudessa juuri kukaan ei oikeasti jaksa vastustaa tavallisuutta. Se, mitä vastustetaan, on tämän "tavallisen" ihmisen paheksuva asenne poikkeavuutta kohtaan.
Miten tuo "väärinpukeutuminen" näkyy? Mammat tekee aloituksia av:lla? Koskaan ei ole tultu kommentoimaan väärinpukeutumisesta vaikka pukeutuisin miten. Tietystikin "muoti" on eri asia koska kyse on huijauksesta jolla saadaan myytyä tarpeetonta tavaraa mutta siihenkään ei ketään pakoteta lähtemään mukaan.
Kiinnostaako oikeasti mitä mieltä muut ovat siitä mitä itse haluat juoda? Sukupuoliroolit on ok. Niitäkään ei ole pakko noudattaa. Laskiais.. joo riittää jo minulle.
Ole ihan miten haluat, niin minäkin olen. Ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku pitää outona.
Kukaan ei ole kaikkien mielestä ihan tavallinen. Jokaisesta varmasti löytyy se erikoispiirre tai pikku "hörhöys" jolloin leimaa sut friikiksi tai vähän oudoksi.
Äkkiseltään mun elämä on ihan tavallista, mutta kun alan raottamaan asioita: olen uskossa, en ole halunnut puolisoni kanssa lapsia, fanitan fantasiaa ja tarinoita ja kirjoita niitä itsekin... niin johan jo jotkut toteavat että ehei, et sää ole mikään tavallinen. Olet outo, kuole pois äläkä tuu mulle sönköttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella ihminen, joka esittää tällaisen kysymyksen, on yleensä individualismivastainen. Siis hänen on vaikea hyväksyä sitä, että kaikki muut eivät olekaan samanlaisia kuin hän itse. Identiteetti perustuu samankaltaisuuteen muiden kanssa, ja jokainen poikkeama tästä samankaltaisuudesta koetaan uhkaksi. Kun tämä asenne sitten näkyy ko. henklön käytöksessä, muilta tulee vaihtelevassa määrin erilaisia vastareaktioita. Nämä vastareaktiot sitten tulkitaan ikään kuin muilla ihmisillä olisi jotain "tavallisuutta" vastaan.
Todellisuudessa juuri kukaan ei oikeasti jaksa vastustaa tavallisuutta. Se, mitä vastustetaan, on tämän "tavallisen" ihmisen paheksuva asenne poikkeavuutta kohtaan.
Vielä perään esimerkki.
Tupakoivaan porukkaan tulee uusi ihminen, jolle tarjotaan tupakkaa. Hän vastaa: "Kiitos, en polta". Ihan normaali, arkipäiväinen tilanne ja toistaiseksi kukaan ei ole paheksunut ketään. Mutta jos tupakoitsijoiden joukossa on joku, jolla on huono itsetunto ja hänen identiteettinsä perustuu siihen, että asiat tehdään samalla tavalla kuin muutkin, hän kokee tuon yhden tupakoimattomuuden (alitajuisesti) loukkaavaksi. Hän saattaa sitten reagoida jollain kielteisellä vinoilulla tai letkautuksella, jota hän itse ei pidä minään, mutta joka siitä tupakoimattomasta tuntuu selvästi paheksuvalta. Nyt jos tupakoimaton huomauttaa asiasta, tupakoiva tulkitsee huomauttamisen niin, että tupakoimattoman mielestä tupakointi on jotenkin "ei sallittua", vaikka huomautus koski oikeasti vain tuota letkauttelua - ei siis tupakointia elämänvalintana.
Siis mietipä ap, missä tilanteissa erityisesti koet, että "et saisi" olla sellainen kuin olet. Mieti mitä on tapahtunut juuri ennen kuin aloit tuntea tällaista tunnetta. Mieti erityisesti omaa käytöstäsi ja asennettasi noissa tilanteissa. Koko ongelma saattaa ratketa ihan vain sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella ihminen, joka esittää tällaisen kysymyksen, on yleensä individualismivastainen. Siis hänen on vaikea hyväksyä sitä, että kaikki muut eivät olekaan samanlaisia kuin hän itse. Identiteetti perustuu samankaltaisuuteen muiden kanssa, ja jokainen poikkeama tästä samankaltaisuudesta koetaan uhkaksi. Kun tämä asenne sitten näkyy ko. henklön käytöksessä, muilta tulee vaihtelevassa määrin erilaisia vastareaktioita. Nämä vastareaktiot sitten tulkitaan ikään kuin muilla ihmisillä olisi jotain "tavallisuutta" vastaan.
Todellisuudessa juuri kukaan ei oikeasti jaksa vastustaa tavallisuutta. Se, mitä vastustetaan, on tämän "tavallisen" ihmisen paheksuva asenne poikkeavuutta kohtaan.
Vielä perään esimerkki.
Tupakoivaan porukkaan tulee uusi ihminen, jolle tarjotaan tupakkaa. Hän vastaa: "Kiitos, en polta". Ihan normaali, arkipäiväinen tilanne ja toistaiseksi kukaan ei ole paheksunut ketään. Mutta jos tupakoitsijoiden joukossa on joku, jolla on huono itsetunto ja hänen identiteettinsä perustuu siihen, että asiat tehdään samalla tavalla kuin muutkin, hän kokee tuon yhden tupakoimattomuuden (alitajuisesti) loukkaavaksi. Hän saattaa sitten reagoida jollain kielteisellä vinoilulla tai letkautuksella, jota hän itse ei pidä minään, mutta joka siitä tupakoimattomasta tuntuu selvästi paheksuvalta. Nyt jos tupakoimaton huomauttaa asiasta, tupakoiva tulkitsee huomauttamisen niin, että tupakoimattoman mielestä tupakointi on jotenkin "ei sallittua", vaikka huomautus koski oikeasti vain tuota letkauttelua - ei siis tupakointia elämänvalintana.
Siis mietipä ap, missä tilanteissa erityisesti koet, että "et saisi" olla sellainen kuin olet. Mieti mitä on tapahtunut juuri ennen kuin aloit tuntea tällaista tunnetta. Mieti erityisesti omaa käytöstäsi ja asennettasi noissa tilanteissa. Koko ongelma saattaa ratketa ihan vain sillä.
En ole ap, mutta mielestäni tämä sinänsä hyvä esimerkkisi menee nyt aloituksen pointista ohi. Aloituksessa nimenomaan kritisoitiin sitä, että nykyään pitää kuulua johonkin "alakulttuuriin, yläkulttuuriin tai kulmakarvajumalattariin". Johonkin laumaan tai lokeroon. Ja tämän lauman voimalla sitten paheksutaan sitä, joka ei laumaan kuulu eikä lauman värejä tunnusta. Kyse ei ollut asioiden ottamisesta henkilökohtaisesti, vaan siitä ettei saa olla sitä mitä on, kuulumatta laumaan, jolla on tietyt toimintatavat (esim. mitä juomaa siinä laumassa "kuuluu" juoda).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tunnu siltä. Tuollainen ajattelu on pääsi sisällä.
Jaa. Kylä minä ainakin saa olla ihan tavis omassa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni perusteella ihminen, joka esittää tällaisen kysymyksen, on yleensä individualismivastainen. Siis hänen on vaikea hyväksyä sitä, että kaikki muut eivät olekaan samanlaisia kuin hän itse. Identiteetti perustuu samankaltaisuuteen muiden kanssa, ja jokainen poikkeama tästä samankaltaisuudesta koetaan uhkaksi. Kun tämä asenne sitten näkyy ko. henklön käytöksessä, muilta tulee vaihtelevassa määrin erilaisia vastareaktioita. Nämä vastareaktiot sitten tulkitaan ikään kuin muilla ihmisillä olisi jotain "tavallisuutta" vastaan.
Todellisuudessa juuri kukaan ei oikeasti jaksa vastustaa tavallisuutta. Se, mitä vastustetaan, on tämän "tavallisen" ihmisen paheksuva asenne poikkeavuutta kohtaan.
Vielä perään esimerkki.
Tupakoivaan porukkaan tulee uusi ihminen, jolle tarjotaan tupakkaa. Hän vastaa: "Kiitos, en polta". Ihan normaali, arkipäiväinen tilanne ja toistaiseksi kukaan ei ole paheksunut ketään. Mutta jos tupakoitsijoiden joukossa on joku, jolla on huono itsetunto ja hänen identiteettinsä perustuu siihen, että asiat tehdään samalla tavalla kuin muutkin, hän kokee tuon yhden tupakoimattomuuden (alitajuisesti) loukkaavaksi. Hän saattaa sitten reagoida jollain kielteisellä vinoilulla tai letkautuksella, jota hän itse ei pidä minään, mutta joka siitä tupakoimattomasta tuntuu selvästi paheksuvalta. Nyt jos tupakoimaton huomauttaa asiasta, tupakoiva tulkitsee huomauttamisen niin, että tupakoimattoman mielestä tupakointi on jotenkin "ei sallittua", vaikka huomautus koski oikeasti vain tuota letkauttelua - ei siis tupakointia elämänvalintana.
Siis mietipä ap, missä tilanteissa erityisesti koet, että "et saisi" olla sellainen kuin olet. Mieti mitä on tapahtunut juuri ennen kuin aloit tuntea tällaista tunnetta. Mieti erityisesti omaa käytöstäsi ja asennettasi noissa tilanteissa. Koko ongelma saattaa ratketa ihan vain sillä.
En taida allekirjoittaa tätä väittämään.
Itsetuntoni on toki melko särkyvää laatua, mutta en paheksu muiden erilaisuutta. Se, mitä aloituksellani hain, oli, että nykypäivänä tuntuu, että kaikkien täytyy olla väkipakolla jotenkin erikoisia, erilaisia ja ihmeellisiä, mutta kaikki ovat kuitenkin samanlaisia. En tiedä, saako tästä kukaan kiinni. Otetaan esimerkkinä vaikka Kånken-reput. Joskus aikoinaan Kånkenia pitävä henkilö saattoi olla omalaatuinen ja boheemi oman tiensä kulkija, kun keksi käyttää vanhaa kasarireppua (en tiedä Kånkenin alkuperää), mutta nykyään hän on vain citytrendikäs - haluaa pukeutumisella viestiä olevansa erikoinen, mutta ei ole. Ei eroa massasta. Ollaan siis yksilöllisiä, mutta kuitenkin kaikki samanlaisia. Ne, jotka rehdisti poikkeavat tuosta virrasta jonkin ominaisuutensa, ajatus- tai käytösmallinsa vuoksi, jäävät yhteisön ulkopuolelle. Minä koen, että nykyään sellainen tuikitavallisuus on laumasta sulkevaa käytöstä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yksilönoikeuksien kulta-aikaa?
LOL
Koetko sitten eläväsi totalitaarisessa yhteiskunnassa, jossa poikkeavuudesta rangaistaan? Sanoman palstat eivät ole todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kulta aikaa? Kuules nykyään eletään varastetun hopean aikaa!
Taidat vaan palstailla liikaa. Tuolla oikeassa elämässä ketään ei kiinnosta.