Onko puolisosi uskollinen?
Ajatteletko, että sinun puolisosi on varmasti uskollinen sinulle? Pidätkö mahdollisena, että ei olisi?
Perusteluja?
Kommentit (15)
Uskon että puolisoni on uskollinen. On sen oloinen tyyppi, sitä on vaikeaa selittää. Ujo mies, jolla ei minunkaan kanssani muna seissyt jännityksen vuoksi ensimmäiseen kahteen kuukauteen. On kertonut että yhdenillanjuttu tuntuu jo ajatuksena todella kiusalliselta, ja että varmasti ei saisi kettua koloon tuntemattoman kanssa. Toisaalta sivusuhteen mahdollisuus pysyy kyllä avoinna.
En kuitenkaan kammoa ajatusta siitä, että hän joskus hairahtaisi. Saattaa olla että päättäisin suhteen, mutta maailmani ei kaatuisi. Kehenkään, edes itseensä ei kannata luottaa sataprosenttisesti.
Uskon että on uskollinen. Eihän sitä koskaan voi täysin tietää, mutta ei oo muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Ei oo koskaan antanut aihetta epäillä mitään.
Mietin kyllä joskus että hänen ois helppo pettää, koska työajat on ihan miten sattuu. :D Joskus tulee päivällä jo kotiin, joskus sillon kun olen ite menossa jo nukkumaan. Harvoin tietää etukäteen. Ja välillä täytyy lähteä yhtäkkiä viikonlopputöihin. Jos haluais lähteä jonkun toisen naisen luo, se vois sanoa ihan koska vaan että lähtee töihin, enkä epäilisi mitään :D Mutta en usko että tekee niin, tuskin voisin edes seurustella jos en luottaisi uskollisuuteen.
On uskonnollinen ja käy kokouksissa säännöllisesti.
Uskon (ja toivon) että on. Vaikka menneisyydessään on ollut melkoinen pelimies ja häntäheikki, on kuitenkin aikuisempi ja pitää parisuhdetta tärkeänä. Sanoo itse ettei tekisi niin ja uskon häntä. En minunkaan menneisyys puhtoisin ole, mutta hänkin luottaa minuun.
Vierailija kirjoitti:
On uskonnollinen ja käy kokouksissa säännöllisesti.
Uskonnolliset ihmiset tuntuvat olevan niitä heikoimpia ja niissä piireissä sattuu ja tapahtuu.
Jos seksuaalisessa mielessä puhutaan, en usko että on. Tuskinpa.
Muuten kyllä on hyvin uskollinen.
Hän on uskollinen kyllä, ja ollut koko suhteemme ajan. Sen sijaan jos suhteemme huononisi, en olisi uskollisuudesta ihan varma enää. En tosin siinä vaiheessa omasta uskollisuudestanikaan.
On uskollinen.
Tiedän vaan sen. Me ollaan molemmat kärsitty tässä elämässä jo ihan tarpeeksi. Se yhdistää meitä. Kohdellaan toisiamme hyvin eikä kiinnosta aiheuttaa toiselle kärsimystä.
Toisella kierroksella ollaan, niinkuin moni tämän asian ymmärtävä on. :)
Juuri kävimme keskustelua siitä, kuinka tärkeää on rehellisesti myöntää silloin jos rakkaus loppuu. Olemme molemmat niin huonoja valehtelemaan, että olisi outoa, jos olisi pettänyt.
Mutta eihän sitä ikinä voi varma mistään olla. Olemme olleet 20 vuotta yhdessä ja hän otti lapseni omakseen. Joten uskon, että mikäli elonvuosia riittää, myös yhteiseloa. Ja yhteistä tulevaisuutta paljon suunnittelemme, asunnon ostoa Välimereltä,jne.
On uskollinen, tiedän sen aivan varmasti. Ei haittaisi vaikka ei olisi.
Ihan sama. Koska itse en ole. Ajattelen lähes kokoajan toista.
On uskollinen.
Jos pettäisi niin jättäisin.
Minä olen enimmäkseen se joka on aina pois kotoa, joten miehen olisi helppo pettää (teen paljon tuplavuoroja ja opiskelen kokoaika työn ohella).
Erosta selviäisin, miehestä en olisi niin varma.
Aiemmin tiemme ovat lähteneet eri suuntiin kun anoppi pääsi sotkemaan välejämme.
Meni viikko ja mies soitti itkien, että miksi ikinä kuuntelikaan äitiään.
Ei oo anoppia sen jälkeen näkyny.
Rakkaus ja uskollisuus seksimielessä on sovittu meidän liitossamme pidettävän erillään. Rakastamme toisiamme, mutta voimme haluta seksiä myös muilta. Itse kannustin miestäni sivusuhteeseen, kun olin uupunut töistä, enkä halunnut seksiä. Nykyisin harrastan itse myös satunnaista seksiä muiden miesten kanssa ja se on miehelleni ok. Ja minulle myös, seksiin ei tarvitse sotkea tunteita.
Asia ei ole minulle niin merkityksellinen, mutta puolisollani ei ole ollut juurikaan mahdollisuuksia sivusuhteeseen. Lisäksi hän olisi todennäköisesti paljastanut asian joko tahtomattaan tai tahallisesti. Siksi pidän käytännössä mahdottomana, ettei ei olisi uskollinen.