Inhoan omakotitaloa, joka ostettiin!

Ottakaa kunnon palovakuutus ja muutaman kk jälkeen hiiri puree sähköjohdon oikkariin ja koko roska palaa.

Tiedän tunteen! Jo kuudestoista vuosi talossa, jota inhoan. Tsemppiä sulle, toivottavasti remontin jälkeen olet toista mieltä.

Mäkin inhosin taloa jo heti ensimmäisenä yönä. Kaksi vuotta siinä kärvisteltiin. Velkaa jäi, makselen sitä vieläkin..Ehkä seuraava talo ois sellainen, minkä oikeasti haluaisin:)

Mikä talossa inhottaa sua? Minkä aikakauden talosta on kyse?

Miten saattoi olla niin kiire, että hätäpäissään piti ostaa ei-mieluisa talo?

Rempalla saat kyllä monta juttua itsesi näköiseksi, joten ehkä talo alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta.

Lopettaisin nyt etuoven selaamisen ja sen sijaan esim pinterestistä remppa- ja sisustusideoita.

Kevät tulee kohta, niin myös terassi- ja pihasuunnitelmia.

Jos teidän oli pakko muuttaa isompaan asuntoon, olisitte menneet vuokralle ja rauhassa etsineet unelmien taloa.

Pitäisi rakennuttaa uusi talo, jotta saisi kaiken mitä haluaa. Me ostimme kahdeksan vuotta sitten talon, johon meillä oli varaa ja joka oli hyvällä sijainnilla. En tykännyt aluksi yhtään talosta. Nyt olemme pikku hiljaa rempanneet ihan kaiken ja rakastan tätä taloa. 😊

Ei kovin kohtuullinen hinta, jos oli 20 tonnia liikaa.

Voisiko olla että yleinen tyytymättömyys ei johdu talosta, vaan kaikesta muusta elämässäsi?

Kannattaisiko harkita eroa?

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi rakennuttaa uusi talo, jotta saisi kaiken mitä haluaa. Me ostimme kahdeksan vuotta sitten talon, johon meillä oli varaa ja joka oli hyvällä sijainnilla. En tykännyt aluksi yhtään talosta. Nyt olemme pikku hiljaa rempanneet ihan kaiken ja rakastan tätä taloa. 😊

Eipä se rakentaminenkaan välttämättä auta, budjetti asettaa yllättävästi rajoituksia kaikkiin kivoihin ideoihin. Kokemusta on. ;)

Ostokiiman jälkeen tulee aina krapula. Kumpa tulisi ennen.

Vierailija kirjoitti:

Jos teidän oli pakko muuttaa isompaan asuntoon, olisitte menneet vuokralle ja rauhassa etsineet unelmien taloa.

Tämä! Juuri näin! Ei koskaan kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, ei varsinkaan noin suuria ja kalliita hankintoja. Vaikka kuinka houkutteleva tarjous tulisi vastaan, siinäkin tilanteessa "maltti on valttia".

Been there. Aikoinaan ostettiin rintamamiestalo, kun miehen teki mieli päästä isompiin tiloihin ja saada verstastiloja ja muuta. Ostettiin, nuoria ja tyhmiä kun oltiin, siinä vaiheessa kun hinnat olivat hurjimmillaan. Talo oli todellinen pommi. Rempattiin sinne kuitenkin saunatilat ja siinä yhteydessä hoidettiin homeongelmat, mutta inhosin sitä taloa ihan joka hetki. Muutaman vuoden kuluttua tuli avioero eikä kummallakaan ollut mitään mahdollisuutta jäädä sinne asumaan (enkä itse todellakaan olisi edes halunnut), joten se piti myydä mahdollisimman nopeasti. Hinnat olivat siinä kohtaa romahtaneet. Saimme juuri sen verran talosta, ettei velkaa sentään jäänyt. Sitten meni yhdeksän vuotta ja tuli haaste tai jotain, en enää muista yksityiskohtia (puhutaan 1990-2000 taitteesta): mieheni oli aiheuttanut osaamattomalla remontilla vahingon, joka oli tullut ilmi juuri ennen kuin kaupasta tuli kuluneeksi kymmenen vuotta eli me jouduimme korvaamaan. Muistaakseni yhteensä toistakymmentä tuhatta euroa. Minulla ei ollut edes kotivakuutusta, josta olisin saanut oikeudenkäyntikuluja tai muuta takaisin (siihen aikaan vuokra-asuntoihin ei edellytetty kotivakuutusta).

En enää ikinä aio omistaa seiniä ympärilläni.

Tsemppiä, ap.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan haaveillut/pitänyt tämän tyyppisistä taloista. Saimme tämän kohtuulliseen hintaan ja meidän oli pakko muuttaa isompaan. Nyt vähän aikaa asuttuamme olen alkanut inhoaamaan tätä taloa. Emme saa ikinä myytyä tätä, emme ainakaan saa omiamme pois. Istun vain yhdessä nurkassa ja selaan etuovea. Ei tee mieli rempata, kun joka ikinen pinta pitää laittaa uusiksi. Ihan liikaa kaikkea. Ja pakko myöntää, että maksoimme ainakin 20000e liikaa. Niin vittuuntunut olo kuin olla voi. Jos tämä olisi edes sellainen haavetalo, niin remontit ja työn kestäisi, mutta tästä haluaa vaan nopeaasti eroon. :(

Rohkeasti vaan annatte läjän pois kohtuulliseen summaan jollekin. Paskat talot menee aina kaupaksi.

Ettekö voi vain myydä pois? Ja mennä vuokralle kunnes löytyy kivempi. "Unelmien talo myynnissä, muutamme haikein mielin pois uuden työn takia" jne.

Me myytiin talo tuttavaperheelle ja ovat onnellisia nyt. Maksoivat muutaman kymppitonnia suoraan ja loppuja vähitellen pois.

Vierailija kirjoitti:

Me myytiin talo tuttavaperheelle ja ovat onnellisia nyt. Maksoivat muutaman kymppitonnia suoraan ja loppuja vähitellen pois.

huijasitte hometalolla tietenkin

Minäkin olen selaillut viimeiset pari tuntia etuovea. Tuli sellainen tunne, että kyllä meidän päätös on ihan oikea: myydään tämä rivitaloneliö ja rakennetaan oma talo. Tontti on jo. 

Asumme nyt asunnossa, jota en sinällään enää inhoa, mutta jonka sijainti alkaa ottaa päähän aina vain enemmän. Inhoan kaikkea, mitä ikkunasta näkyy. Inhoan sitä, minkä matkan päässä kaikki on. Inhoan joidenkin lähellä olevien (vuokra)talojen asukkeja niin, että pää meinaa räjähtää. 

Ei tästä omiaan pois saa, mutta onneksi olemme remointoineet aina meille itselle ja omaa asumismukavuutta ajatellen. Velkaa ei tule jäämään. Siinä on se hyvä puoli, että kun on remontoinut lattiasta kattoon koko 120 neliön asunnon, on saanut jo maistella sitä uutta keittiötä ja uutta saunaa jne. Ei tule ahneutta talon kanssa, ja ikääkin on kertynyt sen verran, että on malttia. Mutta vanhan remontoimisessa on sitten se ärsyttävä puoli, että ne ideat mitä keksii, ei välttämättä onnistu ollenkaan. Aina on joku putki jossain, tai kantava seinä, tai jonkin sortin määräys että ei kertakaikkiaan vaan käy. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen selaillut viimeiset pari tuntia etuovea. Tuli sellainen tunne, että kyllä meidän päätös on ihan oikea: myydään tämä rivitaloneliö ja rakennetaan oma talo. Tontti on jo. 

Asumme nyt asunnossa, jota en sinällään enää inhoa, mutta jonka sijainti alkaa ottaa päähän aina vain enemmän. Inhoan kaikkea, mitä ikkunasta näkyy. Inhoan sitä, minkä matkan päässä kaikki on. Inhoan joidenkin lähellä olevien (vuokra)talojen asukkeja niin, että pää meinaa räjähtää. 

Ei tästä omiaan pois saa, mutta onneksi olemme remointoineet aina meille itselle ja omaa asumismukavuutta ajatellen. Velkaa ei tule jäämään. Siinä on se hyvä puoli, että kun on remontoinut lattiasta kattoon koko 120 neliön asunnon, on saanut jo maistella sitä uutta keittiötä ja uutta saunaa jne. Ei tule ahneutta talon kanssa, ja ikääkin on kertynyt sen verran, että on malttia. Mutta vanhan remontoimisessa on sitten se ärsyttävä puoli, että ne ideat mitä keksii, ei välttämättä onnistu ollenkaan. Aina on joku putki jossain, tai kantava seinä, tai jonkin sortin määräys että ei kertakaikkiaan vaan käy. 

Tuu pihalle tappelemaan.

Tai jos et uskalla niin..

Pysyttele sielä vaan niin ei satu pahasti. Kun kulmille tuut niin kannattaa olla aina vähän käteistä, koska näillä aluella maksetaan aina verot.

Asun mielelläni vaikka kiven kolossa, jos pudän paikasta ja se tuntuu kodilta. Tämä ei tunnu. Se 20000e oli ehkä yläkanttiin sanottu. Lähinnä kyse on vain tunteesta, että tämä ei ole minun paikkani, naapurit liian lähellä jne. Ahdistaa. Kun ostimme tämän, niin sovimme miehen kanssa, että tämä on väliaikainen koti, ennen kuin löydämme sen oikean. Vuokralla asuminen muutaman vuoden ajan tuntui tyhmältä ajatukselta.

Ap