Lastenhoito on arvostettavaa työtä missä tahansa

Varhaiskasvatuksessa työskentelevistä suuri osa harkitsee alan vaihtoa ja harmittelee sitä, miten vähän yhteiskunta arvostaa heitä työntekijöinä.

Miksi samaa työtä, tai oikeastaan lisänä vielä siivoojan ja kokin työt, kotona yksin tekevä äiti (tai isä) ei ole työtä tekevä laisinkaan, vaan jopa kotona makaava loinen joidenkin mielestä? Kysehän on arvokkaimmasta työstä ikinä.

Eikö kotivanhemmillekin kuuluisi palkka ja siitä verot? Ei voisi sitten enää sanoa, ettei tule verotuloja esim. muiden lasten kunnallista hoitoa varten, ja lisäksi päiväkodissa hoidettavien olot parantuisivat ryhmäkokojen pienentyessä. Suomeen tulisi pitkästä aikaa hyvinvoivia lapsia ja tulevaisuuden aikuisia. Sellaisia, jotka kykenisivät inhimilliseen päätöksentekoon. Sille olisi Suomessa tarvetta.

Onko päättäjissä liikaa lapsettomia tai päiväkodeissa ja uravanhempien näkymättömissä yksin kotona vaurioituneita "lapsia"?

Yksi elämä täällä eletään. Onko sen pakko olla ylen määrin voittoa ja tulosta tuottavaa, suorittamiseen ja pätemiseen tähtäävää ja perheet unohtavaa? Ihan varmasti löytyy niitäkin, jotka keskittyvät em. puoliin, jos ei ole perhettä. Eli tekeviä löytyisi joka lähtöön, jos vain sallittaisiin.

Hollannissa vanhemmat tekevät 2-3 päivää työviikkoa ja viettävät perheen kanssa paljon aikaa. Asenteena on "Lekker, lekker" eli elämä on ihanaa ja kivaa. Iloisten ihmisten maa, satuako vain?

Hollannissa on jonkun tutkimuksen mukaan maailman onnellisimmat lapset ja perheet. Suomessa on erään tutkimuksen mukaan maailman onnellisimmat aikuiset, tarkemmin sanoen tasa-arvosta nauttivat uranaiset. Vaikea yhtälö.