Pelkään koko ajan tekeväni väärän päätöksen ja muutan mieltäni joka asiassa!

Aika rankkaa tuollainen. Ootko tehnyt elämässäs paljon vääriä valintoja vai mistä tuo kumpuaa?

Vierailija kirjoitti:

Aika rankkaa tuollainen. Ootko tehnyt elämässäs paljon vääriä valintoja vai mistä tuo kumpuaa?

Pari kertaa kohtalokkaan vääriä valintoja, vaikka käytin parasta harkintakykyäni. Oli huonosta onnestakin kyse eikä pelkästä omasta kelvottomuudssta, mutta ilmeisesti jäänyt kytemään alitajuntaan, että en pysty tekemään hyvää päätöstä itselleni. Ap

Oot vain tavallinen nainen. Tuo mainitaan jo raamatussa

mies50v

Vierailija kirjoitti:

Oot vain tavallinen nainen. Tuo mainitaan jo raamatussa

mies50v

Pitäisikö minun muuttua mieheksi, niin helpottaisi sitten, vai olisiko mitään muuta ratkaisua :/ Ap

Hmmm... En voi oikein muuta todeta, kuin että uskalla luottaa omiin ratkaisuihin. Itse olen myös alkanut luottamaan intuitioon. Tulee usein päätöstilanteissa sellainen jännä fiilis, ikään kuin tiedostais alitajunnassa mikä on oikee ratkaisu.

Esim. Autokauppoja tehdessä oon aina luottanut intuitioon. Jos joku auto on tuntunut ”väärältä”, en oo sitä ostanut. Viimeisimmän auton oston kohdalla tuli hyvä fiilis jo pelkästään kun näki auton. Eikä oo tarttenut katua, vaikka onkin 14 v vanha auto ja kohta 200 000 mittarissa, toimii upeesti.

Tässä nyt siis yks esimerkki mun elämästä. Oon joskus ollut itsekin tuollainen epäröijä, nykyään uskallan jo luottaa päätöksiini.

Sulla on masennusta?

Vierailija kirjoitti:

Hmmm... En voi oikein muuta todeta, kuin että uskalla luottaa omiin ratkaisuihin. Itse olen myös alkanut luottamaan intuitioon. Tulee usein päätöstilanteissa sellainen jännä fiilis, ikään kuin tiedostais alitajunnassa mikä on oikee ratkaisu.

Esim. Autokauppoja tehdessä oon aina luottanut intuitioon. Jos joku auto on tuntunut ”väärältä”, en oo sitä ostanut. Viimeisimmän auton oston kohdalla tuli hyvä fiilis jo pelkästään kun näki auton. Eikä oo tarttenut katua, vaikka onkin 14 v vanha auto ja kohta 200 000 mittarissa, toimii upeesti.

Tässä nyt siis yks esimerkki mun elämästä. Oon joskus ollut itsekin tuollainen epäröijä, nykyään uskallan jo luottaa päätöksiini.

Mä olin paniikissa esimerkiksi tästä nykyiseen asuntoon muutosta. Silti on ollut ihan hyvä asua ja olen ollut tyytyväinen. En tietenkään voi tietää, olisiko ollut joku vielä parempi ratkaisu. Ap

Odota, että tulee kakkoshätä ja istunnolla rentoutuneessa tilassa teet päätöksen. Näin mä toimin.

Miksi omistusasunnosta pääsee helposti eroon vasta kahden vuoden kuluttua?

Joo, tiedän että sillon välttyy myyntiVOITTOverolta, mutta jos teet esim. 10 000 euroa myyntivoittoa (ja välttämättä et tee yhtään voittoa), joutuisit maksaa veroa vain 3 000 euroa. Ihan yhtä helppoa myyminen joka tapauksessa on.

Yksi ongelma saattaa olla Asperger (?) luonteessani. Olen huono kommunikoimaan ja reagoimaan yllätyksiin. Tällöin jos joutuu esimerkiksi kommunikoimaan kampaajan, vuokranantajan tmv. kanssa lennossa, en pysty enää ajattelemaan vaan menen lukkoon, enkä näe paljon muita vaihtoehtoja kuin mukautua toisen ehdotukseen. Ap

Ei omistusasunnossa tarvitse asua kahta vuotta. Voit muutta pois vaikka heti. Se miksi monet haluavat asua sen 2 vuotta, johtuu siitä, että silloin myyntiVOITOSTA ei tarvitse antaa valtiolle 30%. Alle 2 vuotta asuessa joutuu. 30% on loppujen lopuksi aika pieni summa. Jos arvo nousee 10K, joudut antamaan valtiolle 3K. Mitä väliä kaikki voitto on kotiinpäin ja velan maksu myös on säästämistä!

Vierailija kirjoitti:

Hmmm... En voi oikein muuta todeta, kuin että uskalla luottaa omiin ratkaisuihin. Itse olen myös alkanut luottamaan intuitioon. Tulee usein päätöstilanteissa sellainen jännä fiilis, ikään kuin tiedostais alitajunnassa mikä on oikee ratkaisu.

Esim. Autokauppoja tehdessä oon aina luottanut intuitioon. Jos joku auto on tuntunut ”väärältä”, en oo sitä ostanut. Viimeisimmän auton oston kohdalla tuli hyvä fiilis jo pelkästään kun näki auton. Eikä oo tarttenut katua, vaikka onkin 14 v vanha auto ja kohta 200 000 mittarissa, toimii upeesti.

Tässä nyt siis yks esimerkki mun elämästä. Oon joskus ollut itsekin tuollainen epäröijä, nykyään uskallan jo luottaa päätöksiini.

Ostaa Toyotan tai Hyundain niin ei pahasti voi vikaan mennä. On olemassa parempia ja huonompia autoja. Intuitiota ei kannata päätöksissä käyttää.

Asunto on koti eikä mikään sijoitus tai keinottelua varten. 

Jotkut noista vääristä päätöksistä elämässäni olivat sellaisia, että jollain asteella tiesin tai tunsin tekeväni väärän päätöksen jo etukäteen, mutta en jotenkin pystynyt vaan vastustamaan sitä. Tästä on jäänyt valtava syyllisyys. Ja en tiedä onko tämä johtanut siihen, että olen niin kaukana alkuperäisestä elämänsuunnitelmastani ja minuudestani niin paljon, että en tiedä enää yhtään kuka olen, enkä siis tiedä kuka tekee päätöksiä, ketä ja mitä varten. Ap

Tällä hetkellä parhaillaan kadun sitä kampaajalle menoa: ei olisi pitänyt antaa kampaajan käsitellä hiuksia niin rajusti, eikä lopputulos ole välttämättä sen yli 100 euron arvoinen. En taaskaan jaksanut kommunikoida tuolla tehokkaasti tai menin lukkoon, kunnes en enää muistanut mitä halusin.

Mitään hätäähän mulla ei varsinaisesti ole, kun tukka on vielä päässä. Yleensä aina jälkeenpäin ja rauhoituttuani tajuan, mikä olisi ollut se kaikkein paras ratkaisu, mutta eihän se enää auta. Pitäisi oppia rauhoittumaan etukäteen? Ehkä mä olen vähän ahdistunut yleisesti ottaen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmmm... En voi oikein muuta todeta, kuin että uskalla luottaa omiin ratkaisuihin. Itse olen myös alkanut luottamaan intuitioon. Tulee usein päätöstilanteissa sellainen jännä fiilis, ikään kuin tiedostais alitajunnassa mikä on oikee ratkaisu.

Esim. Autokauppoja tehdessä oon aina luottanut intuitioon. Jos joku auto on tuntunut ”väärältä”, en oo sitä ostanut. Viimeisimmän auton oston kohdalla tuli hyvä fiilis jo pelkästään kun näki auton. Eikä oo tarttenut katua, vaikka onkin 14 v vanha auto ja kohta 200 000 mittarissa, toimii upeesti.

Tässä nyt siis yks esimerkki mun elämästä. Oon joskus ollut itsekin tuollainen epäröijä, nykyään uskallan jo luottaa päätöksiini.

Ostaa Toyotan tai Hyundain niin ei pahasti voi vikaan mennä. On olemassa parempia ja huonompia autoja. Intuitiota ei kannata päätöksissä käyttää.

Ei oo merkillä väliä, jos autosta ei oo huolehdittu. Vai väitätkö että mainitsemasi automerkit ovat hyviä autoja, jos huoltoja on laiminlyöty?

Oma kokemukseni sen kertoo, että kyllä kannattaa intuitiota kuunnella. Tiesin autokaupassa heti, että on hyvä auto. Ja sitä se on todentotta ollutkin. Eikä oo muuten Toyota tai Hyundai. Usko sää mihin haluat, luotan itteeni nyt ja jatkossakin. ;)

Vierailija kirjoitti:

Sulla on masennusta?

Ja vähän ahdistusta?

Onko sinua mitätöity perheessäsi? Minua on ja tunnistan hyvin mistä puhut.

Kuulostaa samanlaiselta persoonallisuudelta kuin mulla. Lievä ahdistus ja masennus saattaa lisäksi välillä tulla päälle jonkun asian johdosta helpostikin.

Ite en osaa päättää mitään pientäkään. Ja kadun päätöksiä jatkuvasti. Olen hyvin vaativa itseni ja muiden suhteen, ja mulla on paljon odotuksia.

Odotan tiettyä tulosta ja fiilistä, mutta en aina osaa edes eritellä, miten sen saan hommattua.

Enkä halua pettyä.

Tähän on auttanut 1) vaihtoehtojen raju rajaaminen 2) turhien päätösten siirtäminen myöhemmäksi 3) ulkopuolisten asioiden poissulkeminen ja vain itsensä kuuntelu 4) asioiden tekeminen ja päättäminen väkisin, ilman analysointia 5) etukäteen sen miettiminen, että mitä tarvitsee 6) muiden tuki ja muilta osittain esimerkin ottaminen.

Terapia auttaisi parhaiten.