Koiran toipuminen pentueen menetyksestä + keisarinleikkauksesta
Pk-collie narttumme keisarileikattiin toissaviikon perjantaina, kaikki pennut olivat menehtyneet kohtuun (syytä ei vielä tiedetä). Saimme koiran kasvattajalta kotiin viime viikon perjantaina, eli viikko leikkauksen jälkeen. Ennen niin virkeä, iloinen, leikkisä ja sosiaalinen koiramme on nyt apaattinen, nukkuu, makoilee, on omissa oloissaan eikä innostu oikeastaan mistään. Itkee, ja varsinkin jos minä olen/ olemme mieheni kanssa olleet jossain, niin takastullessa alkaa ikävöinti itku.
Kuinkahan kauan kestää että koiramme toipuu? Palaako hän enää ennalleen? Täyttää kesällä 4 vuotta.
Kommentit (9)
En osaa auttaa mutta tuli hirveän paha mieli koiranne puolesta, varmasti raskasta sille.
Palaa ennalleen toki. Mutta joillain yksilöillä kestää 2-3 kk, sen aikaa kun maidoneritykseen liittyvää prolaktiinia erittyy, ja koiran koko hormonitoiminta siis muistuttaa pennuista joita pitäisi hoitaa.
Parhaiten edistätte koiran toipumista kun ette tee sen surusta isoa numeroa. Elämä on kovaa, ja evoluutiossa eläimet on joutuneet kautta aikojen sopeutumaan siihen että pentuja kuolee eri tavoin, joko jo kohtuun tai sitten joku peto syö jo syntyneet. Ja silti eläinten on tarvinnut metsästää itselleen ruokansa, vaikka olisi mikä suru, tai tulee kuolema itsellekin. Lamaaantujat ovat äkkiä karsiutuneet pois geenipoolista, ja siksi nykyaikaan asti selvinneet on kovien kaverien jälkeläisiä. Eläkää niin kuin ennenkin, antakaa koiran surra mutta älkää liikaa lohdutelko ja säälikö, älkää jättäkö normaalia lenkkeilyä tms välistä koska koira on surkea. Entistä surkeammaksi se tulee jos se makaa vain sisällä omaa suruaan vatvomassa.
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa mutta tuli hirveän paha mieli koiranne puolesta, varmasti raskasta sille.
Varmasti raskasta. On ihan varjo itsestään :(
Vierailija kirjoitti:
Palaa ennalleen toki. Mutta joillain yksilöillä kestää 2-3 kk, sen aikaa kun maidoneritykseen liittyvää prolaktiinia erittyy, ja koiran koko hormonitoiminta siis muistuttaa pennuista joita pitäisi hoitaa.
Parhaiten edistätte koiran toipumista kun ette tee sen surusta isoa numeroa. Elämä on kovaa, ja evoluutiossa eläimet on joutuneet kautta aikojen sopeutumaan siihen että pentuja kuolee eri tavoin, joko jo kohtuun tai sitten joku peto syö jo syntyneet. Ja silti eläinten on tarvinnut metsästää itselleen ruokansa, vaikka olisi mikä suru, tai tulee kuolema itsellekin. Lamaaantujat ovat äkkiä karsiutuneet pois geenipoolista, ja siksi nykyaikaan asti selvinneet on kovien kaverien jälkeläisiä. Eläkää niin kuin ennenkin, antakaa koiran surra mutta älkää liikaa lohdutelko ja säälikö, älkää jättäkö normaalia lenkkeilyä tms välistä koska koira on surkea. Entistä surkeammaksi se tulee jos se makaa vain sisällä omaa suruaan vatvomassa.
Ei olla tehty surusta numeroa. On käytetty normaalisti lenkillä ja ruoka maistuu. Muutoin ei innostu mistään ja makaa omissa oloissaan.
Rankkaa tää on meillekkin, kun koira on varjo itsestään.
Voi miten surullista!
Koiralla on tunteet kuten ihmiselläkin, ja suruaika kestää sen minkä kestää. Lepo, lämpö ja hellyys ovat parhaat lääkkeet. Koiran voinnin mukaan elämään pikkuhiljaa tuttuja virikkeitä, kuten liikuntaa, leikkiä, mielipuuhia.
Olkaa lempeitä, helliä ja osaaottavia, mutta tietenkään suruun ei pidä jäädä piehtaroimaan.
Voi hyvänen aika, miten paha mieli tuli. Kyllä koira varmasti toipuu, mutta kuten ylempi kirjoitti, menee aikaa että hormonitoiminta palautuu. Kannattaa vahvistaa aina sellaista käytöstä, jossa koira osoittaa vähänkin piristymisen merkkejä. Kyllä se siitä. Voimia ja koiralle rapsutus. ❤️🐶
Eikö sille voisi hommata koira tai kissapentua hoivattavaksi? Olen lukenut monta juttua, jossa tuollainen on piristänyt koiraa (ei toki juuri sama tilanne, mutta jos koirakaveri kuollut).
Sama tuli mieleen että kannattaisiko kysellä jossain faceryhmässä olisiko kellään hylättyjä pentuja jotka tarvitsisivat sijaismammaa?
Ei se ole keisari kun leikataan vaan presidenttimme Niinistö.