Naiset, jotka antavat miesten kohdella heitä, kuin roskaa

No en osaa sanoa muuta kuin että tosiaan, hämmästyttävän paljon tuollaista on.

Jotkut ihmiset ovat sellaisia, että heille kelpaa huonokin parisuhde, kunhan vain on parisuhde.

Joihinkin pätee sanonta "vastakohdat täydentävät toisiaan" ja se pätee sairaalla tavalla. Toinen on vahva oman arvonsa tunteva ja alistava ja toinen on heikko ja huonoitsetuntoinen alistuva... Tämä on sille vahvalle osapuolelle varsin unelmatilanne, heikolle taas huono ja varmasti ahdistava. En nyt sano, että olisi sukupuolesta kiinni tämä...

Ajatellaan ettei kelpaa kellekään muulle ja vaihtamalla ei parane. Pelätään että ero on vaikea ja mies jatkaa vainoamista senkin jälkeen. Taloudellinen ahdinko voi myös pelottaa.

Kun on jo lapsesta opetettu että naiset hoitaa kotityöt/ruunalaiton ja mies on se perheen pää...ja sitten eksyt parisuhteeseen miehen kanssa joka todellakin myös uskoo niin. Alat uskoa itsekin että se oma paikka on siellä nyrkin ja hellan välissä ja elämä vain on sellaista. uskot ansainneesi kaiken paskan mitä tulee koska olet huono nainen ja huono vaimo ja mies sietää sinua vain armosta.

Se vapautuksen tunne kun viimein saat tarpeeksesi ja lähdet. ja löydät jonkun joka kohtelee sinua kuin ihmistä.

Millainen olen työelämässä? Liian kiltti. Esimiehet ja työ"kaverit" teetättävät minulla härskisti enemmän töitä kuin muilla koska en koskaan uskalla sanoa ei.

Hämmästyttävän paljon. Mietin miten nämä naiset on kasvatettu, millaisen esimerkin ovat kotoa saaneet? Inahtamatta ojennetaan kaikki valta miehelle. Täällä sitten vähän piipitetään kun tuntuu niin pahalta. Onko parisuhde niin kallisarvoinen asia että kannattaa luopua jopa kriittisestä ajattelusta?

Liian kiltti ja huonoitsetuntoinen ihminen hakee usein tukea vahvemmasta ja päättävästä osapuolesta. Moni tervepäinen "vahva persoona" ymmärtää kuitenkin, ettei halua riesakseen mitään perässä vedettävää reppanaa, mutta sitten on näitä, jotka nauttivat toisen alistamisesta ja ottavat tuollaisen heikon hampaisiinsa...

Tuollaiset ääripääihmiset harvoin löytävät mitään normaalia ja kunnollista ihmistä ja on otettava vaan sen minkä saa.

Mies välttämättä ei ole ollut alistava paska alusta asti, vaan alkuun käyttäytynyt hyvin ja hurmaavasti. Pikkuhiljaa sitten tullut tämä toinen puoli esiin, ja sitten ajan kanssa saanut naisen ensin epäilemään, ja ajan kanssa menettämään uskonsa omaan arvoonsa (ja järkeensä).

Jos ei kotoa ole mallia hyvästä parisuhteesta ja vakaasta, rakastavasta isähahmosta, on aika altis menemään halpaan ja koukuttumaan luikurimieheen, joka manipuloi ja vuoroonperään alistaa ja kohteleen huonosti, ja sitten taas tuo kukkiasuklaata ja ah, niin rakastaa.

No, meillä mies on ns. vahvempi eikä paljon aikaile päätösten teossa. Minä taas olen harkitsevampi ja saatan jäädä uumoilemaan jotain asiaa liian kauaksi aikaa... Ehkä ulkopuoliselle se näyttää siltä, että mies päättää kaikesta, mutta todellisuus ei ole sitä. Mies ei IKINÄ kohtele minua huonosti, alista tms. Ja minä kyllä tiedostan oman heikkouteni, joka on juuri tuollaista asioiden pyörittämistä mielessä ja ihmettelyä ja mietiskelyä... En osaa tehdä päätöksiä sillä sekunnilla, mutta mieheni osaa.

Vai niin.

Se malli opitaan lapsuudesta.

Kun kotona ei ole arvostettu, ei osaa sellainen olla eikä voi ymmärtää, mitä se edes tarkoittaa käytännössä.

Tuollaiset ihmiset eivät ole psyykkisesti kunnossa. Heitä on kyllä miestenkin joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ihmiset eivät ole psyykkisesti kunnossa. Heitä on kyllä miestenkin joukossa.

Niin kumpi ei ole psyykkisesti kunnossa? Se joka käyttää valtaa väärin, henkistä väkivaltaa heikompaa kohtaan? Vai uhri? Luuletko, että henkinen väkivalta on ihmisestä tunnistettavissa heti ensitapaamisessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ihmiset eivät ole psyykkisesti kunnossa. Heitä on kyllä miestenkin joukossa.

Niin kumpi ei ole psyykkisesti kunnossa? Se joka käyttää valtaa väärin, henkistä väkivaltaa heikompaa kohtaan? Vai uhri? Luuletko, että henkinen väkivalta on ihmisestä tunnistettavissa heti ensitapaamisessa?

Kumpikaan ei ole kunnossa. Olen tuollaisen perheen lapsi.

Tiedän mitä ap tarkoittaa ja se on ihan liian yleistä, se näkyy jopa työpaikoilla miesten ja naisten keskinäisissä väleissä. Pariskunnan ollessa kyseessä yleensä pariskunta ei edes tiedosta heidän keskinäistä dynamiikkaa - alistuva ei tiedosta olevansa alistuva.

Minusta meillä kotona menee aika tasan, ollaan kumpikin suht samanlaisia, hieman itsepäisiä ihmisiä. Mies tosin ei ole niin tunteellinen kuin minä.

Joistain asioista mies tietää ja päättää, mutta jos katosta tippuu vettä kello 03 yöllä, mies herättää minut miettimään mitä tehdään ja juoksemaan naapuriin.

Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen joku wt-perhe, jossa mies on viinaa kittaava väkivaltainen öykkäri, jonka slogan on "naiset kuuluu nyrkin ja hellan väliin!" "Tosimiehet eivät siivoa tai hoida lapsia!" Örrörr... Ja nainen joku heikkoitsetuntoinen Mirkku, joka ei oikein työelämässä pärjää eikä ole kouluja käyty ja halutaan mahdollisimman paljon lapsia, ettei tarvitsisi töihin mennä.

Meidän perheessä mene vanhemmat olivat pitkälle koulutettuja, mutta perhekuvio oli silti alistaja - alistuja. Ei kannata liikaa jäädä kiinni stereotypioihin.