Emme olisi suostuneen kaikenmaailmoihin terapioihin ja tutkimuksiin, jos olisimme tienneet millaiseen noidan kehään joudumme ja että aina löytyy uusi ongelma

Te voitte myös päättää ettei lasta nyt tutkita eikä kuntouteta.

Tyttö on aina kehittynyt normaalisti , ei ole ollut mitään vammaisuuteen viittaavaa. Tuntuu, että tässä nyt yritetään väkisin tehdä meille erityslapsi.

Ap

Seuraavaksi lääkitys kuntoon! Lääkärit on aika vekkulia väkeä.

Lääketeollisuus kiittää ja kumartaa.

No ette vie sita terapiaan tai jatkotutkimuksiin.

Toi AHDH-diagnoosihan on vain eduksi jos nyt on niin, etta lapsi tarvitsee enemman tukea, koska kunnan on pakko sita jarjestaa. 

Mita neuvola sanoo? Onko menossa koulukypsyystestiin?

En ymmärrä. Miksette ota kaikkea tukea mitä saatte? Yhteiskunnassa on vaikeaa saada tarvittavia tukitoimia yleisesti, joten jos teille tarjotaan niin miksi ei? On niin paljon lapsia, jotka ei saa vaikka tarvitsevatkin....

Ehkä tuo asia tuntuu nyt pahalta, mutta lisätuesta ei ole ainakaan mitään haittaa lapselle. Kannattaa ottaa kaikki tuki vastaan, mitä tarjotaan. Jos jossain vaiheessa huomataan, ettei lapsi niitä oikeasti tarvitsekaan, niin hyvä vaan!!

Lapsenne joutuu elämään itsensä kanssa loppu elämänsä, ette te vanhemmat. Hänellä on oikeus saada kaikki tuki ja apu mitä hän tarvitsee kehittyäkseen mahdollisimman pärjääväksi aikuiseksi. Aivot ovat hänellä vielä plastiset ja niitä voidaan kuntouttaa tehokkaasti. Siinä vaiheessa kun hän itse huomaa teininä ongelmansa, on kuntouttaminen jo mahdollisesti myöhäistä.

Nyt häpeä! Te olette halunneet hänet tähän maailmaan saattaa ja saatte nyt tukea häntä elämässä!

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on aina kehittynyt normaalisti , ei ole ollut mitään vammaisuuteen viittaavaa. Tuntuu, että tässä nyt yritetään väkisin tehdä meille erityslapsi.

Ap

Tämähän on täydellisessä ristiriidassa sen kanssa, mitä ensin kirjoitit. Lastenhoidon ammattilaiset näkevät uransa aikana tuhansia lapsia. Jos heidän mielestään esimerkiksi motorinen kehitys ei ole normaalia, niin sitten se tuskin on.

No, koulussa sen sitten näkee.

Teinä kyllä ottaisin kaiken terapian vastaan. Olen yläkoulun opettaja ja siellä on näitä onnettomia, jotka eivät ole ikinä saaneet kuntoutusta, vaikka esimerkiksi kynän käsittely on edelleen ongelma. Kas kun ei se aika pelkästään näitä hoida.

Yläkouluun tulee aina välillä näitä huoltajan mielestä "normaaleja", mutta vähän kömpelöjä nuoria. Pulmat näkyvät tuossa vaiheessa selvästi ja usein opinnot yläkoulussa pysähtyvät kuin seinään.  Teinien kohdalla kuntoutukset tms. eivät enää auta kunnolla ja nuori joutuu elämään ongelmiensa kanssa loppuikänsä. Ei ole reilua!

Ne tutkimuksetko sen kehitysvamman aiheutti? Voisko nyt olla kuitenkin niin, että ammattilaiset osaavat hommansa?

p.s. cp-vamma ei ole kehitysvamma

Jotenkin ymmärtäisin, jos tunkisivat lääkitystä jolle ei tunnu olevan tarvetta. Vaan jos on kuntoutusta ja lapsi ei siitä ahdistu, eikä se tunnu häntä haittaavan, niin eikö se ole vain hyvä asia? Ei varmasti teidän lapsesta ole kiva olla se porukan kömpelys, kuten itsekin myönnät hänen olevan, jos asiaa voidaan jotenkin helpottaa.

Lapsen etu on tulla tutkituksi kunnolla. Vanhempien nolous ja häpeä ei saa mennä sen edelle.

Kömpelyys, johtuu aivojen toiminnan puutteista. Aivot eivät silloin osaa ohjata elimistö liikkumaan oikein. Tilanne paranee kuntoutuksella ja samalla esimerkiksi matematiikan oppimisen edellytykset paranevat.

Jos on epäily lievästä kehitysvammaista niin lapsenne pulmat ei ole ihan pieniä.

Lapsen kehityksenhäiriöt on aina vaikea vanhempien hyväksyä, hakekaa itse apua myös.

up

Sama noidankehä täälläkin, fysioterapiaa,ihme verikokeita ja tutkimuksia kaikki testit tosin tulleet takaisin hyvinä ei mitään ongelmaa.

Mutta aina löytyy joku joka haluaa että jos, vielä ja vielä kerran menisitte kaiken maailman tutkimuksiin. 

Melkein joka toinen päivä saa lapsen kanssa juosta sun missä. Sitten kun kieltäydytään niin on lasu perässä(tai uhkaillaan sillä).

Tosin hekin kävivät heidän arvioinnit tekemässä,(En edes ollut sitä vastaan, halusinkin että he näkevät mistä tässä nyt on kysymys) olivat vaan selvä juttu ei tässä mitään hyvää jatkoa. 

Muakin juoksutettiin terapeutilta toiselle lapsena, kun olin muka liian hiljainen...Yhtä tyhjän kanssa, sitten kun itse halusin muuttua, niin muutuin.

Ap:n tapauksessa voi olla ylidiagnosointia ja ilmiötä jossa "työkaluni on vasara, näen siis nauloja kaikkialla" eli terapeutti näkee sitä mihin hänet on koulutettu, näkee sitä sielläkin missä sitä ei ole...

Omat vanhemmat sai kokea karun juoksutuksen aikoinaan, kaikki terapiat ja testit mitä olla voi. 

Lopuksi saivat syytteen lapsen (eli minun) pahoinpitelystä. Kun ei löytäneet muuta syytä minun oireilulle.

Vanhemmat sitten veivät minut yksityiselle loppui juoksutus. Ja syykin minun jatkuvaan itkemiseen löytyi se oli reuma jota sitten sairastin 1-15 vuotiaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kömpelyys, johtuu aivojen toiminnan puutteista. Aivot eivät silloin osaa ohjata elimistö liikkumaan oikein. Tilanne paranee kuntoutuksella ja samalla esimerkiksi matematiikan oppimisen edellytykset paranevat.

Meillä on molemmat lapset saaneet palautetta kömpelyydestä päiväkodissa, (mutta mitään erityistoimia ei tarvittu). Nyt ovat koulussa ja liikkuvat ketterästi ja menestyvät koulussa hyvin. Toinen vielä erityisen lahjakas, hyötyy eriytetystä opetuksesta. Mut joo, tuntuihan se silloin leimaavalta ja heti tarkkoina vanhempina huolestui kovin, että onko nyt jostain epänormaalista kyse. Toisaalta ymmärrän, että on hyvä tietää ammattilaisen näkökulmasta, heillä kun on iso vertailuporukka silmiensa edessä koko ajan.