Te jotka olette vakavasti harkinneet sterilisaatiota, mutta ette ole sitä tehneet

Mies ehti ensin.

Lääkäri sanoi, että mun on joka tapauksessa ehkä otettava myös kierukka, niin otin sit sen.

Ei ole ollut seksiä vuosiin ja näyttää siltä että trendi vain jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu....

t. kiltttimies

Sanottiin että mieli muuttuu. Sitä odotellessa, musta se ois yhtä jännä mielenmuutos kuin että haluaisin hypätä katolta. Eli jos se tapahtuu niin se tulee olemaan myös aika siistiä, koska en pysty käsittämään mitään mitä ne tunteet edes etäisesti on, että haluaisi lapsia. Pidän lapsista, mutta en ymmärrä mikä se linkki päässä olisi, että se haluaisi niitä itse.

Vela

Mulla oli jo aika sterilisaatiokeskusteluun tullut kotiin, kun soitin ja peruin koko homman. Ikää oli 37,5 vuotta, kaksi teini- ja esiteini-ikäistä lasta.

Mulla syy oli, että mieheni alkoikin epäröidä. Hän oli suhtautunut ihan positiivisesti siihen aiemmin ja olin kertonut asian etenemisestä ja hän oli silloin vielä ok sen kanssa, mutta kun h-hetki olikin lähellä, alkoi miestä epäilyttää. Hän sanoi ettei mua tartte ehkäisyn takia leikellä ja oli huolissaan siitä jos kadun asiaa jälkikäteen. Lopuksi vielä sanoi, että jos menen niin päätös on sitten yksin mun ja saan hoitaa kyydit kotiin toimenpiteestä yms. itse, hän ei osallistu operaatioon millään tavalla.

Peruin tuosta syystä koko toimenpiteen, sen verran yhteinen asia kuitenkin kyseessä. Jos olisin saanut miehen tuen loppuun asti, olisin mennyt.

Minulla on yksi lapsi ja olen 30-vuotias. Olen 99 % varma, etten halua toista lasta. Odottelen vielä että olen 100 % varma. Tuntuu kyllä aika mahdottomalta ajatukselta, että jaksaisin kahta.

Luin netistä huonoja kokemuksia sterilisaatiosta, ja se hirvitti, samoin kuin sen peruuttamattomuus. Viimeinen niitti oli, kun lääkäri suositteli runsaiden kuukautisten vuoksi hormonikierukkaa. Päätin kokeilla sitä ensin, koska sen voi ottaa pois jos se ei sovi.

Olen ollut tyytyväinen kierukkaan nyt 5 vuotta.