Olen huolissani osattomuuden tunteen kasvusta Suomessa

https://frankmartela.fi/2014/10/15/koyhyys-suomessa-osattomuuden-kierre…
Mutta en kyllä oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä. Eräänä päivänä radiossa oli puhetta aiheesta, ja suoraan sanottuna täytyy myöntää, että en ollut koskaan edes sisäistänyt sitä, miten nimenomaan osattomuus on se asia, jonka kasvua olen sillälailla epämääräisenä uhkana hyvinvoinnille pelännyt. Olen miettinyt kouluttamattomuutta, köyhyyttä, syrjäytymistä kyllä, mutta... eiväthän ne ole ongelma aina tai syrjäytyminenkään ei synny itsekseen.
Sitä haastattelua kuunnellessani tajusin, että olen ollut tietämättäni jo VUOSIA huolissani osattomuuden tai osattomuuden tunteen kasvusta Suomessa. Mielestäni se on eräs yhteiskuntamme hyvää varmimmin rapauttava ominaisuus ihmisten elämässä.
Jos tuntee olevansa osa tätä yhteiskuntaa on täysin eri kortit kädessä, kuin ihmisellä, jolla on kokemus, ettei ole osa edes sitä. Saati ehkä mitään perhettä, työyhteisöä, oppilaitosta, mitään.
Mielestni poliitikot eivät ole todellakaan keskittyneet osattomuuden tunteen poistoon ja aidon osattomuuden poistamiseen Suomesta. Mihin ihmeeseen siellä politiikan huipulla oikein on keskitytty?? Ja mikä olisi sen tärkeämpää, kuin se, ettei yksikään Suomeen syntyvä (tai asumaankaan saapuva) ihminen joutuisi kokemaan itseään ihan osattomaksi tästä maasta ja sen kansalaisilleen antamasta suojasta ja toisaalta kehittämisestä?