Minä en vaadi kumppanilta sitä, että hän olisi älykästä seuraa

No mutta eihän sitä jatkuvasti tarvi jutella mitään älykkäitä. Kyllä mekin suurin osa ajasta vaan höpötellään ihan muita juttuja mutta sitten kun haluaa keskustella jostain järkevämmästi niin onhan se kiva jutella kun toinenkin ymmärtää mistä puhutaan ja sen kanssa voi siitä puhuakin. 

No kun mä en jaksa kuunnella ihan mitään älyvapaita juttuja. Mulle seksuaalinen vetovoima syntyy arvostuksesta toista kohtaan ja toopea ei pysty arvostamaan.

Haluan, että mun mies on sellainen, jolta voin tarvitaessa kysyä neuvoa. Nyt tapailen miestä, jolta en ikimaailmassa kysyisi neuvoa oikeastaan missään >> taitaa olla ehtoopuolella tämä tapailu.

Minulle yhteistä kemiaa osaksi se. että on suunnilleen samalla tasolla älyllisesti, eli pystyy puhumaan tai muutoin kommunikoimaan toisen kanssa niin, että ei tarvitse isommin arvailla ja epäillä, että mahtoiko toinen käsittää puoliakaan siitä, mitä sanoin 

Minä kyllä vaadin sitä ehdottomasti. Äly on huumorintajun paras kaveri ja huumorintajua pitää olla, en myöskään halua vääntää rautalangasta jokaista yksinkertaista asiaa tai kotitalouden matematiikkaa. Älystä lähtee myös huomaavaisuus ja yleinen empatia, tajuaa siis että on muitakin tapoja tehdä asioita kuin se oma tai vanhemmilta opittu. Pitää olla myös älyä ottaa itse jääkaapista valmista ruokaa ja lämmittää se mikrossa tai laittaa likaiset vaatteet pyykkikoriin.

Olen erehtynyt pari kertaa tapailemaan vähemmän älykästä tyyppiä, alkumetreillä alkoi jo ottaa pannuun ja viimeistään kolmansilla treffeillä piti jo hillitä itseään ettei olisi kuristanut vastapuolta. Äly on se joka kantaa suhdetta eteenpäin sen jälkeen kun ensihuuma on ohi ja pitää tosissaan keskittyä rakentelemaan yhteistä elämää, se on myös useimmiten jäljellä siinä vaiheessa kun ulkonäkö räjähtää eikä mikään enää pelaa.

Äly on myös narsismin pahin vihollinen koska älykäs on nöyrä tietäessään että on olemassa paljon enemmän asioita joita ei tiedä kuin joita tietää.

UP