Lue keskustelun säännöt.
Mitä teet, jos lapsi ei usko eikä kuuntele puhetta?
25.02.2019 |
Kyseessä yli 4-v lapsi. Tuntuu, että välillä on ihan se ja sama vaikka mitä sanoisin ja miten. Sanon sitten lempeästi tai komennan. Yritän sitten keskustella ja perustella tai vaan käsken.
Lapsi saattaa esimerkiksi yhtäkkiä riittävistä kätensä kädestäni irti ja lähteä juoksemaan autotielle. Minä yritän juosta perässä ja pyydän pysähtymään, lapsi vaan nauraa ja juoksee. Pysähtyy kuitenkin juuri siihen autotien reunaan. Mutta minä ehdin jo pelästyä kunnolla.
Selkeästi lapsi jo ymmärtää, että autoja pitää varoa. Jos vaikka parkkipaikalla joku auto lähtee peruuttamaan, niin hän varoittaa jo itsekin asiasta. Mutta sitten tulee tuollaisia tilanteita, missä menee vaan.
Sama toistuu esim. pukemistilanteissa. Ei uhallakaan pue itse, vaikka osaa. Kun minä sitten alan pukea, niin hän pistää vastaan minkä voi ja kiskoo vaatteita yltään.
Neuvoja, mitä teette tällaisissa tilanteissa? Kun tuntuu, että on ihan sama, miten päin olen, kun lapsi saa jonkin ällin päähänsä, niin hän ei tottele millään.
Kommentit (18)
Meillä on ihan sama tilanne! En siis oikein osaa neuvoa, vaan olisin itsekin hyviä neuvoja vailla. Tosi turhauttavia on nämä tilanteet välillä.
Mä olen kokeillut sitä, että jos jatkuvasti on tottelematon (tai muuten käyttäytyy huonosti), niin siitä menee lelu jäähylle. Oon pitänyt periaatteena, että ensin sanon asiasta lempeästi, sitten komennan tiukemmin ja jos ei vieläkään tottele, niin tulee viimeinen varoitus, jossa kerrotaan lelun menevän jäähylle, jos ei tottele. Mut ei tää kyllä mikään menestys ollut! Kuulin nimittäin yks päivä, kun lapsi kertasi näitä sääntöjä itsekseen ja totesi lopuksi "siis vasta kolmannella kerralla pitää totella!" Ei ihan se lopputulos, jota toivoin...
Ja toisaalta en sitten tiedä, onko tällainen seuraamuksia uhkailu muutenkaan paras tyyli kasvattaa. Mutta sitä mieltä olen, että jotain seuraamuksia pitää sääntöjen rikkomisesta olla. Jotenkin tuntui siltä, että lapsi ei usko puhetta, jos se on vain puhetta ja hän tietää, ettei tottelemattomuudesta seuraa mitään. Mutta ei tää jäähysysteemi nyt yksinään tunnu toimivan - aluksi lapsi kyllä totteli, mutta nyt tuntuu, että hän on vaan aiempaa kovemmassa vastarinnassa ja uhmassa. :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna lapsi huostaan jos et saa 4-vuotiasta kuriin.
Ainoa tilanne, missä meillä on ollut kireyttä, on ollut etävanhemmalle lähtö. Lapsi ei halua mennä ja menee piiloon ja minä yritän saada hänelle jo hänen riisumiaan vaatteita päälle ja houkutella lähtemään. Se on sitten heijastunut oikeastaan kaikkeen lähtemiseen, vaikka tiedossa olisi mitä vaan hauskaa.
Tuota kilpailuasetelmaa käyttävät konstina päiväkodissa. Miten sen saisi toimimaan järkevästi? Lapsella on nyt se asenne, että kaikki on kilpailua ja jos hän häviää, alkaa kauhea itku ja poru. Sitten minä olen ihan hölmönä vieressä, että oliko tässä menossa joku kilpailu...? Pukemiseen tämä ei ole vaikuttanut, se on yleensä kiukuttelun takana.
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsi huostaan jos et saa 4-vuotiasta kuriin.
Väität, että kellään ei ole koskaan lapsen kanssa tilanteita, että lapsi ei tottele, niinkö?
Lapsi ymmärtää ja on hyvinkin järkevä. Mutta sitten sää välillä ihmeellisiä ällejä päähänsä ja on tottelematon. Kysyin vinkkejä niihin tilanteisiin. Niitä lienee kaikilla lapsilla?
Neuvolassa sain vinkiksi sen, että kuuluu ikään ja kokeile tarrataulua. Mutta onko muita vinkkejä? Ystävän perheessä tuo tarrataulu ei toiminut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein jääkaapin oveen "kartan", vuokaaviona ikäänkuin, jossa on ensimmäisessä laatikossa sana "ohje" - jos lapsi sanoo kyllä - nuoli johdattaa laatikkoon jossa "kaikki hyvin" ja hymyileviä kasvoja. Jos lapsi sanoo ohjeelle ei - nuoli johdattaa laatikkoon jossa on seuraamus. Muutama erilainen seuraamus ikätason mukaan, joista lapsi voi valita, esim ei telkkaria, huoneeseen rauhoittumaan, tms. Seuraamuksen jälkeen nuoli jatkuu ensimmäiseen laatikkoon jossa annetaan "ohje".
Lapsi oppii että ei auta venkoilu, seuramuksen jälkeen silti joutuu lopulta tekemään asian jonka aikuinen pyysi. Tämä mustavalkoisuus sopii niihin asioihin joista ei vaan neuvotella, esim hampaiden pesu illalla. Meillä (erkkalapsella) jostain ohjeen annosta saattoi tulla ihan raivari, siksi seuraamuksenakin on mm rauhoittuminen huoneessa.
Tällä hetkellä meillä riittää, että muistuttaa, olen jo pyytänyt tekemään asian, haluatko että tulee seuraamus?
Neljävuotiaalle nuo vaiheet pitää tehdä kuvin, esim "ohjeen" kohdalla kirjoitetun sanan lisäksi vaikkapa äidin/isän kuva ja puhekupla.
Voiko olla ihan vaan uhmaa? Tuskin olet epäonnistunut vanhempi, lapsillakin kun on oma tahto. Vain lapsettomat väittää että kaikki käytös on vanhempien vika.
Uhma menee ohi ja lapsi kasvaa. Normaalit rajat ja rakkaus riittää. Ei tarvita vapaata eikä tiukkaa kasvatusta.
Turha alapeukuttaa, seison sanojeni takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä varten minulla on tämä jatimatikki. Tällä saa ihan kenet vaan tottelemaan. joo... naapuri on hiljaa, joo.
Vierailija kirjoitti:
Tein jääkaapin oveen "kartan", vuokaaviona ikäänkuin, jossa on ensimmäisessä laatikossa sana "ohje" - jos lapsi sanoo kyllä - nuoli johdattaa laatikkoon jossa "kaikki hyvin" ja hymyileviä kasvoja. Jos lapsi sanoo ohjeelle ei - nuoli johdattaa laatikkoon jossa on seuraamus. Muutama erilainen seuraamus ikätason mukaan, joista lapsi voi valita, esim ei telkkaria, huoneeseen rauhoittumaan, tms. Seuraamuksen jälkeen nuoli jatkuu ensimmäiseen laatikkoon jossa annetaan "ohje".
Lapsi oppii että ei auta venkoilu, seuramuksen jälkeen silti joutuu lopulta tekemään asian jonka aikuinen pyysi. Tämä mustavalkoisuus sopii niihin asioihin joista ei vaan neuvotella, esim hampaiden pesu illalla. Meillä (erkkalapsella) jostain ohjeen annosta saattoi tulla ihan raivari, siksi seuraamuksenakin on mm rauhoittuminen huoneessa.
Tällä hetkellä meillä riittää, että muistuttaa, olen jo pyytänyt tekemään asian, haluatko että tulee seuraamus?
Neljävuotiaalle nuo vaiheet pitää tehdä kuvin, esim "ohjeen" kohdalla kirjoitetun sanan lisäksi vaikkapa äidin/isän kuva ja puhekupla.
Tämä on kokeilemisen arvoinen juttu. Taidanpa testata tätä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidin kädestä kiinni. Sai riidellä muuten kanssani, mutta ei turvallisuutensa kustannuksella. Vaikea ikä. Pukemiseen riitti välttämätön ja ovesta ulos. Sai pukea loput matkalla. Laadin palkintosysteemin, tarrataulun. Sai uuden tarran, kun oli selvitty haastavasta tilanteesta. Samat tilanteet olivat uudestaan ja uudestaan haastavia, mutta puki esim. siksi, että sai enemmän tarroja illalla. Laskettiin kuinka monta tarraa sai päivässä. Tarrat symboloivat lapselle sitä miten hyvä hän oli tekemään itse. Annoin enemmän vastuuta esim keittiössä, jotta sai oppia uutta ja niistä lisää tarroja.
Vierailija kirjoitti:
Kunnolla remmiä vaan. Oppii.
Samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidin kädestä kiinni. Sai riidellä muuten kanssani, mutta ei turvallisuutensa kustannuksella. Vaikea ikä. Pukemiseen riitti välttämätön ja ovesta ulos. Sai pukea loput matkalla. Laadin palkintosysteemin, tarrataulun. Sai uuden tarran, kun oli selvitty haastavasta tilanteesta. Samat tilanteet olivat uudestaan ja uudestaan haastavia, mutta puki esim. siksi, että sai enemmän tarroja illalla. Laskettiin kuinka monta tarraa sai päivässä. Tarrat symboloivat lapselle sitä miten hyvä hän oli tekemään itse. Annoin enemmän vastuuta esim keittiössä, jotta sai oppia uutta ja niistä lisää tarroja.
Eli ehkä jonkinlainen tarrataulun ja seuraamuskaavion yhdistelmä...
Uhmaikää. Meillä kesti yli 4-vuotiaaksi. Sitten lapsi rauhottui. Ei uskoisi enää samaksi kirkujaksi. Pidä vain pääsi. Kiristys, uhkailu ja lahjonta ovat parhaat konstit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ei kuole, vaikka päätyy ilman vaatteita pakkaseen. Kun on muutaman kerran alushousuissa päätynyt ulos, niin ihmeesti oppii, että vanhempi on tosissaan pukemisen kanssa. Jos haalari on kerran puettu ja lapsi sen riisuu, niin ulos saa mennä ilman sitä vaikka ilman kenkiä. Harva lapsi on niin kovapäinen, että ulkoilee paljasjaloin. Kun mennään ulos, niin mennään ulos, vaikka lapsi miten ällittelisi.
Ja kun on kerran riuhtaissut kätensä kädestäni ja juossut autotien laitaan, niin saa kotona päälleen valjaat ja ulkoilee hihnassa. Varmasti ahdistavaa, mutta lapselle voi kertoa, että pelkää tämän jäävän auton alle, joten tämä on ainoa mahdollisuus pitää lapsi hengissä.
Sama ihan missä tahansa lapsen typeryydessä. Turha tapella lapsen kanssa, parempi antaa hänen oppia seurauksista.
Älkää sanoko että vanhemmista johtuu aina, kun ei se ole noin yksinkertaista. Toiset lapset omaavat huomattavan paljon suurempia tempperamenttejä kuin toiset. Jotkut toki voivat johtua kurinkin puutteesta, mutta sitä te ette voi tietää.
Itsellä lievästi kehitysvammainen lapsi jolla on ollut aina 0cm pinna ja hyvinkin tulinen sielu. Moni pulma selittyy meillä toki kehityksen hitaudella, mutta ei kaikki.
Pukemistilanteet olivat hyvin haastavia, annoin joka kerta selkeän vaihtoehdon sanallisesti ja kuvan kanssa, joko puet itse ja seuraus on pastilli, tai äiti auttaa ja ei pastillia. "Äiti auttaa" tarkoitti meillä sitä että istuin lapsen päällä ja puin karjuvaa, potkivaa, lyövää 5-vuotiasta vaate kerrallaan väkisin.
Yleinen tottelemattomuus johti usein lelujen pois ottamiseen ja täysriehuminen ja aggressiivinen käytös johti fyysiseen tilan rajaamiseen. Pikkuhiljaa helpotti, ja nyt kaikki sujuukin hyvin. Mutta joillekkin lapsille seuraukset pitää selkeästi ennakoida, ja niiden läpikäynti lapsen tasolla.
Meillä ei onneksi ole tuota pukemisongelmaa, mutta tuo autotielle päin säntäily kuulosti liian tutulta. Ja tyttö on 4 v. Tosi fiksu ja omatoiminen ja hahmottaa jo jotain liikenteestä. Sen oivallettuaan itsekin on ilmeisesti keksinyt kuinka hauskaa on säikäytellä äitiä juoksemalla autoja kohti. Meillä päiväkodilla ei ole parkkipaikkaa vaan pysäköidään lähimmän kaupan parkkipaikalle ja siellä se säntäilee ihan kiusatakseen vanhempia. Siis silloin kun pitää hetkeksi keskittyä nuorempaan niin livahtaa. En ole oikein keksinyt vielä muuta kuin, etten päästä käden mittaa pidemmälle ja yritän kannustaa osallistumaan pikkusisaruksen huomioimiseen. Kun ei tuo esikoinenkaan oikeasti liikennettä vielä tosiaan hahmota, ei siis muuta kuin mitä on hänen edessään, taakseen tajuaa harvoin vilkaista. Ainoa neuvo mitä osaan jakaa on yrittää ennakoida ainakin noita vaaratilanteita eikä vain päästä lasta liian kauas itsestä. Meillä ei ainakaan olla vielä keksitty niitä taikasanoja, joilla koko tuo säntäily oltaisiin saatu loppumaan, ei puhumalla, vähäisellä huomiolla, torumisella, lahjomisella, hämäämisellä... Eli ennakoi ja estä jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Kunnolla remmiä vaan. Oppii.
Ei ikinä fyysitä eikä henkistä väkivaltaa. Lapsi muistaa ja joudut varmasti vaikeuksiin hänen kanssaan. sinä olet lapsesi tehnyt ja olet nyt vastuussa hänen kasvattamisestaan tasapainoiseksi ihmiseksi puheiden ja tekojen kautta.
Tämä taitaa taas olla sellainen ketju, että ehdotetaan mitä tahansa niin ap toteaa, että on kokeiltu eikä toimi - lapsi on suoraan Manaaja-elokuvasta ja sen voi sitoa vaikka pää alaspäin puuhun ja se vaan nauraa räkäsesti.
-
Siltä varalta ettei näin olisi, vaan todellakin kysyt neuvoa.
4-vuotiaan kanssa vaikeat tilanteet eivät ole syntyneet tyhjästä. On kuljettu joku polku, jonka toisessa päässä on lapsi, joka vetää esimerkiksi pukemisen täydeksi sirkukseksi. Yleensä se on mennyt niin, että on ollut kiireisiä lähtöjä, kireyttä, sähläämistä ja huutamista ja lapsi on alkanut pitää koko touhua vastenmielisenä.
Yksi tapa huonojen tapojen jo tultua opituksi pukemiseen on kertoa lapselle kun homma menee pelleilyksi, että voi harmi nyt ei sitten mennä eikä osteta niitä karkkeja mitä piti kaupasta ostaa. Eikä sitten mennä. Tämä on tärkeää tai lapsi oppii vielä voimakkaammin ettei sinun sanomisillasi ole väliä.
Pukemisesta voi tehdä kilpailun tyyliin "Kuka on ensimmäisenä valmis?". Meillä tämä toimi uskomattoman hyvin.
Tyhjiä uhkauksia ei pidä käyttää eikä erityisesti pidä loputtomiin sanoa "Älä sitä, älä tätä" ilman seurauksia. Riehumisella ja kieltojen kuuntelematta jättämisellä pitää olla ikäviä käytännön seurauksia (ei mennä, ei katsota telkkaa tms.)