Pitääkö yläkoululainen poika koulua tärkeänä?

Onhan ne tuossa iässä vähän sellaisia. Oman pojan luokalla on kyllä enemmän kuin yksi tai kaksi tosissaan ottavaa mutta toisaalta on myös enemmän kuin yksi tai kaksi ehtolaista ensi kesälle.

Piti tärkeänä, kuten aika moni hänen kaverinsakin. Luokalla oli selkeä kahtiajako näiden poikien ja sitten lusmuilijoden välillä. Luismuilijoilla ei ollut enää mitään harrastuksia yläkoulussa. Hengailivat vaan ja sitten myöhemmin pärisyttelivät mopojaan pitkin kyliä. Nämä pojat, jotka pitivät koulua tärkeänä ja hoitivat hommat kunnolla, harrastivat edelleen aktiivisesti kuka mitäkin lajia. Olen kiitollinen siitä, että omalla pojallani oli niin vahva kaveripiiri, jossa selkeästi arvostettiin hyviä numeroita. Nyt nämä kaikki pojat ovat lukion tokalla ja hyvin menee edelleen :)

Yläkoulun mielekkyys ja tärkeys on helpompaa heille, joilla on jonkinlaisia tavotteita tulevaisuudelta, siis tiedossa, mitä haluaisiva tehdä. Oma poikani kävi pidemmän kaavan kautta yläkoulua, seiskalla alkoi koulu tympimään ja huolella. Ei todellakaan nähnyt mitään järkeä koulun käynnissä, eikä ymmärtänyt, mitä järkeä on opiskella niin paljon turhia aineita. Onhan se osaltaan totta, että mitä ihmettä ihminen tekee 9 vuoden matematiikan opiskelulla, siis oikeasti. Ei matikasta kaikille ole hyötyä, vähempikin riittäisi monelle. Ehkä siellä voisi olla jotain enemmän työssäoppimiseen kannustavaa opiskelua, ei kaikki mene luokioon ja yliopistoon. Ja varsinkin kasilla ja ysillä voisi paljon aineita eriyttää.

Vierailija kirjoitti:

Piti tärkeänä, kuten aika moni hänen kaverinsakin. Luokalla oli selkeä kahtiajako näiden poikien ja sitten lusmuilijoden välillä. Luismuilijoilla ei ollut enää mitään harrastuksia yläkoulussa. Hengailivat vaan ja sitten myöhemmin pärisyttelivät mopojaan pitkin kyliä. Nämä pojat, jotka pitivät koulua tärkeänä ja hoitivat hommat kunnolla, harrastivat edelleen aktiivisesti kuka mitäkin lajia. Olen kiitollinen siitä, että omalla pojallani oli niin vahva kaveripiiri, jossa selkeästi arvostettiin hyviä numeroita. Nyt nämä kaikki pojat ovat lukion tokalla ja hyvin menee edelleen :)

Aika erikoista. Mun pojan luokalla ne on kaikki kavereita keskenään koulumenestyksestä riippumatta. Luokan menestyvin (numeroilla mitattuna) hengaa tyytyväisenä sen tulevan ehtolaisen kanssa. Menestyvä yrittää vähän tsempata ehtolaista mutta ei paljoa jaksa vaivautua. Ehtolainen taas ei koe menestyvää mitenkään nössönä vaan hyvänä jätkänä. Harrastuksista en tiedä muuta kuin sen että tuo menestyvin ei harrasta muuta kuin PS4 pelaamista ja dronella lentämistä.

Jyrkkä on vastakkainasettelu teillä, onneksi meillä ei.

-vastaaja 1

Seiskaluokkalaiset ovat vielä ihan pieniä. Kasiluokkalaiset apinoita. Jos ysillä ei koulunkäynti kiinnosta niin vaikeuksia on luvassa.

Eivät syvällä sisimmässään pidä, kyllä he näkevät itsensä tulevaisuudessa töissä ja tienaamassa ja tietävät, että siihen ei pääse ilman kouluja. Mutta laiskoja lusmuja he kyllä ovat ja pyrkivät useimmiten yli siitä kohdasta, missä aita on matalin. Ja teinipoika on hetken lapsi. Jos juuri nyt on kivempi pelata tms. niin sitten tehdään sitä.

Murrosikäistä poikaa pitää opettaa ja kasvattaa huumorin höystämällä pikkupakolla. Seinän pitää tulla vastaan, jos sitä lähtee hakemaan. Ei pidä odottaa, että 14-vuotias poika kokee sisäsyntyistä intoa opintoihin vaan pitää todeta, että nyt vaan tehdään nämä jutut.

Moni poika taantuu murrosiässä aivan selvästi. Hän saattaa pystyä hoitamaan asioitaan ja kouluhommiaan paljon huonommin kuin esim. kymmenvuotiaana. Tämä tulee usein järkytyksenä vanhemmille, joiden mielestä kasvamisen pitäisi näkyä suurempana vastuullisuutena ja itsenäisyytenä. Taantuminen on kuitenkin ihan biologinen tosiasia, joka johtuu aivojen kehityksestä. Se on välttämätön välivaihe, joka muuttaa sen ihanan pikkupojan piereskeleväksi, haisevaksi ja kiroilevaksi örkiksi, jota ei enää kiinnosta miellyttää opettajaa ja äitiä.

Kunhan nuorimies siitä kasvaa, alkaa usein esiintyä sitä omaakin motivaatiota ja kiinnostusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tärkeänä, kuten aika moni hänen kaverinsakin. Luokalla oli selkeä kahtiajako näiden poikien ja sitten lusmuilijoden välillä. Luismuilijoilla ei ollut enää mitään harrastuksia yläkoulussa. Hengailivat vaan ja sitten myöhemmin pärisyttelivät mopojaan pitkin kyliä. Nämä pojat, jotka pitivät koulua tärkeänä ja hoitivat hommat kunnolla, harrastivat edelleen aktiivisesti kuka mitäkin lajia. Olen kiitollinen siitä, että omalla pojallani oli niin vahva kaveripiiri, jossa selkeästi arvostettiin hyviä numeroita. Nyt nämä kaikki pojat ovat lukion tokalla ja hyvin menee edelleen :)

Aika erikoista. Mun pojan luokalla ne on kaikki kavereita keskenään koulumenestyksestä riippumatta. Luokan menestyvin (numeroilla mitattuna) hengaa tyytyväisenä sen tulevan ehtolaisen kanssa. Menestyvä yrittää vähän tsempata ehtolaista mutta ei paljoa jaksa vaivautua. Ehtolainen taas ei koe menestyvää mitenkään nössönä vaan hyvänä jätkänä. Harrastuksista en tiedä muuta kuin sen että tuo menestyvin ei harrasta muuta kuin PS4 pelaamista ja dronella lentämistä.

Jyrkkä on vastakkainasettelu teillä, onneksi meillä ei.

-vastaaja 1

No, en mä nyt tiedä. Mun mielestä aika luonnollista, että sitä hakeutuu kaltaistensa seuraan. Varsinkin teini-iässä. EI siellä luokassa nyt mitään sotaa heidän välillä ollut vaan viettivät vapaa-aikaa selkeästi omissa porukoissaan.

t. Kakkonen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tärkeänä, kuten aika moni hänen kaverinsakin. Luokalla oli selkeä kahtiajako näiden poikien ja sitten lusmuilijoden välillä. Luismuilijoilla ei ollut enää mitään harrastuksia yläkoulussa. Hengailivat vaan ja sitten myöhemmin pärisyttelivät mopojaan pitkin kyliä. Nämä pojat, jotka pitivät koulua tärkeänä ja hoitivat hommat kunnolla, harrastivat edelleen aktiivisesti kuka mitäkin lajia. Olen kiitollinen siitä, että omalla pojallani oli niin vahva kaveripiiri, jossa selkeästi arvostettiin hyviä numeroita. Nyt nämä kaikki pojat ovat lukion tokalla ja hyvin menee edelleen :)

Aika erikoista. Mun pojan luokalla ne on kaikki kavereita keskenään koulumenestyksestä riippumatta. Luokan menestyvin (numeroilla mitattuna) hengaa tyytyväisenä sen tulevan ehtolaisen kanssa. Menestyvä yrittää vähän tsempata ehtolaista mutta ei paljoa jaksa vaivautua. Ehtolainen taas ei koe menestyvää mitenkään nössönä vaan hyvänä jätkänä. Harrastuksista en tiedä muuta kuin sen että tuo menestyvin ei harrasta muuta kuin PS4 pelaamista ja dronella lentämistä.

Jyrkkä on vastakkainasettelu teillä, onneksi meillä ei.

-vastaaja 1

Ehkä tuo mamma asuu paremmalla alueella tai lapsensa kävi parempaa koulua, ei tosiaan tavallisilla luokilla ole noin jyrkkää kahtiajakoa. Tai ehkä hän vaan halusi nostattaa heidän erinomaisuuttaan, kehuja kun ei mistään satele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tärkeänä, kuten aika moni hänen kaverinsakin. Luokalla oli selkeä kahtiajako näiden poikien ja sitten lusmuilijoden välillä. Luismuilijoilla ei ollut enää mitään harrastuksia yläkoulussa. Hengailivat vaan ja sitten myöhemmin pärisyttelivät mopojaan pitkin kyliä. Nämä pojat, jotka pitivät koulua tärkeänä ja hoitivat hommat kunnolla, harrastivat edelleen aktiivisesti kuka mitäkin lajia. Olen kiitollinen siitä, että omalla pojallani oli niin vahva kaveripiiri, jossa selkeästi arvostettiin hyviä numeroita. Nyt nämä kaikki pojat ovat lukion tokalla ja hyvin menee edelleen :)

Aika erikoista. Mun pojan luokalla ne on kaikki kavereita keskenään koulumenestyksestä riippumatta. Luokan menestyvin (numeroilla mitattuna) hengaa tyytyväisenä sen tulevan ehtolaisen kanssa. Menestyvä yrittää vähän tsempata ehtolaista mutta ei paljoa jaksa vaivautua. Ehtolainen taas ei koe menestyvää mitenkään nössönä vaan hyvänä jätkänä. Harrastuksista en tiedä muuta kuin sen että tuo menestyvin ei harrasta muuta kuin PS4 pelaamista ja dronella lentämistä.

Jyrkkä on vastakkainasettelu teillä, onneksi meillä ei.

-vastaaja 1

No, en mä nyt tiedä. Mun mielestä aika luonnollista, että sitä hakeutuu kaltaistensa seuraan. Varsinkin teini-iässä. EI siellä luokassa nyt mitään sotaa heidän välillä ollut vaan viettivät vapaa-aikaa selkeästi omissa porukoissaan.

t. Kakkonen

Mä taas näen että pojat voi olla kaltaisiaan koulumenestyksestä riippumatta. Se on vain yksi osa-alue siinä mikä poika on miehiään. Yhteisiä kiinnostusten kohteita noilla tuntuu olevan hyvinkin, tulee kokeista sitten nelosia tai kymppejä. Ja musta se on kivaa. Ei joudu sinne kuuluisaan kuplaan vielä teini-iässä vaan näkee erilaisia elämiä. :)

-1

Vierailija kirjoitti:

Eivät syvällä sisimmässään pidä, kyllä he näkevät itsensä tulevaisuudessa töissä ja tienaamassa ja tietävät, että siihen ei pääse ilman kouluja.

Minulle on vahvasti kerrottu, että jos haluaa ansaita isoja rahoja EI pidä tuhlata aikaansa kouluun, vaan käyttää aikansa tube-videoiden e-pelitaitojen tms. kehittämiseen.

Oma poikani oli yläkoulussa ns ”toivoton tapaus”, joka ei tehnyt läksyjä eikä lukenut kokeisiin. Ei käynyt syömässä lounasta koska kaveritkaan eivät syöneet sitä.

Nyt hän on 17-vuotias, joka opiskelee lukiossa kunnianhimoisesti koska hänellä on tulevaisuudenhaaveita. On ottanut selvää, ettei pääse opiskelemaan haaveidensa opiskelupaikkaan ilman kovaa työtä. Viimeksi valmistautui pitkän matematiikan kokeisiin kaksi viikkoa. Pulisi pakolliset kuulumisten vaihtamiset koneella tunnin verran joka päivä mutta muuten huone oli muut tunnit hiljainen koska hän todellakin luki kokeisiin ja kertasi tehtäviä.

Tiedän, että poika on ikäisekseen lapsellinen koska hänen murrosikänsä alkoi myöhemmin kuin muilla. Nyt ärripurrikauden jälkeen käyttäytyy kotonakin kohteliaasti. Jos tiuskaisee niin tulee pyytämään tunnin sisällä anteeksi.

Kaikista vaikein asia hänen murrosiässään on ollut huono itsetunto koska hän ei ole mikään hunk. Toisaalta hänellä on nykyään todella paljon kavereita molemmista sukupuolista. Jos hän sairastaa niin heti kaverit kyselevät hänen peräänsä.

Muutenkin hänen kaverinsa saavat tulla ja mennä meillä. He saavat syödäkin jos on nälkä. Yhden kaverin kotona on toisella vanhemmalla paha alkoholiongelma ja sen vuoksi hän saa tulla meille vaikka keskellä yötä nukkumaan rauhalliseen paikkaan. Kiva nuori vaikka kotiolot eivät vaikuta olevan herkkua kun keskellä viikkoakin joutuu tulemaan meille evakkoon.

Koulujen opinto-ohjaajien pitäisi osata kertoa paremmin minkälaisiin paikkoihin voi päästä opiskelemaan kun satsaa kouluun. Poikani on kivassa paikassa opiskelijavaihdossa olevalle vanhemmalle serkulleen hieman kateellinenkin kun serkku pääsee näkemään maailmaa ulkomailla.

Riippuu kasvatuksesta. Omat lapseni tietävät koulun olevan tärkeää jos haluaa elämässä menestyä ja olla muutakin kuin sossupummi.

Jos nyt on noin niin mieli voi muuttua nopeastikin. Oma poika innostui opiskelusta ihan eri tavalla yläasteelta päästyä. Samoin valtaosa hänen kavereistaan.

Koulun vakavasti ottava yläkouluikäinen poika on jo joillakin alueilla harvinaisuus. On luokkia, joissa ei ole yhtään tälläistä poikaa!

Ei se ole lusmuutta, se on sitä, että ei ihan oikeasti kykene näkemään MITEN peruskoulu muka auttaa tekemään joskus tulevaisuudessa jotain järkevää, kun se nyt tällä nimenomaisella hetkellä selvästi vain estää tekemästä kaikea sitä, mitä oikeasti haluaisi tehdä.

En minäkään sitä nyhnyt, enkä pitänyt koulua mitenkään hyödyllisenä, vaikka sain kaikki arvosanat aina kymppejä ja ysejä. Rehellisesti sanottuna, en vieläkään pidä peruskoulua tai lukita kovin hyödyllisenä, vaikka olen päätynyt yliopistoon professoriksi. Minä en koskaan oppinut koulussa mitään, ehdin kaiken oppia jossain muualla jo kauan ennen kuin se tuli koulussa vastaan. Lähinnä koulu palveli siinä, että sai todettua että aha, homma on tältäkin osin hanskassa.

En myöskään ole ihan vakuuttunut, miksi kouluiäisten lasten pitäisi kauheasti suuntautua johonkin kymmenen vuoden pääseä siintävään tulevaisuuteen. Aikuisten koohdalla sitku-elämää kehotetaan välttämään. Miksei kouluopiskelusta vida tehdä sellaista, että se tuntuisi koululaisista järkevältä sillä hetkellä? Tyydytyksensiirtokyky on hyväksi, mutta vuosien mittainen tyydytyksen siirto johtaa onnettomiin ja ahdistuneisiin nuoriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tärkeänä, kuten aika moni hänen kaverinsakin. Luokalla oli selkeä kahtiajako näiden poikien ja sitten lusmuilijoden välillä. Luismuilijoilla ei ollut enää mitään harrastuksia yläkoulussa. Hengailivat vaan ja sitten myöhemmin pärisyttelivät mopojaan pitkin kyliä. Nämä pojat, jotka pitivät koulua tärkeänä ja hoitivat hommat kunnolla, harrastivat edelleen aktiivisesti kuka mitäkin lajia. Olen kiitollinen siitä, että omalla pojallani oli niin vahva kaveripiiri, jossa selkeästi arvostettiin hyviä numeroita. Nyt nämä kaikki pojat ovat lukion tokalla ja hyvin menee edelleen :)

Aika erikoista. Mun pojan luokalla ne on kaikki kavereita keskenään koulumenestyksestä riippumatta. Luokan menestyvin (numeroilla mitattuna) hengaa tyytyväisenä sen tulevan ehtolaisen kanssa. Menestyvä yrittää vähän tsempata ehtolaista mutta ei paljoa jaksa vaivautua. Ehtolainen taas ei koe menestyvää mitenkään nössönä vaan hyvänä jätkänä. Harrastuksista en tiedä muuta kuin sen että tuo menestyvin ei harrasta muuta kuin PS4 pelaamista ja dronella lentämistä.

Jyrkkä on vastakkainasettelu teillä, onneksi meillä ei.

-vastaaja 1

Täällä myös ryhmät ovat vahvasti eriytyneet ja pahasti sotajalalla. Sanansäilä lentää suuntaan ja toiseen, usein myös fyysisesti otetaan yhteen (ts. "lusmut" rikkovat "hikkejen" tavarat, tönivät ja repivät).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tärkeänä, kuten aika moni hänen kaverinsakin. Luokalla oli selkeä kahtiajako näiden poikien ja sitten lusmuilijoden välillä. Luismuilijoilla ei ollut enää mitään harrastuksia yläkoulussa. Hengailivat vaan ja sitten myöhemmin pärisyttelivät mopojaan pitkin kyliä. Nämä pojat, jotka pitivät koulua tärkeänä ja hoitivat hommat kunnolla, harrastivat edelleen aktiivisesti kuka mitäkin lajia. Olen kiitollinen siitä, että omalla pojallani oli niin vahva kaveripiiri, jossa selkeästi arvostettiin hyviä numeroita. Nyt nämä kaikki pojat ovat lukion tokalla ja hyvin menee edelleen :)

Aika erikoista. Mun pojan luokalla ne on kaikki kavereita keskenään koulumenestyksestä riippumatta. Luokan menestyvin (numeroilla mitattuna) hengaa tyytyväisenä sen tulevan ehtolaisen kanssa. Menestyvä yrittää vähän tsempata ehtolaista mutta ei paljoa jaksa vaivautua. Ehtolainen taas ei koe menestyvää mitenkään nössönä vaan hyvänä jätkänä. Harrastuksista en tiedä muuta kuin sen että tuo menestyvin ei harrasta muuta kuin PS4 pelaamista ja dronella lentämistä.

Jyrkkä on vastakkainasettelu teillä, onneksi meillä ei.

-vastaaja 1

Onko tässä koulussa kiusaamista ollenkaan? Tuntuu kummalta jos kaikki ovat kavereita keskenään. Yleensä yläkouluikäiset tappelevat kaiken kanssa, mittelevät voimiaan ja älyään.