Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa raskasta
19.02.2019 |
Emme riitele usein, mutta kun riitelemme, taustalla on usein se, että hän ei kestä ottaa vastaan tunteitani tai käsitellä omiaan ja riidat saattavat mennä tosi pahoiksikin. Tiedostan, että hänellä tunteiden käsittelyn vaikeus tulee lapsuudesta ja ennen kaikkea huonosta isäsuhteesta. Yritän tukea häntä tuossa parhaani mukaan, enkä aina näytä tunteitani niin suoraan, kun ehkä haluaisin. En kuitenkaan haluaisi sensuroida itseänikään tai omia tunteitani. Hän itsekin tiedostaa ongelman ja haluaa tehdä tunteiden käsittelyn eteen töitä.
Miten tässä pitäisi toimia? Mies aikoo hakea apua tunteiden käsittelyyn. Onko mahdollista, että hän oppii siihen ja löydämme tasapainon? En halua rasittaa häntä liikaa tunteillani, mutta toivon silti ymmärrystä enkä aina tunteiden kieltämistä ja järkipohjaista suhtautumista tunnepuolen asioihin. Onko täällä muita, kenellä on ollut vastaavia vaikeuksia? Rakastan miestä ja haluan kyllä olla hänen kanssaan ja auttaa niin hyvin kuin voin. Toivon myös samaa häneltä.
Kommentit (29)
On sulla kestämistä. Onneksi ei tarvitse enää pohtia tuollaista.
Ikävää. Myötätuntoni on sinun, ei miehesi puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tuossa oikeastaan luki muuta kuin diipadapaa....
Kiitos tärkeästä vastauksesta, siitä olikin paljon apua! Ap
Oma puolisoni sai avun dialektisesta käyttäytymisterapiasta. Se pelasti liittomme
Kaikki menee aina hyvin kun ei ole ongelmia mutta jos on vähänkin, menee joillakin pakka sekaisin. Aivan sekaisin.
Vielä jos olet ollut se vuori johon toinen voi luottaa ja sairastut, voi jee sitä toisen hätää.
Näissä tilanteissa huomaa että antaa niin paljon enemmän kuin saa. Miettii, miksi.
Vierailija kirjoitti:
On sulla kestämistä. Onneksi ei tarvitse enää pohtia tuollaista.
Ikävää. Myötätuntoni on sinun, ei miehesi puolella.
Mies on ihana ja yleensä ymmärtäväinen ja lämmin. Riidan tullen monesti sanoo rumia asioita joita jälkeenpäin katuu. Joskus pystyy ottamaan vastaan, joskus ei ja kun ei pysty, syntyy riita kun minä koen, että en saisi näyttää tunteitani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millaisia tunteita et saa näyttää, ja kuinka usein sulle tulee tarve peitellä niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tunteita et saa näyttää, ja kuinka usein sulle tulee tarve peitellä niitä?
Olen melko herkkä, ja minulla on vaikeita asioita menneisyydessäni. Jos puhun tunteistani, mies saattaa lähteä lähestymään niitä turhan järkipohjaisesti josta minulle saattaa tulla olo, että tunteideni yli jyrätään. Hän saattaa hermostua ja sitten minä hermostun takaisin. Joskus pelkään näyttää niitä, koska en halua riitaa. Usein riidan jälkeen kuitenkin keskustelemme todella asiallisesti ja hän ymmärtää todella hyvin kun on rauhoittunut.
Tiedän, että hänen ongelmansa käsitellä tunteita tulee siitä, ettei isänsä koskaan sallinut sitä ja kohdisti mieheen fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Hän ei halua olla samanlainen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma puolisoni sai avun dialektisesta käyttäytymisterapiasta. Se pelasti liittomme
Millaista se siis on? Kauanko kesti, että vaikutukset alkoivat näkyä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli vatvotko niitä menneitä asioita ja sen tuomia tunteita, vai mitä tunteita sä pelkäät näyttää? Kaikilla meillä jotkut traumat löytyy, mutta ei niitä parisuhteeseen pidä tuoda ja niistä puhua. Ei ainakaan jatkuvasti. Ne työstetään teraåeutin kanssa, ei puolison.
Nyt odotat, että mies muuttuu. Mutta kaipa sä tajuat, että miehesi mielestä voi olla samaa, että sun pitäisi muuttua...
Ja lopuksi, itse miehesi olet valinnut, joten en ehkä valittaisi, että elämä miehen kanssa on raskasta, kun ei teillä niitä riitoja edes ole usein.
Vaikutukset näkyivät jo muutamassa kuukaudessa. Nyt terapia on loppunut jo ja keinot löytyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tunteita et saa näyttää, ja kuinka usein sulle tulee tarve peitellä niitä?
Olen melko herkkä, ja minulla on vaikeita asioita menneisyydessäni. Jos puhun tunteistani, mies saattaa lähteä lähestymään niitä turhan järkipohjaisesti josta minulle saattaa tulla olo, että tunteideni yli jyrätään. Hän saattaa hermostua ja sitten minä hermostun takaisin. Joskus pelkään näyttää niitä, koska en halua riitaa. Usein riidan jälkeen kuitenkin keskustelemme todella asiallisesti ja hän ymmärtää todella hyvin kun on rauhoittunut.
Tiedän, että hänen ongelmansa käsitellä tunteita tulee siitä, ettei isänsä koskaan sallinut sitä ja kohdisti mieheen fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Hän ei halua olla samanlainen. Ap
Sinulla traumoja ja miehellä traumoja lapsuudesta. Mutta vain miehen pitäisi muuttua. Ehkäpä jatkatte siis samaan malliin ja täältähän se varsinainen auttava terapia löytyykin.
Sujuisiko asiat välillänne paremmin, jos sanoittaisit tunteidesi sijaan tarpeitasi?
Tyyliin "olen niin surullinen että itkettää, voitko pitää minusta kiinni, kunnes itku hellittää?"
Voi olla, että menen tässä ihan metsään, mutta olen elämänkokemuksen myötä huomannut, että kun nainen haluaa purkaa tunteitaan, yleensä siihen tarpeeseen liittyy jokin kumppanilta toivottu reaktio.
Nykyisessä suhteessa en juurikaan "halua puhua" vaan kerron että nyt minulla on paha mieli, enkä kaipaa lohdutuksen sanoja, mutta olisi ihana päästä syliin. Yleensä siellä turvallisessa sylissä pystyy sitten puhumaankin. Ja ehkä kumppanin on helpompi ottaa puhe vastaan, kun on kokenut, että hänestä on ollut apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ap se löytää vaikka leppäkertulle trauman jostain menneisyydestä. Joskus niidenkin kanssa täytyy alkaa elämään, eikä aina jauhaa samaa ja syytellä muita ja pahaa maailmaa.
En jaksaisi kuunnella päivääkään tällaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia tunteita et saa näyttää, ja kuinka usein sulle tulee tarve peitellä niitä?
Olen melko herkkä, ja minulla on vaikeita asioita menneisyydessäni. Jos puhun tunteistani, mies saattaa lähteä lähestymään niitä turhan järkipohjaisesti josta minulle saattaa tulla olo, että tunteideni yli jyrätään. Hän saattaa hermostua ja sitten minä hermostun takaisin. Joskus pelkään näyttää niitä, koska en halua riitaa. Usein riidan jälkeen kuitenkin keskustelemme todella asiallisesti ja hän ymmärtää todella hyvin kun on rauhoittunut.
Tiedän, että hänen ongelmansa käsitellä tunteita tulee siitä, ettei isänsä koskaan sallinut sitä ja kohdisti mieheen fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Hän ei halua olla samanlainen. Ap
Sinulla traumoja ja miehellä traumoja lapsuudesta. Mutta vain miehen pitäisi muuttua. Ehkäpä jatkatte siis samaan malliin ja täältähän se varsinainen auttava terapia löytyykin.
Minä käyn terapiassa, olen käynyt jo pari vuotta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli vatvotko niitä menneitä asioita ja sen tuomia tunteita, vai mitä tunteita sä pelkäät näyttää? Kaikilla meillä jotkut traumat löytyy, mutta ei niitä parisuhteeseen pidä tuoda ja niistä puhua. Ei ainakaan jatkuvasti. Ne työstetään teraåeutin kanssa, ei puolison.
Nyt odotat, että mies muuttuu. Mutta kaipa sä tajuat, että miehesi mielestä voi olla samaa, että sun pitäisi muuttua...
Ja lopuksi, itse miehesi olet valinnut, joten en ehkä valittaisi, että elämä miehen kanssa on raskasta, kun ei teillä niitä riitoja edes ole usein.
Aijaa, minulla taas on sellainen käsitys, että vaikeat asiat käsitellään ammattilaisen kanssa mutta myös kumppanin kanssa asiat jaetaan, jopa ne vaikeat. Onnea sulle, jos et ole elämässä vaikeita asioita kohdannut tai kokenut että kumppani on se, jonka kanssa asiat voi jakaa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksaisi kuunnella päivääkään tällaista.
Millaista? Sitä, että tunteet näytetään, ne herkimmätkin?
On mahdollista että oppii käsittelemään sinun ja muiden tunteita, mutta jos olisin sitä en kovin kauan odottelisi sen kanssa että ryhtyy hankkimaan sitä apua aktiivisesti...
Mitähän tuossa oikeastaan luki muuta kuin diipadapaa....