Ikävä työkaveria, onko normaalia

Joo, silloin kun olin pakkomielteisen ihastunut niin tuntui etteihän sitä mitenkään selviä kun joutuu lomalle eikä näe toista vähään aikaan.

On kyllä. Aidosti kiltti ja älykäs ihminen, mikä on aika harvinainen yhdistelmä ihmisessä loppujen lopuksi. Ikävä sinua, ihanuus <3 Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin.

Onko hän mies vai nainen ap ja kumpi olet itse?

Mahtavia entisiä työkavereita saattaa muistella loppuikänsä aina silloin tällöin. Eipä heitä koskaan unohda vaikka työpaikka, elämäntilanne tai paikkakunta muuttuu. Aina hyvällä muistaa.

Heistä kertoo myös mielellään hyviä tapahtumia mitä yhdessä koettiin töissä.

On ikävä. Ei nyt nähdä vähään aikaan ja aina kun mulle välillä sattuu jotain, niin tulee mieleen että kerron sille huomenna töissä. Sitten vasta muistan että ai hitto, en pystykään.

Vaihdoin vuosi sitten työpaikkaa ja kyllä todellakin on ikävä melkein kaikkia entisiä työkavereita. 

Melkein kaikkia entisiä työkavereita ikävöin ajoittain. Oli suht tiivis raksaporukka miltei kymmenen vuotta, eikä sen parempaa työyhteisöä ole vastaan tullut.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä koskaan ollut sellaista työkaveria, jota ikävöisitte? Tuntuu jotenkin alakuloiselta, kun en ole nähnyt häntä aikoihin. Jotenkin vaan sellainen erityinen ihminen, jonka seurassa viihtyy ja jota haluaa kuunnella.

Oot sää mun kaveriii..iiih

ööh kuules nyt outo..mä oon täällä heses töissä rahan en sun takia???

Tottakai on normaalia kiintyä mukaviin ja samalla aaltopituudella oleviin ihmisiin. Eikä siinä todellakaan tarvitse olla mitään seksuaalista, kun jotkut täällä ihastumisesta puhuu. Eikä se myöskään ole väärin vaikka olisit parisuhteessa, kuten joku kuitenkin kohta tulee tähän moralisoimaan. Aika kylmä saa ihminen tunne-elämältään olla jos ei keneenkään koskaan kiinny.

Sellaisia turvallisia ja kokeneita ja hyvällä huumorintajulla siunattuja osaajia on aina ikävä, kun ei saa tehdä töitä yhdessä.