Lue keskustelun säännöt.
Olenko alkoholistin lapsi vai en? Miksi äiti antoi isän ryypätä?
10.02.2019 |
Taustaa:
- Isä joi itsensä känniin joka lomilla ja joka viikonloppu kun jäi mun kanssa kahden (mulla ei sisaruksia) kun olin 0-12 -vuotias. Kyse oli päivien putkista. Isä oli kuitenkin hyvin palkatussa duunissa eikä juonut viikolla koskaan, ainoastaan lomilla ja viikonloppuisin. Äiti matkusteli työn ja yksityiselämän takia paljon ja siksi jäätiin usein isän kanssa kahden.
- Isän juominen ahdisti kamalasti
- Äiti tiesi isän juomisesta ja vihasi asiaa. Isän juomisesta seurasi jatkuvaa riitelyä ja raivoamista, jota sain lapsena sitten toistuvasti kuunnella. Äiti jätti mut kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan kahden isän kanssa vaikka varmasti tiesi, että isäntä juo taas kännit kun on kotona muksun kanssa
- En uskaltanut koskaan lähteä kotoa mihinkään, kun isä joi. Oli niin kova huoli, että teloo itsensä tai jotain muuta pahaa sattuu.
- Isä otti mut toisinaan mukaan kapakkaan kun oli pakko saada huurteinen tai kaksi
- Äiti piti tarkkaa kuria siitä, että isän juomisesta ei saanut hiiskua kenellekään kodin ulkopuolella. Perheen kunnia meni lapsen turvallisuuden edelle
- Isä oli kännissä monet joulut ja uudetvuodet
- Mulla oli tapana soitella hädissäni äidille toiselle puolen Suomea, kun isä oli taas riipaissut kännin. Tämä oli aikaan ennen kännyköitä, ja muistan sen suunnattoman ahdistuksen, kun kerran olin kirjoittanut äidin hotellipuhelimen numeron vahingossa väärin paperille enkä saanut äitiin mitään yhteyttä.
- Äidillä oli tapana pyytää aikuisia perhetuttuja käymään meillä kotona silloin, kun olin isän kanssa kahden ja äiti tiesi että isä on kännissä. Usein perhetutut yritti myös saada lähtemään yökylään/muuten pois kotoa, ettei tarvitsisi katsella isän juomista. En koskaan suostunut lähtemään, kun huoli siitä että isälle sattuu jotain oli niin suuri.
- Isän juominen loppui kuin seinään kun olin 12 eikä asiasta keskusteltu mun kanssa mitenkään. Jossain vaiheessa vain huomasin että isä ei enää ollutkaan kännissä
- Äiti on edelleen sitä mieltä että mä olin epänormaali kun koin isän juomisen ahdistavana. Kuulemma muissakin perheissä isät joi mutta "ei ne muut lapset olleet moksiskaan"
- Vanhemmat edelleen yhdessä, mun välit vanhempiin neutraalit. Välillä nousee pintaan suunnaton raivo varsinkin äidin käytöksen vuoksi, kun mahdollisti isän dokaamisen - miten kukaan voi olla niin s*tanan tyhmä ja noin kykenemätön kantamaan vastuuta varsinkin jos on kyse omasta lapsesta
Kaikesta tästä huolimatta en edelleenkään osaa sanoa, oliko mun isä alkoholisti vai ei. Oliko? Tuntuu kauhean vaikealta edes ajatuksen tasolla myöntää, että oli.
Saisin nopeasti bingon Alkoholistin Aikuinen Lapsi -pelissä, kun niin monet oireet täsmää: huono itsetunto, alistuvuus, en tunnista tunteita, en puhu vaikeista asioista, en oikeastaan luota ihmisiin, ylisuorittaminen, valtava tyhjyyden tunne. Silti en suostu myöntämään, että isä oli alkoholisti - vai oliko?
Pro tip: jos näette selvästi päihtyneen vanhemman lapsensa kanssa julkisella paikalla, soittakaa välittömästi lastensuojeluun. Olisin päässyt paljon helpommalla ja saanut erilaisen elämän, jos meidän perheen tilanteeseen olisi puututtu viranomaisvoimin kun olin lapsi.
Kommentit (5)
Täysin selvää että oli, näistä on hyvä puhua, että nykyään ihmiset osaisivat tunnistaa alkoholistin, eivätkä jäisi näihin suhteisiin, vieläpä lapsen ollessa osa perhettä, sillä on täysin varmaa että jotain negatiivista vaikutusta lapsen kasvuun ja kehitykseen tästä on, turvattomuutta ei pitäisi joutua yhdenkään lapsen kotonaan kokemaan.
Myös aikuisille on olemassa jotain tukiryhmä joissa saa vaihtaa kokemuksiaan lapsuudesta alkoholisti perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit mutta se ei ollut ollekaan ainut ongelma lapsuudessasi.
Kiitos kommenteista!
Liittyen kysymyksiin äidin määräysvallasta isän juomiseen: äidin seurassa isä ei koskaan juonut, mutta joi lähes poikkeuksetta kun oli kanssani kahden. Äiti tiesi tämän ja silti jätti minut isän kanssa aina kahden vaikka isä petti luottamuksen toistuvasti. Ikään kuin äiti ei edes olisi halunnut että isä lopettaa. Ehkä koki itsensä tarpeelliseksi, kun itkuinen lapsi soitteli satojen kilometrien päästä milloin mihinkin hotelliin että äiti äiti auta isi juo taas.
Olen oppinut kotoa aivan vääristyneen suhteen miehiin, sellaisen että niitä voi haukkua ja lytätä ja niille voi raivota minkä sielu sietää, mutta kaikki niiden mokat täytyy kuitenkin antaa anteeksi vaikka luottamus olisi petetty n + 100 kertaa. Olen ollut koko aikuisiän suhteissa joissa mua on lähes poikkeuksetta kohdeltu huonosti enkä ole edes tajunnut sitä kuin jälkeenpäin. Ihan kuin "ihmistutka" olisi tavallaan rikki eikä osaa lukea kuka on minulle hyvää ja kuka huonoa seuraa, kun on niin tottunut muiden palvelemiseen ja siihen että ottaa vastuuta tilanteen ilmapiiristä ja kantaa muidenkin tunteet ja murheet ja vihat eikä kuuntele omiaan.
Alkoholin ongelmakäyttäjiä on tässä maassa paljon. Meilläkin isä raahasi lapsia kanssaan baariin ja usein joi itsensä tolkuttomaan kuntoon lasten seurassa. Kännissä isä yleensä halusi uskoutua parisuhteensa ongelmakohdista minulle, lapselleen. Kielsi lähtemästä pois, jos sanoin etten halua kuunnella, lahjoi suklaalla jäämään. Muut aikuiset lähinnä naureskelivat isäni känniselle sössötykselle, lapsista kukaan ei osannut olla huolissaan. Seuraava päivä isällä menikin sitten sängyn pohjalla rajusti oksennellen. Ei ollut lapsuus eikä nuoruus mukavaa aikaa, vaikka isä töissä jaksoin käydä kuten pitikin.
Miten ajattelet, että isäsi juominen olisi ollut äitisi määräysvallan alla?
Mun isä oli alkoholisti. Ja minä olen kohta viiskymppinen nainen ja kärsin ja oireilen sitä asiaa vieläkin.
Jotain apua olen saanut kummallisiin oloihini alkoholistin aikuiset lapset-ryhmästä. Näitä tai vastaavia ryhmiä on lähes joka paikkakunnalla.
Nyt olen aloittanut myös psykoterapian, josta Kela korvaa osan.
Ei sillä ole väliä, mitä sanaa käyttää, jokatapauksessa isäsi alkoholinkäyttö on ollut haitallista sulle.
Nyt olet aikuinen ja voit itse auttaa itseäsi hakemalla apua ja vertaistukea.
Voisihan se olla, että elämäsi olisi ollut vielä vaikeampaa, jos lasu olisi puuttunut asioihin?
Pelasta itsesi nyt.
Kaikkea hyvää sulle!