Sanotaan että sydäntä pitäisi kuunnella mutta

Mitä sinä haluat?

Ole rohkea sen suhteen.

Jos eroat, niin eroa niin, että pärjäät itseksesi. Et voi ottaa sitä toista onnesi varmistajaksi.

Otat eron niin, että pärjäät itseksesi. Otat eron siksi, että et halua jatkaa sitä mitä on nyt.

Mieti rehellisesti mitä haluat ja toimi sen suuntaan.

Avaa susi ja juttele kumppanisi kanssa. Mikähän hänellä on tilanne ja ajatus?

Olet naimisissa, luvannut TAHTOA rakastaa puolisoasi. Ei siinä pappi tai muu vihkijä kysy, että rakastatko kunnes ihastut toiseen vaan TAHDOTKO rakastaa puolisoasi. Päätä jatkaa tahtomista ja osoita rakkautta puolisollesi, tunteetkin tulevat perässä. 

Terapia? Saatko helpolla orgasmin aviomiehen kanssa ja kuinka usein? Mitä teette aviomiehen kanssa yhdessä (mitä esim ootte tehnyt tällä viikolla?)? Mitä haluisit tehdä uuden miehen kanssa (siis mitä nykyinen ei halua tms tehdä)?

Luojamme -joka tietää ajatuksemmekin- sanoo sydämen kuuntelemisesta aivan toista kuin tämä maailma.

Jeesus sanoo Raamatussa näin: "Ja Hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Markus 7:20-23)

Voi pyytää Herraa auttamaan unohtamaan ihastuksesi ja auttamaan rakastamaan aviomiestäsi.  

Maailma menisi aika sekaisin jos aina kuunneltaisiin tunnetta eikä järkeä. Yleensä pitäisi pitää se järki se mukana, ja ehkä kuunnella päätöksenteossa vähän sekä sydäntä että järkeä.

Olet rakastunut mielikuvaan täydellisestä kumppanista. Arki hänen kanssaan romahduttaisi pilvilinnat nopeasti.

Sydäntä ei tule kuunnella, jos se on johtaa aviorikokseen tai -eroon. Avioliitto on tahdon asia, ja juuri tuollaisina aikoina sitä tahtoa kysytään.

Olen yrittänyt kaikkea. Katsoa puolisoa rakastaen, tehdä hänen kanssaan kaikkea, huomioida mutta siitä jää melkenpä paha maku mieleen, koska hän ei koskaan huomio minua. Meillä on ollut vuosia sitten todella pahoja aikoja ja jäin liittoon silloin.

Tuntuu etten ole onnellinen näin. Jos eroan, en eroa tuon toisen takia, mutta olisihan se sitten suuri mahdollisuus hänellekkin ottaa se askel, jos minua aidosti rakastaa.

Olen yrittänyt olla näkemättä häntä. Emme ole some yhteydessä nyt, mutta mies kyllä niin haluaisi.

Olen vaan niin umpikujassa. Pidämme toisistamme valvasti, ja tämä on jatkunut kauan. Ehkä puhun asiasta ihastukseni kanssa.

Älä eroa sen toisen ihmisen vuoksi vaan ajattele näin, että tapahtui sen uuden ihmisen suhteen mitä tahansa, niin silti haluat erota ja pärjäät ja haluat elää yksin.

Mieti eroa niin, että sitä toista ihmistä ei olisi, mutta muuten tilanne nykyinen. Älä valehtele, kaunistele tai huononna mielessäsi parisuhdettasi.

Mitä silloin tekisit?

Realistisesti pitää ottaa huomioon myös se, että tämä ihastus on kuitenkin sinulle tuntematon ihmisenä. Ette elä nyt arkea eikä teillä ole suhdetta. Usein tuollainen tilanne ja ihminen tuntuu paremmalta kuin silloin kun eläisi *oikeaa* arkea sen ihmisen kanssa.

Mutta onhan sekin totta, että toisen ihmisen kanssa se arki on mukavampaa kuin toisen. Vaikka eläisi samankaltaista arkea, niin toisen kanssa se on luonnikkaampaa ja ajatuksesta yhteneväisiä.

Mieti onko eroajatus todellista vai tuon uuden ihmisen kautta mieleesi tullut.

Sydäntään pitää kuunnella, mutta sopivasti myös järkeä, kuten joku sanoikin.

Vierailija kirjoitti:

Älä eroa sen toisen ihmisen vuoksi vaan ajattele näin, että tapahtui sen uuden ihmisen suhteen mitä tahansa, niin silti haluat erota ja pärjäät ja haluat elää yksin.

Mieti eroa niin, että sitä toista ihmistä ei olisi, mutta muuten tilanne nykyinen. Älä valehtele, kaunistele tai huononna mielessäsi parisuhdettasi.

Mitä silloin tekisit?

Realistisesti pitää ottaa huomioon myös se, että tämä ihastus on kuitenkin sinulle tuntematon ihmisenä. Ette elä nyt arkea eikä teillä ole suhdetta. Usein tuollainen tilanne ja ihminen tuntuu paremmalta kuin silloin kun eläisi *oikeaa* arkea sen ihmisen kanssa.

Mutta onhan sekin totta, että toisen ihmisen kanssa se arki on mukavampaa kuin toisen. Vaikka eläisi samankaltaista arkea, niin toisen kanssa se on luonnikkaampaa ja ajatuksesta yhteneväisiä.

Mieti onko eroajatus todellista vai tuon uuden ihmisen kautta mieleesi tullut.

Sydäntään pitää kuunnella, mutta sopivasti myös järkeä, kuten joku sanoikin.

Haluaisin erota vaikkei ihastusta olisikaan. Mutta onko eroon hyvä syy se, että haluan olla onnellinen? Tai oikeamin tunnen itseni onnettomaksi liitossa jossa lähes kaikki muu on hyvin, paitsi hellyys ja läheisyys ja ehkä toisen kunnioittaminen puuttuu?

Olen hyvin itsetuntoinen ihminen, en tarvitse miestä elättämään tai tekemään kotitöitä. Tarvitsen miehen rakastamaan. Samalla tunnen hieman huonoutta, koska enhän minäkään rakasta. Mutta kenen kanssa puhua tästä?

Puhut tietenkin sen miehesi kanssa, kenekäs muunkaan... 

Vierailija kirjoitti:

Luojamme -joka tietää ajatuksemmekin- sanoo sydämen kuuntelemisesta aivan toista kuin tämä maailma.

Jeesus sanoo Raamatussa näin: "Ja Hän sanoi: "Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisen sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen." (Markus 7:20-23)

Voi pyytää Herraa auttamaan unohtamaan ihastuksesi ja auttamaan rakastamaan aviomiestäsi.  

:D Oppeja suoraan kivikaudelta millä ei ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa

Kävin paljon noita tunteita läpi kun olin avioliitossa jossa mies ei oikein halunnut mua enkä saanut lämpöä ja rakkautta jota todella kipeästi tarvitsin. Elin sellaista vajaata elämää.

Lopulta tein hirvittävän raskaan päätöksen erosta. Se oli vaikeaa koska eksäni oli ns ”hyvä” mies. Monella mittarilla. Syyllistin itseäni valtavasti, luulenko olevani joku prinsessa kun haluan huomiota ja lämpöä, haluan olla haluttu ja rakastettu. Kun mulla kuitenkin on vastuuntuntoinen puoliso joka on uskollinen ja luotettava.

Nyt elän miehen kanssa joka oli mielessäni jo tuolloin. Se kemia ei ollut valheellista vaan täyttä totta. Näin on hyvä, elämä ei ole sellaista pinnistelyä että kestänhän, kestänhän. Elämässä on valoa, valtavasti hymyä, rakkautta, sek siä. Haluan elää tätä elämää, nukahtaa iltaisin rakkaani viereen ja herätä aamuisin hänen vierestään, koskettaa hänen ihoaan joka päivä, tulla kosketetuksi niin kauniisti ja kunnioittaen etten ennen tällaisesta tiennyt. Kuinka toinen voi katseella ja kosketuksella välittää sellaisen määrän rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kaikkea. Katsoa puolisoa rakastaen, tehdä hänen kanssaan kaikkea, huomioida mutta siitä jää melkenpä paha maku mieleen, koska hän ei koskaan huomio minua. Meillä on ollut vuosia sitten todella pahoja aikoja ja jäin liittoon silloin.
Tuntuu etten ole onnellinen näin. Jos eroan, en eroa tuon toisen takia, mutta olisihan se sitten suuri mahdollisuus hänellekkin ottaa se askel, jos minua aidosti rakastaa.

Olen yrittänyt olla näkemättä häntä. Emme ole some yhteydessä nyt, mutta mies kyllä niin haluaisi.

Olen vaan niin umpikujassa. Pidämme toisistamme valvasti, ja tämä on jatkunut kauan. Ehkä puhun asiasta ihastukseni kanssa.

Ahaa, tässä taitaakin olla villakoiran ydin. Unohda nyt se toinen hetkeksi, ja mieti oikeasti, haluatko jäädä huonoon liittoon loppuelämäksesi. Lähde, jos tuntuu etta elämä yksin on parempaa kuin elämä miehesi kanssa. Mina tein niin, ja se oli aivan oikea ratkaisu.

Ei miehesikään varmasti ole onnellinen, jos teillä asiat on noin.  

Onko teillä lapsia?

Jos ei ole (ja ehkä vaikka olisikin) niin en mä oikein tiedä onko onnettomassa liitossa jatkaminenkaan mistään kotoisin. Kuten joku sanoi, mieti haluaisitko erota vaikka sen toisen kanssa ei tulisi mitään juttua. Mä aikanaan halusin. En ole päivääkään katunut.

Huomioi sinä aviomiestäsi. Tee hänelle, kuten haluaisit hänen tekevän sinulle -huomioivan jne. Jos pidät avioeron takaportin mahdollisena ja avoimena tai raollaan, et tee liittosi eteen parhainta mahdollista. Googleta, lue vaimoista, jotka ovat saaneet miehensä rakastumaan itseensä uudellen olemalla heille hyviä. Älä anna periksi, kyllä se vielä iloksi muuttuu! Puhuminen miehesi kanssa olisi myös hyvä asia. Ja avioliittoleiri, jos miehesi sellaiselle suostuu lähtemään.