Aivan naurettavan ihastunut varattuun työkaveriin
Ja olen itsekin varattu. Molemmilla 10-20 vuoden liitto takana. Tunne molemminpuolinen, mutta mitään aloitetta ei ole tehty.
Ensin ahdisti omat tunteet, sitten antauduin täysillä niiden vietäväksi ja nyt ahdistaa vielä enemmän. Työkaveri on niin viehättävä, huomaavainen ja olemme samalla aaltopituudella paljon enemmän kuin oman kumppanini kanssa olen.
Samaan aikaan toivon että tunteeni murenevat ja katoavat ja toisaalta että jotain tapahtuisi välillämme. Raastavaa.
Muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (10)
Mistä tiedät että tunteet on molemminpuolisia?
Naurettavan :DDD Kyllä nyt naurattaa :DDD
Hommatkaa tahoillanne avoin suhde ja antakaa palaa. Mä olen sitä mieltä, että elämä on niin lyhyt ja ainutkertainen, että ihmisillä pitäisi hitto soikoon olla enemmän tilaa siitä nauttia.
Tai hommatkaa paremminkin avioerot.
Se kasvaa, mitä ruokkii. Eli älä tee mitään, ihastuminen on vain tunne, joka menee kyllä ohi.
Kokemusta vastaavista tilanteista on useiden vuosien ja useiden kohteiden kautta. Joskus olen saanut oikeasti vastakaikua ja jotain konkreettista on tapahtunutkin, joskus taas kuvittelen ihan normaalin ystävällisyyden ihastumiseksi.
Ongelma näissä limerensseissä on se, ettei arki ja oikea kumppani vikoineen päivineen yllä koskaan ihastuksen kanssa samalle viivalle. Ainakin minulla kun on tapana haaveilla kohteesta ja näin luoda yhä vankemmin epärealistista kuvaa siitä, millainen hän on ja millaista meillä olisi.
Eli neuvoni on: jos saat vastakaikua, lopeta kaikki sopimaton heti, niin livenä kuin kuvitelmissakin. Muutoin poltat siipesi ja liittosikin voi olla vaarassa. Jos taas koko homma on enimmäkseen omassa päässäsi, voit ehkä nauttia ihastumisen tunteesta hieman, sillä se todellakin kyllä kuivuu pois.
Ehkä kannattaa yrittää ottaa etäisyyttä ja ajatella sen huonoja puolia niin ihastus lopahtaa itsestään. Mistä tiedät että on molemminpuolista?
Joo. Molemmilla 15-20 vuoden liitto takana. Välillä naurettavan, välillä itkettävän ihastunut häneen. Mut enemmänkin rakastunut - kaikkia soluja myöten, ihan hullunlailla! Tunteet ovat todella syviä ja koko tilanne todella syvältä.
Olen tässä 8 kuukauden aikana useita kertoja yrittänyt heittää hänet sydämestäni ja päästäni pois ja useita kertoja päättänyt että nyt riittää - ollaan vain työkavereita enkä ajattele häntä kuin ihanaa miestä. Mutta tuloksetta. Mitä enemmän haluan päästä hänestä yli, sitä enemmän mä rakastun.
Kun hän katsoo mua syvälle silmiin, olen ihan liekeissä. Kun hän on tosi lähellä ja haistan hänen ihon tuoksua, meinaa lähtee taju. Kun halaamme ja huulet koskettaa hänen kaulaa, haluan että se kestäisi ikuisuuden. Kun hän hieroo mun hartioita, toivon että hän hieroisi muitakin paikkoja.
Hän on niin ihana ja niin hauska ja helvetin seksikäs kaiken lisäksi.
Tunnen häneen ihan valtavaa vetovoimaa ja vaikka miten paljon olen yrittänyt pitää etäisyyttä - ei ole helpottanut yhtään. Ehkä ajan myötä menee ohi mutta pakottamalla ei ne tunteet mene mihinkään.
Elämä on liian lyhyt murehtimiseen. Anna tunteiden viedä ja karatkaa yhdessä. Vanhainkodissa kadut ainoastaan sitä, jos et tee niin.
Mä aloitin vastaavassa tilanteessa salasuhteen ja olen nauttinut vielä enemmän villeimmissäkään kuvitelmissa. Enää pitäisi särkeä sen oman miehen sydän jotta ei enää tarvitse salailla...
Joo. Pantiin muutaman kerran. Nyt paljon myöhemmin hän on eronnut, minä en.