Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen ei hae apua ongelmiinsa?
05.02.2019 |
Siis minä. Olen sairastanut masennusta vuosia. Olen aiemmin ollut terapiassakin, ja sen jälkeen pari kertaa yrittänyt jotain keskusteluhoitoa, mutta luovuttanut. En halua puhua, en jaksa hakea hoitoa. Koko elämä on muuttunut myrkyksi, en jaksa lapsianikaan enää yhtään.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen masennukseen mikään auta. Se on ihmisen perustila. Oikeasti onnellisia ihmisiä ei ole olemassa, kaikki on näyttelyä.
Joo, hävettää, vaikkei ehkä tarvitsevuus, vaan häpeän itseäni. Ja kyllä, itse asiassa aiemmat kokemukset sekä terapiasta että keskusteluhoidosta ennemmin lannistavat kuin rohkaisevat hakemaan apua.
Ap
Sepä se, joskus voi olla niin down, että hädin tuskin vessaan jaksaa, saati että alkaisi etsiä jotain puhelinnumeroa, soittaa reippaasti sen ainoan vartin aikana viikossa, jolloin siihen numeroon joku vastaa, ja kinuta itselleen ajan. Ja seuraava probleema onkin, miten päästä sinne jonnekin avun ääreen, kun ei pääse sängystä ylös.
Kun koko ajan vain odottaa, että loppuispa hengitys. Löispä sydän viimeisen kerran nyt.
Been there, done that. Toivoa on kuitenkin, koska vielä elät. Yritä keksiä edes yksi hyvä syy elää. Joku sinua rakastaa jossain.
Ai kaikkien perustila on halu kuolla? En usko. En myöskään usko siihen, että elämän pitäisi olla jotain ekstaasia. Olen itse aika vähään tyytyväinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten mua kohtaan mahdollisesti tuntema rakkaus tuntuu ennemmin taakalta kuin voimaa tai toivoa antavalta asialta.
Ap
Onko sulla ollut lääkitys? Jos on niin huomasitko olossa eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen lapsistasi. Mä voin vain haaveilla perhe-elämästä.
Oli mulla joskus aikaa sitten. Kyllä se vaikutti oloon positiivisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen lapsistasi. Mä voin vain haaveilla perhe-elämästä.
En oikein usko, että se onnistuu käskemällä.
Ap
Tänne kun kirjoittaa voivotteluketjuihin joitakin erilaisia vinkkejä millä on saatu apua. Siis joku muukin on saanut apua kuin minä niillä keinoilla jotka kerron... Niin mitä täällä käy? Saan paljon miinuksia.
En halua enää osallistua muiden ihmisten auttamiseen netissä. Pari kertaa on käynyt niin jo, että kun olen jostakin asiasta kertonut 5+ vuotta sitten ja koittanut saada muitakin kokeilemaan keinojani, olen saanut vihamielisiä miinusteluita ja valitusta osakseni ja sitten myöhemmin lääketiedekin on alkanut tunnustamaan nämä asiat.
Tuossa yhdessä itsemurha ketjussa en liittynyt saman jankkaamiseen ja voivotteluun, vaan etsin ratkaisua, mikä tällaisessa on järkevämpää kuin kauhitelu ja saman kirjoittaminen 20 kertaa, kun voisi painaa peukkua ja kirjoittaa jotakin oikeasti rakentavaa... Mutta mitäpä asioille voi kun valtaosa ihmisistä ei osaa ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pyytänytkään neuvoja, joten niitä ei kannata antaa. Mulle on aivan täysin selvää, mitä mun pitäis tehdä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen masennukseen mikään auta. Se on ihmisen perustila. Oikeasti onnellisia ihmisiä ei ole olemassa, kaikki on näyttelyä.
Tähän uskominen on omiaan ruokkimaan masennusta. Väitän että onnellisia tai ainakin peruslukemilla olevia ihmisiä on.
Ehkä sinua hävettää se, että kaipaat muiden apua ja olet tarvitseva. On tärkeää ymmärtää että se on inhimillistä.
Keskusteluapu ei aina ole laadukasta eli ehkä ongelma on siinäkin.