Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat jotka tekevät KAIKEN yhdessä.
08.02.2019 |
Tänään juuri seurasin sivusta kun tuttu kävi lääkärissä ja mies punki mukaan vastaanotolle. Kaupassa ei osata käydä ilman toista ja kavereiden järjestämille saunailloille ei voida enää tulla, jos ei hanipupu pääse mukaan. Varmaan toinen pitelee kädestä paskallakin. En voi ymmärtää aikuisia ihmisiä jotka hukkaavat identiteettinsä puolisoonsa.
Kuka haluaa elää noin?
Ja turha kitistä että mitä se minulle kuuluu, ei kuulukkaan, luojan kiitos. Saa sitä silti viritellä keskustelua asiasta.
Kiva olisi kuulla näiltä yhdessä kaiken tekijöiltä, miten ovat ajautuneet moiseen ja ovatko aina olleet kiinni muissa?
Kommentit (17)
Vanhat ihmiset ovat tuollaisia, mielestäni se on vain söpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me oltiin pitkään pariskunta, joka teki lähes kaiken erillään, oli omat menot ja mielenkiinnon kohteet. Ajauduttiin eron partaalle ja nyt ollaan aikalailla tuo toinen ääripää. Onhan tämä näin paljon mukavampaa. Ainakin liitto voi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset ovat tuollaisia, mielestäni se on vain söpöä.
No ei kyllä. Ei ainakaan minun tuntemani vanhukset. He ovat poikkeuksetta hyvin itsenäisiä ja tarkkoja reviiristään ja omanarvontuntoisia.
Joltain teineiltä tuota voisi kyllä odottaa.
Me ollaan eletty yhdessä tehden todella paljon elämää yhdessä. Tuttuja nähdään ja hauskaa, mukavan kivaa on, mutta välillä todella väsyttävää ihmisten seura. Molemmat olemme eläneet paljon lapsina ja nuorina enemmän yksin, vaikka ollut kavereita ja tuttuja. Näin täällä.
30 vuotta menty yhdessä.Meidän salaisuus mm.omat makuuhuoneet, paljon vapautua molemilla, omat harrastukset,omia juttuja omien kavereitten kanssa.
En pidä tukehduttavista ihmissuhteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kans ymmärrä. Se on kiva että partneri on seurana ja tykkää tehdä samoja asioita, mutta että MITÄÄN ei voi tehdä enää itekseen. Kai se jää jotenkin päälle, ja jos toinen suostuu helposti mukaan, eikä tykkää olla myöskään itsekseen.
Yksi kaveri alkoi olla tuollainen jossain vaiheessa. Olisin halunnut tavata joskus ihan vain häntä, mutta aina piti kysyä kumppania mukaan tai vähintään hänen mielipidettään. Tämä oli kaverin oli ensimmäinen pitkä suhde ja kumppanilla ei ollut juuri kavereita, joten sen takia hänet haluttiin ottaa aina mukaan.
Sen suhteen päätyttyä kaveri on ollut itsenäisempi myös suhteissaan.
Me ollaan aina yhdessä pariskunta. Työssä ollaan kahdestaan, lenkillä ja tennistä pelaamassakin käydään yhdessä, kesät ollaan mökillä ja käydään sieltä töissä. Harrastetaan tenniksen lisäksi kalastusta ja vaeltamista.
Meillä on kyllä paljon ystäviä - suurin osa opiskeluajoista lähtien olevia pariskuntia. Lapset ovat jo omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta menty yhdessä.Meidän salaisuus mm.omat makuuhuoneet, paljon vapautua molemilla, omat harrastukset,omia juttuja omien kavereitten kanssa.
En pidä tukehduttavista ihmissuhteista.
Niin muun vanhemmillakin oli, samalla myös toisia naisia vieraili siellä toisessa makuuhuoneessa. Ei äitini.
Meitä ei vaan kiinnosta ihmiset yleensä. Olemme toistemme ainoat ystävät ja lähiomaiset. Alaikäisille ei voi tätä vastuuta vielä ujuttaa. Mikäs tässä kun se kummallekin on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan myös aivan yksinäisiä ihmisiä, jotka tekevät kaiken yksin. Ja ihmisiä, joilla on yksi ystävä, jonka kanssa ovat suunnilleen aina yhdessä. Mikä siinä nyt sen ihmeempää on, jos tuon ystävän kanssa myös asuu yhdessä?
Jos molemmat ovat samanlaisia niin mikäs siinä. Siinähän on vakka löytänyt kantensa ja molemmat ovat tyytyväisiä. Me ollaan vähän tuollaisia myös. Ja se sopii meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en myöskään tajua tuollaisia ihmisiä.
Omassa lähipiirissä on eräs tuollainen pariskunta. Siinä onkin että naisella ei ole minkäänlaista omaa identiteettiä, eikä ole koskaan ollutkaan. Teini-iässä alkanut seurustella miehen kanssa ja koko oma identiteetti rakentunutkin miehen mielenkiintojen mukaan.
Joo, ei kuulu myöskään minulle. Onneksi! Minulla on onneksi oma elämä ja oma identiteetti.
Kuulin kerran pariskunnasta joka jopa harrasti seksiäkin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tapaus omansa. Mutta toi oli kun mun avioliitosta. Mies ei päästänyt mihinkään yksin. Aina tunki mukaan. Ensin ajattelin sen olevan kiintymystä, mutta valkeni ajan kuluessa omistamiseksi, koska mitään omia suunnitelmia sillä ei ollut. Ainoa tarkoitus seurata mua. Ero tuli. Haen keskitietä. Kummallakin omat, mutta myös yhteiset menot. Sekin onnistuisi, jos vielä löytyisi tunteet muuten sopivien kanssa. Pelkkä kaveruus kun ei riitä.
Ja entäs sitten pariskunnat, jotka tekevät kaiken erikseen.. en ymmärrä, eikä onneksi tarvikaan. Parisuhteen tarkoitus katoaa johonkin minä minä ja mun identiteetti -maailmaan.
Minä kerran kuulin että naapurin pariskunta harrastaa seksiäkin yhdessä. Eikö niillä mitään omaa elämää ole?
En pystyisi tuohon kullä. Lääkärille ei ole muilla asiaa. Olisi jotenkin tosi gringeä.