Miksi omien asioiden hoitaminen on niin vaikeaa??

Pitäisi soittaa sinne ja tonne, käydä tuolla ja täällä, hankkia sitä ja tätä, mutta mitään en saa aikaiseksi.
En vain pysty, keho vain menee jotenkin lukkoon kun jotain täytyisi tehdä.

Mun pitäisi varata lääkäri- ja verikoeaika, pitänyt jo viimeisen vuoden, mutta en ole pystynyt.
Jo pelkkä ajatus saa haukkomaan happea kun syke nousee ja maha alkaa vellomaan. Kun viimein onnistun ottamaan puhelimen käteen ja näppäilen numeron, on pakko juosta vessaan ja se yritys jää taas siihen.
Netissä aikaa valitessa saan kaiken näpyteltyä, mutta sormi ei vain suostu painamaan varaus nappia.

En shoppaile netissä, vaikka jotain tarvitsisinkin. Klikkaan ostoksen koriin, täytän tiedot, kun tulee kohta valita mistä paketin noudan, sivu menee samantien kiinni. Usein tunnen ahdistusta siitäkin jos mies tilaa jotain.

Postin voin hakea, pyöriä pitkin pihaa, pelata ja juosta, mutta askelkin pihan ulkopuolelle saa jalat tuntumaan huterilta ja on pakko kääntyä takaisin.

Töihin lähtö ei tuota mitään ongelmaa, mutta voi luoja kun pitäisi kaupassa käydä, yksin, niin ei tule mitään. Saatan pukea jo vaatteetkin päälle ja hypistellä auton avaimia, ehkä mennä jo uloskin mutta metrin päässä autosta kääntyä ja palata sisään. Odotan sitten että mies tulee kotiin ja käydään yhdessä, eikä silloin ole mitään ongelmaa.

Häpeän itseäni niin paljon tämän ongelman takia, ja ärsyttää aivan vietävästi että aikuinen ihminen ei saa asioitaan hoidettua.
Viimein, tosin harvoin, kun saan jostain itsevarmuutta ja saan jonkun tärkeän asian hoidettua, mieltä ei valtaa voiton tunne vaan häpeä. Toisinaan se saattaa purkautua hysteerisenä itkuna, joskus armottomana energian puuskana jolloin kädet ja jalat vaan sauhuaa paikasta toiseen.

Mikä mua vaivaa? Miten tästä voisi oppia pois? Miten haen apua kun en vaan pysty soittamaan mihinkään?
Onko kuulolla kohtalotovereita?