Kaksivuotiaan nukutus
Parivuotiasta nukutettu nyt kuukauden verran juniorisänkyyn. Sitä ennen pinniksessä, nukahti aina helposti ja itse. Nyt karkaa jatkuvasti sängystä, laittaa valot päälle ja alkaa leikkimään. Ollaan ravattu huoneessa aina kun kuuluu kolinaa, sammutettu valot ja viety lapsi sänkyyn. Nyt ilta illalta vaan pahenee ja eilen nukahti vasta klo 23:30 tietämillä lastenhuoneen matolle ja valot päällä. Yritettiin välttää nukutttamista, koska tuntui pöljältä opettaa aiemmin itsenäisesti nukahtanut lapsi tässä vaiheessa nukuttamiseen. Mutta eihän tämä näinkään voi jatkua. Tätä kirjoittaessa olen istunut lastenhuoneessa yli tunnin palauttamassa lapsen aina hänen noustessaan takaisin sänkyyn. Edelleen vaan pyörii tuolla ja pölöttää Ryhmä Hausta. Pää alkaa hajota. Vinkkejä?
Kommentit (14)
Yksi Etelä-Amerikkalainen lastenvahti osasi napsauttaa peukalolla lapsen päätä sillai, että nukahti silmänräpäyksessä. Yritin pitkään samaa, mutten oppinut tekniikkaa/löytänyt oikeaa kohtaa. Olisiko jollain kokemusta tästä?
No enpä keksi muuta kuin että hiukan tiukemmin kerrotte lapselle että on uniaika ja silloin ollaan sängyssä ja nukutaan. Kyllä kaksi vuotiaan jo luulisi ymmärtävän.
Ja kannattaa tietty vaikka ulkoilla illalla että lapsi on väsynyt. Sitten iltarituaalit mahdollisimman säännöllisiksi että lapselle mudostuu nukkumaan menosta rutiini.
Vierailija kirjoitti:
Luo nukkumaanmenorutiini. Joku sama loru joka ilta, iltasatu ym.
Nukuta vaan, se on lapselle tärkeä juttu.
On jo, tosin meillä luetaan iltasatu olkkarissa valot himmennettynä, kun ollaan huomattu että lapsi vaan piristyy ja aktivoituu siitä jos vanhempi jää lastenhuoneeseen. Nythän siinä ei toki enää ole hävittävää, kun ei tuo nuo nuku muutenkaan. Mutta silloin kun vielä nukahti edes kohtuullisesti rauhoittui paremmin kun jäi itsekseen.
Muistan, kun esikoinen teki tuota samaa sängystä karkailua päiväuniuaikaan. Karkailu loppui, kun olin oven takana vahdissa kirjaa tai lehteä lukien. Lapsi sai aina yhtä tylsän vastaanoton. Kauniita unia-toivotuksen. Päivä päivältä yritykset vähenivät, kun oven takana ei ollut mitään hauskaa. Kokeile samaa. Muista, että lapsen kanssa ei jutella tässä tilanteessa. Hyvää yötä riittää.
Vierailija kirjoitti:
No enpä keksi muuta kuin että hiukan tiukemmin kerrotte lapselle että on uniaika ja silloin ollaan sängyssä ja nukutaan. Kyllä kaksi vuotiaan jo luulisi ymmärtävän.
Ja kannattaa tietty vaikka ulkoilla illalla että lapsi on väsynyt. Sitten iltarituaalit mahdollisimman säännöllisiksi että lapselle mudostuu nukkumaan menosta rutiini.
Liikutaan kyllä iltapäivällä-illalla ja rutiinit on säännölliset, iltapuuron jälkeen potalle, sitten pesulle ja unipussiin ja iltasatu. Sitten valitaan pehmolelut sänkyyn, peitellään ja pusutellaan ja hyvää yötä. Vielä reilu kuukausi sitten pinniksessä nukahti heti. Nyt riekkuu jopa kolme tuntia ennen kuin uupuu.
Kausi tuokin ja menee varmasti ohi aikanaan. Tärkeintä on mielestäni järjestelmällisesti kieltäytyä seurustelusta eli ei vaan reagoi kysymyksiin, jotka eivät liity lapsen hyvinvointiin vaan esim. siihen kuinka nopeasti Kaja lentää. Itse palautan vaelluskausina hiljaa sänkyyn vaikka sen 30 kertaa saman illan aikana. Reagoin vain, jos lapsi valittaa särkyä/nälkää/janoa tai haluaa vessaan. Oppii tietty käyttämään näitäkin hyväkseen, mutta jos vanhempi ei juttele samalla ei jaksa lapsikaan yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Kausi tuokin ja menee varmasti ohi aikanaan. Tärkeintä on mielestäni järjestelmällisesti kieltäytyä seurustelusta eli ei vaan reagoi kysymyksiin, jotka eivät liity lapsen hyvinvointiin vaan esim. siihen kuinka nopeasti Kaja lentää. Itse palautan vaelluskausina hiljaa sänkyyn vaikka sen 30 kertaa saman illan aikana. Reagoin vain, jos lapsi valittaa särkyä/nälkää/janoa tai haluaa vessaan. Oppii tietty käyttämään näitäkin hyväkseen, mutta jos vanhempi ei juttele samalla ei jaksa lapsikaan yrittää.
Meillä ei niinkään ole ollut vaellusongelmaa siinä mielessä, ettei lapsi poistu huoneestaan vaan jää sinne leikkimään. Mutta aamut on ihan hirveitä kun lapsi on aivan uupunut, joten pakko on tähänkin yrittää puuttua. Yritin kytätä huoneen ulkopuolella valojen laittamista päälle, mutta sekään ei oikein toiminut. Nyt yritän olla lastenhuoneessa reagoimatta lapseen muutoin kuin nostamalla takaisin sänkyyn kun yrittää yli laidan. Tietysti eka ilta vasta menossa, mutta ei hirveän lupaavalta näytä tämäkään taktiikka.
Mulla taas pienempi lapsi, mutta olen pulassa jo nyt.
Hän käy käytännössä aina iltaa kohden stressaantuneeksi, levottomaksi ja kärttyisäksi. Yritän pysyä leppoisana, mutta kyllä minullakin ainakin sisäisesti tunnelma laskee.
Rutiinit meillä on iltasatuineen, mutta ei auta. Tänään onnistuin ottamaan huumorilla kun lapsi tunki kätensä puuroon. Me hassuteltiin litsis-lätsis vitseillä ja hän oli iloinen vähän aikaa, mutta hammasharjan esiintulon myötä viimeistään alkoi taas hermostua.
Jotain pitäisi keksiä, että pienen olisi kivempi käydä levolle.
Sulake irti, ettei saa valoja päälle. Ethän keskustele lapsen kanssa mitään (ei edes nyt nukutaan) kun palautat sänkyyn? Älä ota edes katsekontaktia, talutat vain zombina sänkyyn.
Esikoinen kun opetteli lastensänkyyn, minun piti mennä viereen sänkyyn pötköttämään. Myöhemmin riitti kädestä pitäminen.
Jäisiköhän sänkyyn kiltisti, jos siitä saisi tarran? Joku kiva vihko tms. johon saisi liimata aina aamulla tarrapalkinnon.
Mikä siinä lapsen nukuttamisessa on niin kamalaa? Minulle on ollut paljon helpompaa istua iltaisin sängyn vieressä 5-10 minuuttia silittelemässä lasta kuin käyttää useampi tunti siihen, että lapsi nukahtaisi väkisin itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä lapsen nukuttamisessa on niin kamalaa? Minulle on ollut paljon helpompaa istua iltaisin sängyn vieressä 5-10 minuuttia silittelemässä lasta kuin käyttää useampi tunti siihen, että lapsi nukahtaisi väkisin itsekseen.
Ei mitään kamalaa, mutta kun meidän taaperolle se ei auta.
Luo nukkumaanmenorutiini. Joku sama loru joka ilta, iltasatu ym.
Nukuta vaan, se on lapselle tärkeä juttu.