Työ on vienyt ilon harrastuksesta

Olen opiskelija ja aloitin syksyllä erään kielen opiskelun kansalaisopistossa. Syksyllä meillä oli kurssipäivänä koulusta etäpäivä ja tällöin menin aina energisenä ja täynnä intoa kurssille. Ja hyvin valmistautuneena, kun opinnoissa oli muutenkin aika kevyt jakso menossa, niin ehdin vapaa-ajalla hyvin opiskella niin kurssin läksyjä kuin ylimääräistäkin. Puolitoistatuntinen kerran viikossa tuntui aika vähältä ja aika hujahti aina hetkessä.

Nyt alkuvuoden olen ollut työssäoppimisjaksolla ja olen ollut muutenkin aika väsynyt, niin kurssille meno on tuntunut tämän ajan melkeinpä pakkopullalta. Minussa on myös kotihiiren vikaa joten töiden jälkeen haluaisin pikaisesti vain kotiin lepäilemään. Kurssilla väsyneenä ajatus ei oikein kulje enkä saa siitä niin paljon irti kuin mitä syksyllä sain. Aika ei nyt tunnilla lennä, vaan lähinnä sitä odottaa että koska tämä loppuisi. Kielen opiskeluun ei myöskään ehdi eikä jaksa vapaa-ajalla samalla tavalla panostaa kuin ennen työharjoittelua, joten tunnille ei menekään enää niin valmistautuneena kuin syksyllä.

Itse kielessä ei siis edelleenkään ole mitään vikaa, tykkään siitä tosi paljon ja mielelläni opiskelen edes vähän päivässä, mutta turhauttaa se että tämä ohjattu opiskelu tuntuu nyt tahmealta.
Miten te muut jaksatte harrastaa työpäivän jälkeen, vai oonko minä vain jotenkin erityisen väsynyt ja laiska?